Liuhun blogi

Saamanne pitää

2010-08-17T13:00:00.005+03:00

Minulta on viimeaikoina kyselty että koska aion päivittää blogiani? Erikoisin kommentti oli kun eräs herrasmies kertoi tämän olevan negatiivisuudessaan hauskaa luettavaa, erikoista, sanoisin. Ehkäpä päivittämättömyys on johtunutkin juuri tuosta, elämä on kulkenut positiivisia raiteita joten pakottavaa tarvetta negaation esilletuomiseen ei vaan ole ilmaantunut. Tai vaikka olisikin niin asiat ovat olleet sen luonteisia ettei moisten julkinen esittäminen olisi ollut järkevää, kenellekään. Mutta jos tälläisen huonolla suomen kielellä kirjoitetun, sinällään melko tyhjänpäiväisen jorinan lukeminen joitain ihmisiä viihdyttää niin saamanne pitää, mitäs tilasitte.

Kävin viime viikonloppuna festareilla, asiakkaana. En muista koska olisin moista aiemmin tehnyt, työ kun on vienyt noihin iloisiin kesäjuhliin automaattisesti. Työn puolesta käydessä etuna on tietenkin se että kun ns. festivaalirahvas alkaa ärsyttämään pääsee kulkulupien turvin pakenemaan bäkkärialueelle. Nyt ei moista turvaa ollut, ajatuksena oli mennä hyvässä seurassa viettämään iloinen lauantaipäivä ja olihan tuonne vesilinnun nimeä kantavaan juhlaan valikoitunut esiintymään muutama ihan mielenkiintoinen orkesterikin. Ihan kaunis ajatus näin jälkikäteen pohdittuna.

Olen ollut ko. juhlassa edellisen kerran kun sinne pääsystä ei peritty erillistä maksua ja kaikki tapahtumat olivat näppärästi siinä urheilukentällä. Nyt siellä oli kaksi festivaalia, yhdellä sisäänkäynnillä. Festari A:ssa oli yksi lava, anniskelualue ja makkaranmyyntirivistö, festivaali B:ssä oli sama kattaus lisättynä yhdellä esiintymislavalla. Näiden kahden juhlan väli kuljettiin kapeaa hiekkatietä mäkiä kiipeillen, matkalla oli viihdykkeenä pienen pieni lava jonka musiikki ei tosin oikein kuulunut siihen hiekkatielle. Oli aika mielenkiintoisen näköistä rallia kun pyörätuoli-ihmiset laskettelivat sitä mäkeä, kuolemaa halveksuen. Illan päätyttyä koko ihmismassa sitten vaelsi tätä samaista ränniä yön pimeydessä kohti sitä ainoaa ulospääsyä, joku nimittäin sammutti valot varmuuden vuoksi samaan aikaan...

Anniskelualueilla oli työvoimana urheiluseuroja tai muita yhdistyksiä, jonot ja palvelu sen mukaisia, itselleni oli tarjolla kahta eri viinaa blandiksella tahi ilman, miedot juomat kun olivat ruuansulatuselimistölleni sopimattomia käymisteitse valmistettuja. Makkarakojulla ketsupin tunnisti pullon väristä sekä siihen piirretystä tomaatinkuvasta, tuo kyriilinen kirjoitus kun ei niin tuttua ole, täytynee alkaa opiskelemaan.

Haluan nyt painottaa että tämä avautuminen on vain ja ainoastaan henkilökohtainen mielipiteeni yleisellä tasolla, jotenkin vain tuntuu, että näiden verkkoaidattujen karsinafestivaalien aika alkaisi olla ohi. Siitä olen varma että yleisöltä suljetut vip- ja backstagealueet ovat olleet olosuhteiltaan mainiot, siitä pitävät huolen esiintymään kiinnitetyt ulkomaiset artistit, he kun ovat ottuneet hieman erilaisiin olosuhteisiin. Toisaalta niin kauan kuin yleisöä riittää niin tuskin mikään muuttuu, itselleni nyt kuitenkin riitti tämä kerta, valitettavasti. Ikivanha suomalainen sanonta ”festivaalikarja” ei todellakaan ole tuulesta temmattu, vieläkään.

Bändeille kuitenkin kiitos, kaikki mitä kerkesin vaelluksiltani näkemään olivat mainioita, miksipä eivät olisi olleet. Ja seurakin oli hyvää, loppuun asti. Ja hyvää oli sekin että taivas ei pudonnut niskaamme, olisi saattanut jäädä festivaalilla läsnäolo aika lyhyeksi.

Loppukesäksi onkin tiedossa jotain aivan muuta, siitä ehkä myöhemmin, paino sanalla ehkä.

Passiivisuuden aktivointiako?

2009-11-13T15:04:00.012+02:00

Olen saanut muutamia tiedusteluja koskien tämän blogin passivoitunutta tilaa. Mitäpä noihin kyselyihin nyt sitten vastaisi, että en tiedä? Toisaalta, tiedänhän minä (vaikken suutari olekaan) mistä kenkä puristaa, kysymys ei ehkä niinkään ole laiskuudesta tahi saamattomuudesta, vaan siitä ettei oikeasti ole oikein ollut mitään "uutta" kerrottavaa. On tuntunut enemmänkin siltä että nämä raapustelut ovat menneet itsensä toistoksi tyyliin ajettiin keikalle, roudattiin, tehtiin tsekki, odoteltiin. Sitten oli keikka, pakattiin laitteet, roudattiin, nukuttiin, ajettiin... Sitähän nämä hommat ovat, mutta oikeasti kahteen ja puoleen kuukauteen ei vaan ole tapahtunut mitään niin mullistavaa mikä olisi ylittänyt henkilökohtaisen kirjoituskynnykseni, onko se sitten hyvä tahi paha, en tiedä.

Työstettäviä orkestereita on ollut edellisen kirjoituksen jälkeen tasan kaksi, tosin heviorkesterin kanssa ei tehty kuin kolme keikkaa ennenkuin nuoret pitkätukkaiset sankarimme suuntasivat kuukaudeksi eurooppaa valloittamaan, pakettiautolla. Hyvin oli turnee mennyt ja se on hyvä se, ensi vuonna sitten sitä laatua lisää, ehkä.

Idols-tähtösemme kanssa ollaan sitten tahkottu isäimme maata (pohjanmaata) ristiin rastiin, tuhansia kilometrejä, perusportaita jne. Näistä on pakko sanoa se positiivinen piirre että vaikka siellä maakunnan yökerhossa joutuu yhäkin esiintymisen alkua odottelemaan seuraavan vuorokauden puolelle on yleisö jaksanut humalatilastaan huolimatta oikeinkin mainiosti keskittyä, siitä plussat, yleisölle. Tämä sama oli havaittavissa jopa eilen, tapahtumapaikkana Turun ja Ruåtsin väliä seilaava valkoinen alus, yleisössä paljon (laivassa liikaa) haalareihin ja muihin naamiaisasuihin pukeutunutta juhlakansaa mutta tykkäsivät kovin ja se on parasta, ainakin jatkuvuutta ajatellen.

Perushommia on ollut myöskin noissa talonteknikon hommissa, sieltä nyt voisi muutaman positiivisen orkesterin nostaa esiin mutta kun en muista kuitenkaan kaikkia hyviä niin tasapuolisuuden aikoina jätän ne loputkin mainitsematta.

Syksy jatkuu ja talvi saa, samoissa merkeissä, kuinkas muuten. Kesää odotellessa itseä kehitellessä, tästä mennään eteenpäin vuosien viitoittamaa tietä. Loppuun vielä vähän kuvallista koostetta menneistä häppeningeistä, lisää sitten kun kerrottavan arvoista sattuu tahi tapahtuu. ♥

Siirrytäänkö?

