Passiivisuuden aktivointiako?

Olen saanut muutamia tiedusteluja koskien tämän blogin passivoitunutta tilaa. Mitäpä noihin kyselyihin nyt sitten vastaisi, että en tiedä? Toisaalta, tiedänhän minä (vaikken suutari olekaan) mistä kenkä puristaa, kysymys ei ehkä niinkään ole laiskuudesta tahi saamattomuudesta, vaan siitä ettei oikeasti ole oikein ollut mitään "uutta" kerrottavaa. On tuntunut enemmänkin siltä että nämä raapustelut ovat menneet itsensä toistoksi tyyliin ajettiin keikalle, roudattiin, tehtiin tsekki, odoteltiin. Sitten oli keikka, pakattiin laitteet, roudattiin, nukuttiin, ajettiin... Sitähän nämä hommat ovat, mutta oikeasti kahteen ja puoleen kuukauteen ei vaan ole tapahtunut mitään niin mullistavaa mikä olisi ylittänyt henkilökohtaisen kirjoituskynnykseni, onko se sitten hyvä tahi paha, en tiedä.

Työstettäviä orkestereita on ollut edellisen kirjoituksen jälkeen tasan kaksi, tosin heviorkesterin kanssa ei tehty kuin kolme keikkaa ennenkuin nuoret pitkätukkaiset sankarimme suuntasivat kuukaudeksi eurooppaa valloittamaan, pakettiautolla. Hyvin oli turnee mennyt ja se on hyvä se, ensi vuonna sitten sitä laatua lisää, ehkä.

Idols-tähtösemme kanssa ollaan sitten tahkottu isäimme maata (pohjanmaata) ristiin rastiin, tuhansia kilometrejä, perusportaita jne. Näistä on pakko sanoa se positiivinen piirre että vaikka siellä maakunnan yökerhossa joutuu yhäkin esiintymisen alkua odottelemaan seuraavan vuorokauden puolelle on yleisö jaksanut humalatilastaan huolimatta oikeinkin mainiosti keskittyä, siitä plussat, yleisölle. Tämä sama oli havaittavissa jopa eilen, tapahtumapaikkana Turun ja Ruåtsin väliä seilaava valkoinen alus, yleisössä paljon (laivassa liikaa) haalareihin ja muihin naamiaisasuihin pukeutunutta juhlakansaa mutta tykkäsivät kovin ja se on parasta, ainakin jatkuvuutta ajatellen.

Perushommia on ollut myöskin noissa talonteknikon hommissa, sieltä nyt voisi muutaman positiivisen orkesterin nostaa esiin mutta kun en muista kuitenkaan kaikkia hyviä niin tasapuolisuuden aikoina jätän ne loputkin mainitsematta.

Syksy jatkuu ja talvi saa, samoissa merkeissä, kuinkas muuten. Kesää odotellessa itseä kehitellessä, tästä mennään eteenpäin vuosien viitoittamaa tietä. Loppuun vielä vähän kuvallista koostetta menneistä häppeningeistä, lisää sitten kun kerrottavan arvoista sattuu tahi tapahtuu. ♥

Siirrytäänkö?

Toissa viikonloppuna oli siirtymäpäivät. Ekaks 500 km Kaustisille ja siitä suoraan Oulun kautta kotiin, kilsoja tuli jotain 1300 ja vähän päälle, soittoa vastaavasti se 120 min joten jokaista soitettua minuuttia kohti tuli ajeltua bussia tuollaiset 11 km. No sellaistahan tämä homma on mutta kyllähän tuo aavistuksen puudutti kun yksin ajeli.

Kaustisilla oli erikoiskonserttisali, olivat nimittäin louhineet sen kallion sisään joten roudausmatkaa oli vaivaiset 100 metriä, ihan okei sinällään, onneksi on pyörä keksitty. Sopimuksen mukaisia apukantajia ei paljon näkynyt, johtuneeko siitä että tilaisuuden järjestäjä oli omalle organisaatiollemme sangen läheinen, mene ja tiedä. Keikka suoritettiin akustisluonteisesti, oli flyygeliä ja haitaria, kaikin puolin mainio vetäisy.

Seuraavana päivänä kevyehkön neljän tunnin tankkaus- ja ilmaussession jälkeen oli vuorossa siirtymä Ouluun missä kisailtiin ilmakitaroinnin maailmanmestaruudesta. Erikoishommaa sekin, lavan välittömään läheisyyteen ei nimittäin linja-autolla ollut mitään asiaa ja sielläkin poistuttaessa apuvoimat olivat kadonneet kuin se sinne afrikkalaiseen autiomaahan. Siitäkin huolimatta keikka oli taasen mainio, kansaa oli paljon ja näyttivät oikein tykkäävänkin ja sehän tässä hommassa lienee pääasia. Rouduun jälkeen loistava ateria Pannu-ravintolassa, jota ei voi kuin lämpimästi suositella. Ja sieltähän voi asioidessaan lähettää ystäville ja kylänmiehille maanmainioita tekstiviestejä tyyliin "Oon Oulussa pannu ravintolassa"...

Viime viikonloppuna tuli taas aavistus ajeltua, Helsinki - Outokumpu - Pohja - Hki oli arvonnassa osunut reitiksi, kerrankos näitä. Outokummun keikka oli kaivosalueella, sali taisi olla entinen suodattamo tai ainakin jokin sentyyppinen. Häkkis Marko oli tuuraavana etupään henkilönä ja mukavaa oli, kaikin puolin. Keikan jälkeen saimme privaattishown eli opastetun kierroksen museotunnelissa ja kaivosmuseossa. Hieno kokemus ja varsin avartava kaikin puolin, itse en ollut kuullutkaan esim. sellaisesta että yli puolet sotakorvauksista maksettiin Outokummun kuparilla, reseptiä vaan suuresti. Pizzan ja oluen jälkeen nurin ja aamulla taas se vaivaiset 500 km Länsi-Uudellemaalle missä oli aikainen show ja sen myötä aikainen kotiinpaluu. Se on muuten kaiken muun ohella ollut mahtia tänä kesänä kun nuo esiintymiset ovat pääsääntöisesti olleet aika aikaisin, on päässyt tavallaan elämään ns. normaalien ihmisten rytmissä eli suomeksi sanottuna nähnyt enemmän auringonpaistetta kuin "normikesinä". Tällä viikolla siihen sitten tuleekin loppu eli syksyn myötä klubikeikat ovat tosiasia. Aamuroudauksia vesi- tai räntäsateessa, kylmä, väsyttää... Mutta silti aivan mahtavaa, ei kai tätä muuten tekisikään.

Rokkiluolassakin on yllättäen tullut oltua, kauheasti ei taas ole mainitsemisen arvoista mieleen jäänyt, Kometa tosin oli hyvä ja Jasse veteli hyvin, kuinkas muuten. Syksy jatkuu samoissa merkeissä, vähän luolastoa mainarihengessä ja sitten noita metsänhoidollisia velvoitteita eli Puuhastelua. Ja tässä kuussa tulee tehtyä pienen tauon jälkeen muutama Amoralkin, sekin on mukavaa. Tästähän se taas, talvea kohti, tänään on Katrin levyjulkkarit ja puolessavälissä kuuta tulee Chisun kakkoslevy jonka sain viikonloppuna kuunteluun ja hyvähän sekin on, pakko myöntää.