2009-09-01T16:15:00.008+03:00

Toissa viikonloppuna oli siirtymäpäivät. Ekaks 500 km Kaustisille ja siitä suoraan Oulun kautta kotiin, kilsoja tuli jotain 1300 ja vähän päälle, soittoa vastaavasti se 120 min joten jokaista soitettua minuuttia kohti tuli ajeltua bussia tuollaiset 11 km. No sellaistahan tämä homma on mutta kyllähän tuo aavistuksen puudutti kun yksin ajeli.

Kaustisilla oli erikoiskonserttisali, olivat nimittäin louhineet sen kallion sisään joten roudausmatkaa oli vaivaiset 100 metriä, ihan okei sinällään, onneksi on pyörä keksitty. Sopimuksen mukaisia apukantajia ei paljon näkynyt, johtuneeko siitä että tilaisuuden järjestäjä oli omalle organisaatiollemme sangen läheinen, mene ja tiedä. Keikka suoritettiin akustisluonteisesti, oli flyygeliä ja haitaria, kaikin puolin mainio vetäisy.

Seuraavana päivänä kevyehkön neljän tunnin tankkaus- ja ilmaussession jälkeen oli vuorossa siirtymä Ouluun missä kisailtiin ilmakitaroinnin maailmanmestaruudesta. Erikoishommaa sekin, lavan välittömään läheisyyteen ei nimittäin linja-autolla ollut mitään asiaa ja sielläkin poistuttaessa apuvoimat olivat kadonneet kuin se sinne afrikkalaiseen autiomaahan. Siitäkin huolimatta keikka oli taasen mainio, kansaa oli paljon ja näyttivät oikein tykkäävänkin ja sehän tässä hommassa lienee pääasia. Rouduun jälkeen loistava ateria Pannu-ravintolassa, jota ei voi kuin lämpimästi suositella. Ja sieltähän voi asioidessaan lähettää ystäville ja kylänmiehille maanmainioita tekstiviestejä tyyliin "Oon Oulussa pannu ravintolassa"...

Viime viikonloppuna tuli taas aavistus ajeltua, Helsinki - Outokumpu - Pohja - Hki oli arvonnassa osunut reitiksi, kerrankos näitä. Outokummun keikka oli kaivosalueella, sali taisi olla entinen suodattamo tai ainakin jokin sentyyppinen. Häkkis Marko oli tuuraavana etupään henkilönä ja mukavaa oli, kaikin puolin. Keikan jälkeen saimme privaattishown eli opastetun kierroksen museotunnelissa ja kaivosmuseossa. Hieno kokemus ja varsin avartava kaikin puolin, itse en ollut kuullutkaan esim. sellaisesta että yli puolet sotakorvauksista maksettiin Outokummun kuparilla, reseptiä vaan suuresti. Pizzan ja oluen jälkeen nurin ja aamulla taas se vaivaiset 500 km Länsi-Uudellemaalle missä oli aikainen show ja sen myötä aikainen kotiinpaluu. Se on muuten kaiken muun ohella ollut mahtia tänä kesänä kun nuo esiintymiset ovat pääsääntöisesti olleet aika aikaisin, on päässyt tavallaan elämään ns. normaalien ihmisten rytmissä eli suomeksi sanottuna nähnyt enemmän auringonpaistetta kuin "normikesinä". Tällä viikolla siihen sitten tuleekin loppu eli syksyn myötä klubikeikat ovat tosiasia. Aamuroudauksia vesi- tai räntäsateessa, kylmä, väsyttää... Mutta silti aivan mahtavaa, ei kai tätä muuten tekisikään.

Rokkiluolassakin on yllättäen tullut oltua, kauheasti ei taas ole mainitsemisen arvoista mieleen jäänyt, Kometa tosin oli hyvä ja Jasse veteli hyvin, kuinkas muuten. Syksy jatkuu samoissa merkeissä, vähän luolastoa mainarihengessä ja sitten noita metsänhoidollisia velvoitteita eli Puuhastelua. Ja tässä kuussa tulee tehtyä pienen tauon jälkeen muutama Amoralkin, sekin on mukavaa. Tästähän se taas, talvea kohti, tänään on Katrin levyjulkkarit ja puolessavälissä kuuta tulee Chisun kakkoslevy jonka sain viikonloppuna kuunteluun ja hyvähän sekin on, pakko myöntää.

Matkailu avartaa

2009-08-15T17:57:00.004+03:00

Eli tervetuloa Pohjanmaalle, Jalasjärven idylliseen, sotahistoriaa pursuilevaan maisemaan. Eilen siis tultiin paikallisille festivaaleille joiden järjestelyissä voi aistia vanhanajan kyläjuhlien henkeä, nykytrendein maustettuna. Logistisista syistä johtuen (eli kollegoiden ajokorttien kirjainten vähyydestä) matkasimme poikkeuksellisesti yhdistelmällä pikkubussi-peräkärry, oikeaa humppahenkeä oli siis vahvasti ilmassa. Paikan päällä ensimmäinen asia minkä kohtasin oli selkeästi kesän paras tervetulotoivotus ikinä. Mieshenkilö viittilöi sadan metrin päässä samaan aikaan huutaen "Tännepäin, onko teillä makkaraa!" No ei ollut vaikka uudemman kerran kysyikin. Hyvälle tuulelle moisesta väistämättä tulee, hymyssäsuin työn touhuun.:)

Itse keikka oli artistin ja orkesterin osalta mainio, teknisesti kaikki toimi myös joten perussuoritus kaikenkaikkiaan. Keikan jälkeen vehkeet kärryyn ja valomies orkan kanssa Helsinkiin kun taasen me äänenpaineenvalvojat jäimme tänne ajanviettoon, samainen auto tuo nimittäin seuraavan miksattavan orkan tänään samoille juhlille. Ja mikä kaikkein parasta, Agents soittaa ennen meitä, en edes muista milloin olen tuon maanmainion orkesterin viimeksi livenä nähnyt. Mutta tänään siis ja yöllä kotiin, parhautta.

Kesä?

2009-08-02T17:05:00.012+03:00

No mutta, joko se kesä meni? Pari kuukautta on nyt kyllä hujahtanut sellaisessa matalalennossa ettei ole tosikaan, jotenkin on vaan menty tilanteesta kolmanteen sen suurempia murehtimatta, tulevia tahi menneitä. Töitä on tehty ja muutama vapaakin on matkan varrelle osunut, ne tuli vietettyä hyvin pitkälti sosiaalisen elämän merkeissä. Toukokuussa tuli käytyä oikein meren rannalla kesämökillä, kiitos siitä kuuluu Pefulle, olishan tuolla pitempäänkin kuin kaksi tuntia viihtynyt mutta kun oli niitä keikkoja vielä sille päivää tekemättä...

Keikkoja on siis tehty, melko paljon enemmän kuin kalenteri aavisti vielä toukokuussa. Amoral työllisti alkuun mutta sen jälkeen onkin menty pitkälti markkinatalouden säätelemissä puitteissa. Alkoi nimittäin tulla tuolle tähtikilpailukakkoselle elikkäs Anna P:lle sen verta paljon esiintymisiä että valintoja oli tehtävä, niinkuin aina, freelancerin osa. Mukavaa ja hauskaa on kuitenkin ollut, aivan mahtava työryhmä kaikenkaikkiaan, hyviä keikkoja, isoja festareita ja sitten muutama erikoisfestivaalien liiton järjestämäkin on matkan varrelle osunut. Yhtä lukuunottamatta saatiin kaikki mukavasti tehtyä, kansa on tykännyt ja ostanut levyjä, se on työläisenkin silmissä aina mukava piirre. Se yksi poikkeus oli viime perjantaina kun sade voitti nuorisopuistossa kaupungin omistaman
"esiintymislavan" 6-0. Kastuttiin, lähes kaikki laitteet kastuivat, yleisö kastui mutta ehti kuitenkin kuulla ne neljä biisiä, sitten oli pakko lopettaa. Joskus se vaan on sellaista, ei voi minkään.

Syksy jatkuu melko pitkälti samalla sapluunalla, rokkiluolaa ja viikonloput tien päällä, kesäloman voisi pitää sitten heti tammikuun alussa, ehkä. Tai sitten maaliskuussa, tai joskus, saa nyt nähdä. Ja ehkä tää blogikin alkaa taas päivittyä aavistuksen tiheämmässä tahdissa, mene ja tiedä. Muutama kuva matkan varrelta, kuvat on niin mukavia....;)

Kun ei vaan ehdi ihan kaikkea

2009-05-10T16:13:00.011+03:00

Tässä nyt on ollut kaikenlaista, niinkuin on tapana selitellä silloin kun ei vaan meinaa aika riittää, mihinkään. Tämä olkoon selvennys osaltani myös Jassen ihmettelyille miksi viihdeshowbisnes-ammattilaisten blogit päivittyvät nykyisellään niin harvoin, jos silloinkaan.

Työrintamalta kuuluu uutta mutta kuitenkin niin tuttua peruskauraa. On bändi, se ajetaan johonkin häpäisemään itsensä ja sitten tullaan pois. Välillä syödään huoltoasemalla ylihinnoiteltuja mutta mauttomia sämpylöitä ja juodaan karmaisevan pahaa automaattikahvia. Jossain kohtaa roudataan vehekset keikkapaikalle ja pois, väistellään humalikkoja likkoja ja poikia, yritetään saada parhaamme mukaan show sujumaan ja sitten ajetaan taas johonkin ja juodaan sitä kahvia ja...

Ja kuitenkin tämä on aivan mahdottoman hauskaa ja mukavaa, ennemminkin elämäntapa kuin työ. Yleensä pelkästään mukavia ihmisiä sekä työryhmässä että yleisössä, järjestävät tahotkin pääasiallisesti ovat rentoa ja mukavaa sakkia. Toki aina paikalle sattuu se yksi k-pää mutta muutenhan tämä olisi äärettömän tylsää. Ja kuolemahan se sitten on millä univelka kuitataan kun sen aika on, kuulemma.

Anna Puun kanssa aloitettiin keikat levyä julkaisemalla Bellyssä, varsinaiset ekat vetäisyt olivat sitten vappuna Rukalla ja Jyväskylässä. Hieno meininki kaikin puolin, levy on loistava samoin kuin esittävä artisti orkestereineen. Mahtikeikkoja tulossa aivan varmasti, vielä pitää saada kahvinkeitin integroitua bussiin että saa Juhla Mokkaa pysähtymättä.

Amoralinkin levy julkaistiin pommien ja savujen kera. Hyvät oli meisingit siellä samoin kuin oli Joensuussa ja Imatralla myös. Joensuussa tosin miksausvehje temppuili oikein urakalla, onneksi vain tsekkivaiheessa joten keikasta suoriuduttiin ongelmitta. Erikoista oli myös kaiutinratkaisu, ylä-ääniä ja alimpia ääniä oli oikeinkin mukavasti mutta siihen väliin oli jäänyt jonkin verran aukkoa, liekö loppunut rahat välillä vai mikähän oli, mene ja tiedä. Pientä vaikeuttahan tuo middlen vähäisyys tuo kun sieltä kuitenkin toistellaan ko. orkassa melkein kaikkea, mutta koskaanhan ei voi voittaa, ei edes kertaakaan.

Imatran Woodoossa oli remonttireiskan työkalupakki auennut oikein isommalla kädellä. Edellisellä käynnillä talvella oltiin ensimmäinen orkesteri juuri avatussa alakerrassa ja nyt oli yläkerta uusittu. Väliseinät ovat historiaa ja lavalla on tilaa rellestää isommankin pumpun. Herkko oli tuonut äläsysin etupäähän joten fasiliteetit olivat niiltäkin osin kohdallaan. Pakollinen känniurpo liihotteli kaikessa femiinisessä olemuksessaan avautumaan jo tsekkivaiheessa joten sekin välttämätön paha saatiin ajoissa pois päiväjärjestyksestä. Taas tuli siis tavattua ihminen joka puhuu suomea muttei ymmärrä sitä. Erikoista etten sanoisi.

Majoitus olikin sitten sitä luokkaa että ei ihan joka päivä vastaan tule. Samassa rakennuksessa huoneisto kahdessa kerroksessa, saunassa poreallas, nukkumapaikkoja ainakin 10:lle, katolle avautuva parveke, sisäkautta ravintolaan... Mitä muuta sitä ihminen tarvitsee, no ehkä pari vessaa lisää. Tällaista enemmän niin on vieläkin hauskempaa ja mukavampaa, hyvä Sami ja kumppanit!

Toukokuu jatkuu tiiviinä ja työntäyteisenä, syksyllä tehtävä tangoproggis alkaa työllistää melko hektisesti, orkesteririntamalla A:n ja AP:n keikat jatkuvat nekin sulassa sovussa, tähän mennessä ei ole tarvinnut kuin yhdelle päivälle tuuraajan, harvinaisen limittäin ovatkin osuneet nuo esiintymiset. Ja ensi keskiviikkona pääsee vielä todistamaan Harmajan keikkakunnon työn merkeissä joten mukavaa on tiedossa maan allakin. Tuleva kesä näyttää myös muotoutuvan oikein miellyttäväksi, ainakin työsaralla, joten mikä tässä on ihmisen lihoa.

Fillarin ketjuihin rasvaa, näihin kuviin ja miksei tunnelmiinkin. Olkaahan ihmisiksi ja muistakaa että nopeudenrajoittimet autoissa ovat virkamiesten v...uilua työtätekevälle väestönosalle, oikeasti.

Ja vielä toinenkin liikennepoliittinen kannanotto tähän loppuun, tänään Imatralta ajellessani oli kuutostiellä puhallusratsia mihin kaikki saivat osallistua!!! Kerrassaan käsittämätöntä, yritin nimittäin muistella milloin olisin taajaman ulkopuolella moiseen törmännyt mutten muistanut, niin kauan siitä on. Eli moista siis harjoitetaan edelleen ja se on hyvä se.

Vanhassa vara parempi

2009-04-17T22:49:00.008+03:00

Tässä on viimeisen kuukauden aikana tullut todistettua että vanhassa vara parempi, ainakin mitä musiikkiin tulee. Olen nimittäin saanut todistaa muutaman niin hyvän liveaktin ettei oikein paremmasta väliä. Pötkön aloitti Lappareiden show Kultsalla missä olin turistina verestämässä vanhoja työmuistoja. Seuraava vuorossa ollut pumppu oli Eläkeläiset, ei ollut monitorimiksaajan tontilla mitenkään kauhean hektiset oltavat, mitä nyt katselin perään etteivät ukot putoa lavalta.

Rokkiluolassa on sitten työn puolesta tullut vastaan mm. uusi mainio cover-orkesteri Mudcake, aina hyvä Crazy World (keikka 2h 15min mistä sooloja n. 45min), Mondo Bizarro, Melrosea tuli kuunneltua pari päivää peräkkäin. Queen-tribuuttiakin tuli taas miksailtua, oli oikein kilpapyöräilijöitä ja soittokelloja lavalla, biisinä yllättäen Bicykle Race. Koko homman kruunasi viime keskiviikkona olleet kutsuvierasbileet missä soitettiin teemaan soveltuen uuden Merirosvoradio-elokuvan soundtrackiä, aivan parhautta. Vanhan liiton meiningissä on aina vaan jotain sellaista mitä on pakko saada aika ajoin kunnon annos että jaksaa taas eteenpäin.

Tästä alkaakin loppukevään rynnistys melkoisen vaihtelevissa merkeissä. Ohjelmaan kuuluu heviä, nuoria naisartisteja, rokkibaareja ja kaikkea muuta aiheeseen enemmän tai vähemmän liittyvää. Huomionarvoisia asioita, hieman oma lehmä ojassa, ovat Amoralin (6.5) ja Anna Puun (29.4.) julkaistavat levyt, mainioita lättyjä kummatkin. Ja vielä Amoraliin liittyen on mainostettava että seuraavassa Inferno-lehdessä (24.4.) on melko erilainen haastattelu... Näistä ja muista kevään riennoista myöhemmin lisää, välissä täytyy ehkä haukkua joku poliitikko...:) Timo TA Mikkosta en oikein jaksa, katsoin sitä ohjelmaa vasemmalla kyynärpäällä ja huvitti suunnattomasti kun aviopari "keskusteli luontevasti" erinäisistä asioista, tosin herra oli tehnyt itselleen muistiinpanot aiheista valmiiksi. Että tällaista, pitäkäähän lystiä.

Pieni lakimuutos vain...

2009-04-01T23:47:00.008+03:00

Edellisessä postauksessani ajatuksia kaihersi ministeri Paula ja sama laulu senkun jatkuu. Nyt mennään eri mittapuun asioissa jotka kuitenkin voivat vaikuttaa koko maahan, synkästi ja lopullisesti. Tälläkin kertaa yhtä kolmesta pääosasta esittää jälleen Paula, tuolta ympäristöministeriön suunnasta. Trilogian komppipari on ex-kuntaministeri Manninen ja Muonion kunnanomistaja Heinonen, keskustalaisia kaikki tyynni.

Koko episodi on luettavissa oikein hyvin tiivistetyssä muodossa täällä, mutta avaudun nyt kuitenkin ihan pikkuisen. Kysymyshän on siis siitä että eräskin hotelliketju päätti aikoinaan haluta laajentaa Pallastunturin hotelliaan remontin yhteydessä ja haki moiseen luonnollisesti yhteistyötä Kittilän kunnalta, jota ei vähääkään kiinnostanut laajentaa luonnonsuojelualueella olevaa hotellia sen suuremmaksi, sijaitseehan kunnassa jo entuudestaan Levi, tuo ihmisjärkeä suurempi matkailumagneetti. Tästä suivaantuneena hotelliyrittäjä kääntyi Muonion kunnan puoleen joka sai puolelleen kuntaministeri Mannisen joka sitten jyräsi eteenpäin muutama vuosi sitten pienehkön rajasiirron. Ja kas, Pallastunturin luonnonsuojelualue oli muuttanut Muonion kuntaan.

Trilleri sai jatkoa kun Oulun vaalipiiristä lähtöisin oleva uuden tunturialueen haltuunsa saanut kunnanjohtaja sai yllättäen taakseen samaisesta vaalipiiristä olevan, samaa puoluetta edustavan Paulan, joka vieläkin yllättävämmin valittiin tuoreen hallituksen ympäristöministeriksi. Tämä sitten vetoaa siihen että koska Pallaksella (ja Kolilla) on ollut hotelli jo luonnonsuojelualueen perustamisen aikaan voidaan lakia tuosta vaan muuttaa siten että Pallaksen hotelli voidaan remontoida ja alueelle voidaan tuosta vaan rakentaa lisää vajaat kahdeksan hehtaaria. Siis korostan vielä; luonnonsuojelualueelle.

Eikö tämä nyt tarkoita sitä, että koska tietyillä tie- ja katuosuuksilla on ollut autoliikennettä jo paljon ennen nopeusrajoituksien voimaantuloa 70-luvun alkupuolella, saa kyseisillä paikoilla ajaa niin lujaa kuin huvittaa? Tai että kun Helsingin sisäisten bussien takaosassa sai polttaa ennen tupakkalain voimaantuloa niin eikö nytkin saa, tehdään vain ihan pienen pieni lakimuutos ja asia on sillä selvä? Esimerkkejähän on pilvin pimein, ei muuta kuin listaamaan.

Parhaimman kommentin esitti kuitenkin tämä naispuolinen kunnankiho tänään tulleessa dokumentissa (FST). Hän oli nimittäin sitä mieltä että jos Muoniolaiset tulevat käymään Helsingissä ja malttavat olla kommentoimatta musiikkitaloa ja Kiasmaa niin helsinkiläistenkin kannattaa olla puuttumatta heidän asioihinsa. Tämä kommentti siis koskien nettiadressia missä yli 14000 allekirjoittajaa vastustaa ko. lakimuutosta Pallaksen säilyttämiseksi nykyisellään. Rouva (tai neiti???) kunnanjohtajan olisi kuitenkin hyvä muistaa paljonko muoniolaiset ovat syytäneet rahaa näihin etelän hankkeisiin verrattuna esim. siihen paljonko täältä tuodaan rahaa pohjoiseen, mm. verotuloina, valtionosuuksina ja ostovoimana. Samainen nainen päättää kunnan nettisivuilla tervetulokirjoituksensa sanoin "Tervetuloa kuntaani". Se mielestäni kertoo jo aika paljon.

Käykäähän laittamassa nimi adressiin, se toimitetaan eduskuntaan Lehtomäen lakiesityksen kanssa samaan aikaan.

pelastapallas.fi
adressit.com/pelastapallas

Tupakat pois ja piiput piiloon

2009-03-25T12:35:00.001+02:00

Nyt on kyllä pakko ottaa hivenen kantaa, nimittäin peruspalveluministeri Paula "kielletään kaikki" Risikon ja ministerityöryhmänsä juuri julkaistuihin esityksiin. Ja aiheenahan on kaikkien intoilijoiden lempiaihe eli tupakka, tuo kaiken pahan alku ja juuri. Nythän ehdotettiin että tupakat piilotetaan näkyviltä, ja tupakointi kielletään sellaisissa paikoissa missä käy alle 18-vuotiaita. Mahtavaa, lapsi ostaa irtonamuja kioskilla kun samaan aikaan setä selaa tupakkamenüa vieressä. Myyjä sitten livauttaa tiskin alta norttiaskin (joka mielestäni pitää pakata esim. paperipussiin, ettei tuleva veronmaksaja vain vahingossakaan näe mitä setä osti). Näin on taas lain puitteissa pelastettu yhden viattoman kansalaisen terveys ja valtakunnassa kaikki hyvin.

Mutta mitähän sen tenavan mieleen jäi kyseisestä episodista? Setä osti jotain mystistä ja maagista, jotain tosi ihmeellistä koska tiskin alta salamyhkäisesti sen myyjä hänelle sujautti. Tällä samalla ajattelumallilla alkoholi pitää piilottaa ettei lapsesta tule juoppoa, pornolehdet tiskin alle tai kohta hukutaan huoriin ja raiskaajiin, leipäveitset luvanvaraisiksi ettei lapsesta tule vaimon puukottajaa, lista on loputon. Risikko voisi lukea raamattunsa uudestaan, varsinkin sen kielletty hedelmä osion, ja ottaa opikseen, edes jostain. Jos veronmaksajien terveydestä pitää olla noin huolissaan niin eikö holhoamisen sijaan olisi järkevämpää käyttää edes hiven voimavaroja esim. siihen että yhteiskunnan puolelta tarjottaisiin apukeinoja niille jotka haluavat päästä siitä syöpäkääryleen lieasta irti, ja vielä korostaen, niille jotka sitä haluavat. Tämäntyyppistä toimintaahan on esim. Haagan ammattikoulussa, siellä voi ottaa valinnaisaineeksi tupakasta vieroituskurssin.

Hienolta kuulostaa myös ehdotuksessa oleva pointti siitä, että tupakointi kielletään paikoissa missä käy alle 18-vuotiaita. Eikös tämän pitäisi sitten automaattisesti tarkoittaa myös kaduilla, puistoissa, terasseilla, mitä niitä nyt onkaan? Kohta on maa täynnä röökipoliiseja jotka tupakoitsijan nähdessään tekevät täsmäiskuja tuota pahan ruumiillistumaa kohti. Tämähän on jo aloitettu Helsingin rautatieasemalla missä ulko-ovien läheisyydessä on sauhuttelu kielletty. Tosin missään ei ole kerrottu sitä rajaa tahi etäisyyttä milloin saa sytyttää. Ja samaan aikaan niiden samojen ovien sisäpuolella spurgu kusee nurkkaan, toinen oksentaa penkille ja teinit räkii pitkin lattioita ja vetää pussikaljaa. Jep, suojellaan, mutta ketä ja miltä?

Tästä on tulossa suora jatkumo sille kun säädettiin tupakointikielto ravintoloihin, siinähän tupakoivaa tarjoilijaa suojellaan pakottamalla hänet ulos röökille, tai sitten kielletään se häneltä työaikana kokonaan kuten eräässäkin suurehkossa ketjussa on tehty. Fiksumpaa olisi että laitetaan siihen ravintolan ovelle kyltti missä on tupakan kuva osoittamassa että tässä paikassa saattaa tulla savua silmään ja täällä käytyäsi joudut ehkä tuulettamaan vaatteitasi. Se on sitten jokaisen aikuisen oma päätös mitä tekee, ei siihen minkään Risikon mielipidettä tarvita. Ja toisaalta, koska niitä alle 18-vuotiaita on tässä maassa noin neljäsosa väestöstä niin eikö suojelun tehostamiseksi olisi helpompi kieltää heitä liikkumasta missään, eivät altistuisi houkutuksille.

Mikä keli?

2009-03-23T02:18:00.004+02:00

Kun ainakin allekirjoittanut sitä kevättä kovasti odottelee niin voisiko joku hieman täsmentää tuota vallitsevaa säätilaa. Molemmat kuvat ovat hesarin nettiversion etusivulta tänään klo 2.06.

Hissukseen kevääseen

2009-03-19T06:22:00.003+02:00

Aika peruskauraa on taas viime viikot olleet, ei oikein mitään niin ihmeellistä että mainita tarvitsisi. Levylaulajan viimeiset keikat ennen taukoa väännettiin Helsinki - Vaasa akselilla, ensimmäisestä ei jäänyt muuta mieleen kuin että Vallilassa sijaitsevassa Intialaisten omistamassa baarissa ei ollut mikään muuttunut reilussa kolmessa vuodessa. Paikka on yhtä ahdistava ja kohtelu yhtä tylyä kuin edellisellä kerrallakin, näitä ei enää kohdalleen haluaisi. Vaasassa taasen kaikki oli mukavasti ja hyvin, mitä nyt paikallisen aviisin toimittaja raportoi keikasta hyvinkin omanlaisensa eli siis negatiivisen lausunnon, joka sai innokkaimmat fanit vasta-argumentteja ko. lehteen lähettelemään, mikäpä siinä, mukavaa että on tekemistä. Tätä laatua on seuraavan kerran joskus toukokuun loppupuolella, välissä kaikkea muuta.

Muuten onkin aika mennyt tuolla maan alla miksuutellessa ja valoja räpsiessä, tehtiinpä jopa vuosisiivouskin mikä taisi tulla taas enemmän kuin tarpeeseen. Tässä koneen ääressäkin on tullut vietettyä aika tukevasti aikaa, pari nettisivuhommaa joista toiseen liittyy vielä printtiasiatkin, mukavaa vaihtelua reissaamiseen. Niin ja tuli käytyä myös parissa levynjulkaisutilaisuudessakin ihan turistina. Niistä jäi mieleen että neljännen levynsä julkaisseen orkesterin kinkereissä oli parempi juomatarjoilu kuin ensimmäistä lättyään julkaisevalla laulukilpailutähdellä, julkaiseva yhtiö on molemmilla sama.

Tästä siis kevättä kohti, rauhallisissa merkeissä, pyöräilykelejä odotellessa.

Merta ja pohjoisia ulottuvuuksia

2009-02-25T14:44:00.007+02:00

No niin, toissa viikolla olikin kaikenlaista puuhastelua kun kävimme Dantes-nimisessä juottolassa esittäytymässä ulkomaalaisille, ilmeisen tärkeille musiikkialan henkilöille. Teknisesti ihan ok suoritus mitä nyt orkka valitteli monitoroinnista johtuneita ongelmia jotka valitettavasti heijastuivat sitten siihen kokonaisuuteen, livesoitto kun on monien osa-alueiden summa. Toisaalta jos musiikkialan tärkeä henkilö on ammattilainen, osaa hän ruotia epäkohdat sivuun ja keskittyä olennaiseen. Tulevaisuus näyttää miten käy.

Seuraavana päivänä linja-autoilimme sitten levylaulajan orkesterin kera kohti punaista vetten päällä kulkevaa rakkauden ihmettä. Edellisellä kerrallahan kohtasimme pienoisia vastoinkäymisiä ja karma tuntui jatkuvan tälläkin kertaa, nyt tosin puhtaasti teknisellä puolella. Viikonlopun saldoksi koitui temppuileva miksausyksikkö, softan puolesta kaatunut valopöytä sekä ärtynyt baarimestari. Muuten kyllä sujui, kävimme paluupäivänä sipaisemassa pikku karaoketkin kollegan kera, bingoon emme sentään tohtineet.

Viime viikolla olikin sitten mikserin huoltoon vientiä ja muita vähäpätöisempiä suoritteita. Keskiviikkoiltana matka jatkui Ouluun missä suoritettiin lyhyehkö yöpyminen, torstaina karavaani suuntasi sitten Ylläkselle. Lyhyen mutta sitäkin tehokkaamman Oulun pysähdyksen ansiosta oli osa matkalaisista aamupäivällä hivenen nestehukkaisia, onneksi löytyi Neste mistä paikkakunnan nimestä huolimatta sai myös juotavaa, hyvä niin.

Matkalla kohtasimme myös Kolari-tyyppisen kierrätyksen, rumputaitelija Rantanen nimesi kuvan osuvasti "Ei väkisin!"

Ylläksellä oli asiat kuten ennenkin, keikka alkoi ikärajattomuudesta johtuen jo 20.00 joten seuraavan yön lepoaika oli maksimoitu, joillain. Takahuonejuomista opimme kuitenkin sen että greippi on kasvis, tai sitten se on se gini...

Perjantain esiintymisareenaksi oli valikoitunut Rukalla sijaitseva Zone, pieni paikka ja ahdas lava mutta jälleen kerran henkilökunnan positiivinen suhtautuminen asetti fasiliteetit kohdalleen. Paikassa sai tanssia pöydillä ja niin yleisö tekikin, taidettiin siellä nähdä myös jokunen tekniikan ihme, ja jonkun bändin laulajakin laittoi pirttipöydän päällä jalalla koreasti, onneksi ei japanisti.

Lauantaina oli vuorossa Suomu, itselle uusi tuttavuus kaikkinensa. Ja olipahan sellainen vastaanotto ettei kysyttävää jäänyt, jos eteläisemmässä osassa maatamme otettaisiin orkesteri vastaan edes puoliksi tällaisella asenteella niin helpoksihan tämä muuttuisi kaikinpuolin. Kaikki toimi ja oli hyvin, alusta loppuun, jopa ne epämääräiset "rundin" päättäjäiset suksimerkkibaarissa. Suurkiitos vielä kerran koko Hotelli Suomutunturin henkilökunnalle, näin se homma etenee.

Täällä Helsingissä on selkeästi meneillään joku kamala tautiaalto, tämän viikon rokkibaari-orkestereista on jo kaksi peruuttanut, ja pari levynpyörittäjääkin on kamppaillut tautiensa valloissa. Myös kollegat ovat kovin olojansa valitelleet. Koputellaan puuta ja mennään kohti kevättä iloisin mielin ainakin siitä ettei itselle ole tauti iskenyt, johtuneeko sitten salaperäisestä katajanmarjamarinaadista, mene ja tiedä.

Pari asiaa on jäänyt mieltä vaivaamaan, ensinnäkin se että istuvatko kapteenit brittiläisissä lentokoneissa oikealla, kuten sikäläisessä tieliikenteessäkin? Ja toisekseen, onkohan Ruotsissa nyt tapahtunut kardinaalimunaus? Entä jos Victoria ei vastannutkaan Danielinsa kosintaan Ja Ja Ja, vaan jaajaajaa, eli vähänkuin blaablaablaa? Tämmöttis tääl ny o funtsittu ja niin maan...

Pum ja auz

2009-02-18T12:33:00.002+02:00

Kansanedustaja Kimmo Kiljunen ehdottaa ilotulitteiden totaalikieltämistä yksityishenkilöiltä. Pitkästä aikaa järkevänkuuloinen ehdotus ammattipoliitikon suusta. Olen oikeasti ihmetellyt miksi teppo turakaiset saavat ammuskella ilotulitteita kännipäissään miten sattuu (ja usein myös sattuu) kun vastaavasti ammattilaiset, hommaan koulutuksen saaneet joutuvat tekemään etukäteisselvitykset, hankkimaan asianmukaiset luvat ja vakuutukset.

Myös myyntiajankohdasta johtuvat häiriöt, vahingonteot sekä onnettomuudet ovat aivan tyhjänpäiväistä energiantuhlausta. Kaupungit, kunnat ja yritykset järjestäkööt jatkossa paukuttelut, voihan yksityishenkilö rahoittaa niitä jos haluaa. Ja kyllähän nuo marketeissa myytävät silmän- ja muun tuhoajat kieltämättä ovat täyttä pelleilyä oikeiden ilotulitteiden rinnalla.

Allaolevassa kuvassa on Sylvi, rouva sai osuman ilotulitteesta toissa uutenavuotena, syyllistä ei löytynyt, tietenkään.

Can you festival?

2009-02-07T14:32:00.003+02:00

Rakkaat kuulijat,

aion nyt pikaisesti kertoa pienen tarinan tapahtumanjärjestämisestä ja ennen kaikkea siitä kuinka asioita ei pitäisi tehdä, elämmehän kuitenkin vuotta 2009.

Festivaalin järjestäminen ei ole pieni asia, vaan sitä varten pitää koota organisaatio jonka jokainen osa-alue osaa toimia vaadittujen kriteerien mukaan. Olimme eilen Lahdessa todistamassa tapahtumaa jonka järjestäjä, niukin naukin täysi-ikäisyyden saavuttanut nuorimies, oli päättänyt lähestyä asiaa hieman eri kantilta. Ajatusmaailmansa oli selkeästi ollut että ensin tarvitaan rahaa, paikka ja bändejä, sittenhän se meneekin omalla painollaan. Eikä siihen mitään työryhmää tarvita kun itse voi tehdä kaiken. No ei sitten aivan mennyt nappiin.

Ensinnäkin oli varmaankin tullut yllätyksenä että kaikki tahot tahtovat uudelta tapahtumajärjestäjältä rahat etukäteen ennenkuin mitään tapahtuu. Siis tilavuokrat, äänet, valot, cateringit, bändit jne. Siihenhän se sitten aluksi kompastuikin. Ulkomaan pääesiintyjä perui tulonsa, ääni- ja valofirma vetäytyivät, tilanhaltija odotteli viime tippaan, kotimaiset bändit olivat että mitähän tapahtuu, mennäkö vai ei, saako rahojaan koskaan. Mitäs pienistä vastoinkäymisistä, poika pääsi jaloilleen, sai maksettua (?) toisen ääni/valofirman, tila-asiakin oli hallussa, tosin sillä erotuksella että aiemmin ilmoitetun kolmen hallin (ja lavan) sijasta niitä olikin enää vain kaksi.

Ulkomaisten, perjantaina esiintyneiden bändien korvauspolitiikasta en sano mitään koska tietoni asiasta on toiskätistä mutta oman työnantajaorkesterin kohdalla voin puhua jo faktoista. Järjestäjähän oli ilmeisesti ajatellut viedä homman loppuun siten että ei maksa bändejä etukäteen ja ne sitten soittavat ketkä rohkenevat paikalle saapua. Tämä fiilis ainakin jäi sen perusteella että kun ohjelmamyyjä soitti järjestäjälle ja ilmoitti orkesterin olevan tulossa oli kommentti ollut tyyliin "Ai te ootte tulossa vai?". Mitään etukäteisinfoahan ei oltu saatu, ei lopullisia aikatauluja, ei tietoa kummalla lavalla esiinnytään, tekniikan toimittaja ei (yllättäen) ollut saanut mitään infoa jne.

Itse menin paikalle ns. jälkijunassa muiden hoppujen vuoksi mutta orkesterimme saavuttua paikalle oli jonkinasteinen osakorvaus esiintymisestä suoritettu etukäteen, loppua tulee kukaan tuskin näkemään. Bändi piti keikkaa kuitenkin promoarvoltaan niin suurena että kannatti lähteä, onneksi Lahti ei ole tuon kauempana. Jälkijunani saavuttua kaupunkiin hurautin taksilla pelipaikalle, kakkoslavan vieressä ollut roudausovi oli auki eli eikun sisään vaan, kukaan ei ollut vahtimassa. Pitkätukkia tuli ja meni, mistään ei voinut sanoa että kuka kuuluu johonkin bändiin ja kuka ei. Lavan vieressä olevaa ns. "teknistä aluetta" ei valvonut kukaan, ainoastaan yksi järkkäri vahti ettei yleisön puolelta pääse asiattomat alueelle. Tämä samainen tekninen alue toimi myös kakkoslavan artistien takahuonetilana, ei näkösuojaa, ei omaa rauhaa. Vaihda siinä sitten vaatteet ja lämmittele itsesi esiintymiskuntoon.

Luonnollisesti mitään sopimuksiin liittyviä takahuonetarjoiluja ei ollut, toisaalta kun ei ollut sitä takahuonettakaan niin... Pullotettua vettä tosin oli lavallinen, sekin oli sijoitettu niin että yleisökin sai, jos halusi.

Tässä kohtaa on kyllä pakko kiittää Eastwayn nuorta crewta. Asiat hoituivat hermoilematta ja toisaalta ei meidän orkan kanssa kyllä mitään ongelmia oikein saakaan aikaan, sen verta omatoiminen ryhmä kaikenkaikkiaan. Soitimme keikan, yleisö piti kuulemastaan, kaikki hyvin niiltä osin. Kolme varttia keikan päättymisestä olimme jo matkalla lumipyryssä kohti Helsinkiä, ei jäänyt mieleenkään jäädä paikalle "hengailemaan", yleensähän nuo nuoremmat muusikot moista haluavat, oikeilla festivaaleilla.

Yleisön puolelta tulleita epäkohtia kantautui korviin myös. Anniskelualue oli viereisessä rakennuksessa, eli tuoppi kädessä ei bändejä kuunneltu. Käsittääkseni mitään kuva/ääniyhteyttä ei anniskeluun myöskään ollut. Ruokaa oli saanut yhdestä paikasta, pizzasliceja, ei muuta. Vessat olivat ulkona pakkasessa, korvatulppia ei saanut mistään (heavyfestivaali). Aikatauluja oli printattu pohjalta neljä per lava ja ne oli teipattu miksauskioskin aitaan. Mistään muualta et tietoa saanut siitä kuka esiintyy, missä ja mihin aikaan.

Toivottavasti nuori järjestäjä ottaa edes jotain opikseen, periaatteessa voisi saada nenilleen oikein kunnolla, saisi sen opetuksensa. Tämä on kuitenkin sellainen toimiala mikä pitää osata, fiiliksellä ei vaan toimi. Ja sitäpaitsi alalle on olemassa erittäin pätevää ja hyödyllistä koulutustakin saatavana, ihan korkeakoulupohjalta.

Tällainen vuodatus tälle päivälle, ensi kerralla jotain muuta.

Lujaa on taas menty

2009-02-03T21:36:00.006+02:00

Viime viikko menikin sitten pääosin keikkaillessa, yllättäen. Tiistain ja torstain välisen yön vietin rokkiravintolassa, lujaa tuli, vaihteeksi. Nuoriso-orkestereiden selkeä ongelma on ylenmääräinen kuulonsuojaus jonka seurauksena volumet lavalla vain nousevat, soittajien sitä itse tajuamatta. Vanhemmilla musikanteilla taasen ongelmat johtuvat pitkäkestoisesta kovaa soittamisesta, ja niistä tulpista. Allekirjoittaneella taasen on ollut niin paljon näitä meteli-iltoja viime aikoina että kuulo on alkanut selkeästi väsymään, mikä aiheuttaa turhallista luukuttamista, ei vaan tunnu missään jos yrittää miksuutella maltillisesti, eikä asiaa tosin helpota sekään että viime viikon orkesterit olivat yhtä lukuun ottamatta joko kovaa rokkihommaa tai sitten sitä heviä.

Perjantaina oltiin levylaulajan kera Hyvinkäällä, äänenpaineen tarkistuksen lyhytkestoisuudesta sekä osan orkesterin jäsenten puuttumisesta johtuen ei kaikkien soittajien henkilökohtainen kuuntelu lähdössään ollut aivan kohdallaan. Soittaja(t) sitten purkivat turhautumistaan kovaa soittamiseen joka yhdistettynä postimerkin kokoiseen esiintymislavaan aiheuttaa tuohon kokonaisvaltaiseen äänenpaineenhallintaan jonkinasteisia ongelmia. Niistä on sitten voinut lueskella tuolta foorumeilta pitkin viikkoa, teki jopa mieleni käydä asiaa kommentoimassa mutta en sitten viitsinyt, eläkööt nuoret rauhassa omissa uskomuksissaan.

Hyvinkään olosuhteista riippumatta on pakko lausua kiitos järjestävälle osapuolelle, apukanto toimi moitteettomasti ja järjestyihän se majoituskin, leppoisissa merkeissä. Erilliskiitos Aksulle, herra tietänee mistä.

Sunnuntaina oli heviorkesterin kera "salakeikka" rokkiluolassa, tai no sala ja sala, hyvin oli puskaradio laulanut ja rokkipoliiseja saapuikin paikalle sankoin joukoin. Hauskinta tässä puolen tunnin vetäisyssä oli, että netissä vellonut keskustelu uuden laulajan osaamattomuudesta tahi jopa epäkelpoisuudesta loppui kuin seinään, pikkuhevarit nielevät luultavasti kiukkuaan parhaillaan. Kuvia keikasta nähtävissä täällä.

Tämä viikko onkin vapaata riistaa, ainoastaan perjantaina pitäisi käydä Lahdessa keikalla, sikäli kuin joku vaan varmistaa ko. keikan olemassaolon. Perjantaina pitää käydä myös Varkaudessa hautajaisissa, ikäviä velvollisuuksia. Mutta korvia lepuuttaessa siis tämä viikko, ja muutamia graafisia asioita valmistellessa, tosin tämänpäivän jatkuneet ongelmat internet-yhteyksissä ovat vaikeuttaneet jälkimmäisiä huomattavasti. Jos ei huomenna tule asiaan muutosta lähtee pari puhelua, valitettavasti.

Olen jo vuosia "vitsaillut" arkkitehdeille järjestettävistä "kynnyskysymys-päivistä". Nämä päiväthän pidetään Espoon Dipolissa, tuossa valtavan upeassa kompleksissa jonne roudatessa tarvitaan trukki. Näillä päivillä siis arkkitehdit kokoontuvat ja palkitsevat joukostaan sen joka on suunnitellut roudarin kannalta ärsyttävimmän kynnyksen, Alvar Aallon hengessä tietenkin. Tämän päivän Hesari sitten asiasta uutisoikin, olin aivan ällikkämiehenä, Tanskaan meni sekin mitali sitten. :)

Maalla merellä ja ilmassa - total sekoleisson part.1

2009-01-25T15:13:00.005+02:00

Alkuviikosta tuli taas todistettua se mikä todettu on jo useita kertoja aiemminkin, kyllä ruotsalaiset rokkia osaavat soittaa. Rokkikiviluolassa esiintyi nimittäin tiistaina Pretty Wild-niminen ruotsalaispoppoo ja kysyttävää ei jäänyt. Kaverit olivat tulleet sen verta pienellä autolla (ja budjetilla) että mukaan oli mahtunut ainoastaan rummut, kitara- ja bassoasiat hoituivat pelkillä etuasteilla. Lähtösoundeissa ei ollut mitään kysyttävää ja kun kaikki neljä vielä lauloivat niin stemmat tuli että pölähti. Kun tämän lisäksi soitto kulkee ja esiintyminen on näyttävää ei voi kuin ihmetellä tuota etumatkaa täkäläisiin rokkiorkestereihin nähden. Kaiken päälle vielä se että kun ollaan liikkeellä nöyrällä asenteella niin ei asiat voi pieleen mennä. Aika monen suomalaisen orkesterin kannattaisi käydä ihan oppituntina katsomassa miten näitä hommia tehdään oikein, ei tarvitsisi sitä päätä hakata seinään niin paljoa.

Keskiviikkona oli Black Market esiintymässä, Terttu miksasi, itse tein (muka) loisteliasta valospektaakkelia, no joo, bändi oli ainakin hyvä ja soundit myös. Siitä sitten pikaisesti kotio maate koska torstaista oli tulossa pitkä päivä. Aamusta läksin liikkeelle noukkimaan orkesterin vehkeitä ympäri Helsinkiä, auto täyttyi jossain vaiheessa joten ei muuta kuin välityhjennys ja vielä viimeinen nouto. Tilannehan oli melko eriskummallinen, olimme lähdössä Isabellaan keikalle mutta koska perjantaina olisi Kotkassa myös keikka täytyi varustautua kahdella laitteistolla, ja autolla. Kaikki vehkeet siis varastolle nippuun, bussiin pakattiin valmiiksi Kotkan setti ja pienempään vekottimeen laivakamat. Siitä sitten kohti Turkua kammottavassa kelissä, nopeus oli moottoritiellä huikeimmillaan 40 ja kello tikitti uhkaavasti. Ilman pakollisia tuulilasinpyyhinten jäänpoistopysähdyksiä hurjastelin kuolemaa halveksien kohti terminaalia johon saavuimme siten että matkustajia alettiin päästämään jo pois laivasta. Tämähän tarkoittaa sitä että terminaalin roudausovi pysyy sen aikaa lukossa. Lisää kiirettä ja ahdistusta siis. Kun roudaus sitten oli ohi jätin auton tyynen rauhallisesti siihen kaijaan parkkiin, avaimet jemmaan ja laivaan. Rajavartiolaitoksen virkailijaneito tosin ehti käydä huomauttamassa pysäköintipaikan valinnasta mutta uskoi kerralla kun kerroin että se tullaan siitä kohta hakemaan pois, niinkuin tultiinkin.

Laivassa oli peruskaaos käynnissä, kiire ja hoppu, muita esiintyjiä jne. Meillä oli korvamonitorien taajuudet tsekkaamatta ja muutenkin se oli vähän sellaista sähläystä, eka keikka 2,5 kuukauteen, rumpali vaihtunut jne. Saatiin kuitenkin tsekki tehtyä siten että kerkesi oikein syömäänkin ja hyttiin melkein puoleksi tunniksi selälleen, vai oliko se mahan viereen kyljelleen, ei voi muistaa.

Keikka lähti ajallaan käyntiin ja meni olosuhdanteisiin nähden oikein mainiosti, itseä nyt noissa olosuhteissa lähinnä harmittaa mikserin sijoittelu, se kun on tuolla niin kaukana ettei sinne kuulu yhtään mitään. No ehkä siinä vähän kunto kasvaa kun kipittelee sinne tanssilattian laidalle kuulostelemaan mitä siellä oikeasti tapahtuu. Keikan jälkeen kuulostelemaan tunnelmia ja toteamaan että joku oli anastanut juomat siitä kongilta lavan vierestä, hienoa toimintaa eikä korvaavia tullut, ei edes drinkkilippuja. Tällä tavoin juu, mahtihommaa. Itse siirryinkin sitten tupakointialueelle osto-oluen seuraan odottelemaan baarin sulkeutumista ja että pääsee purkamaan vehkeet pois. Odotteluseura oli oikein mainiota, kiitos siitä, valomerkkikin napsahti aiemmin kuin osasi odottaakaan.

Purku ja pakkaus käyntiin, hiven tyhjänpäiväistä ja väsynyttä läppää mainioiden kollegoiden Sumin ja Veskun kanssa, valmiita taidettiin olla siinä puoli kuuden maissa. Aamiaisen kautta valmistautumaan uloslähtöön ja lentoon kohti Helsinkiä, aikataulu oli laitettu lennot buukanneen tahon kautta aika tiukaksi mutta siitä piti selviytymän. Koko ryhmä ensimmäisinä ulos laivasta, pari taksia alle ja kohti Arlandaa. Jotenkin aamuruuhkassa vaan kesti se matka sitten sen verran että oltiin 35 min ennen koneen lähtöä kentällä, eikä siis yrityksistä huolimatta keritty koneeseen, millään. Ehkä pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa olisi onnistunut mutta meillä nyt sattui olemaan nuo 18 kollia ruumaan joten peli oli menetetty.

Tässä kohtaa oli meikäläisellä vuorokausi valvomista takana joten alkoi jo ajatus kangertelemaan mutta ei auttanut itku markkinoilla ei. Lippuluukulle asioita selvittämään, seuraava lento lähtisi neljän tunnin kuluttua ja mahtuisimme siihen kunhan maksaisimme tuollaisen pauttiarallaa 1000 euroa ylimääräistä. Eipä ollut vaihtoehtoja, maksut kehiin ja kaupan päälle saimme vielä itse tägätä matkatavarat. Hyvä SAS, näillä toimillahan tehdään tulosta! Sitten olikin vapaata notkumista virikkeitä suorastaan pursuavalla Arlandan kentällä, eli siellähän ei ole oikein mitään ja oluttakaan eivät myy ennen yhtätoista, pellet. Turvatarkastuksen jälkeen sai kuitenkin hyvää ja edullista tsekkiläistä olutta, 7 euroa tuoppi. Niitä pari ja röökikopin etsinnän jälkeen koneeseen jossa putosin luultavasti samalla hetkellä kun takamus osui penkkiin. Tunnin unet ja stadissa oltiin, Junnu oli bussin kanssa vastassa ja suoriltaan kohti Kotkaa, missä alunperin olisi pitänyt olla tsekkeineen valmis kuuteen mennessä. Hyvältä näytti tässäkin vaiheessa.:)

Muutenhan tuo Amarillon roudaus, rakennus ja tsekki olisi menneet varmaankin ihan ok mutta kun oli vehkeet kytkemättä rundiasetuksiin ja ahdastakin oli ja hämärää sekä sattuneista syistä vielä vähän hitaalla toimi koko crew niin kiirehän siinä sitten tuli. Vuoropäällikkö oli tosin hyvin hommassa mukana ja jousti mutta eivät ne sitä baaria kuitenkaan kymmeneltä auki saaneet. Tsekkikin tehtiin ja keikka aloitettiin ajallaan puoli tuntia sovitusta myöhässä eli 00.45. Sinällään tuo aloitusaika oli koko ryhmälle ihan yks lysti mutta "ongelma" muodostui siitä että ko. ravintolan takahuone on anniskelualuetta minkä luvat päättyvät klo 2, eli siihen mennessä pitää kaikki alkoholi kuskata sieltä pois. Meillähän keikka loppui aika tasan kahdelta joten ei muuta kuin bändi suoraan raijaamaan takahuonetarjoilua hotellin puolelle. Naurettavaa paapomista, enpä ole ennen moiseen törmännyt.

Viiden tunnin unien jälkeen aamiaiselle, aamupalaveri ja purkamaan, kotona taisin olla puoli kuuden maissa lauantai-iltana. Matkalla pohdittiin että jos tää nyt tällätavoin lähti käyntiin niin jatkossa ei voi olla kuin helpompaa, ei tällainen sekoilu voi ihan äkkiä toistua, tai niin ainakin toivotaan.

Nyt on pari päivää vapaata, täytyy mm. jatkaa noiden vanhojen opiskeluhommien kertausta että sais nekin joskus päätökseen. Tiistaista eteenpäin onkin Roksihommia, mitä nyt perjantaina täytyy käydä pyörähtämässä oikein Hyvinkäällä asti, leppoisissa merkeissä.

Näihin kuviin, ensi kerralla erilaisiin.

Iloja ja suruja

2009-01-18T13:30:00.009+02:00

Täällähän on taas ollut ahkeruutta ilmoilla, paitsi bloginpäivityksessä...:) Noh, eipähän ole ensimmäinen ja tuskin myöskään viimeinen kerta. Kaikenmoista työhommaa ja muutakin on kerennyt olemaan joten kerrataan nyt lyhyesti. Joulu siis mennä jolkotteli, joulupäiväaamuna lähdettiin kuuden aikoihin ajelemaan kohti pohjoista, Tornio oli ensimmäinen pysähdys. Aavistuksen oli Umpitunneli muuttunut edellisestä käynnistäni, terassin ympärille oli laitettu seinät ja juhlatilan lämpötila oli vastaavanoloinen eli vilpoisaa oli kuin Torniossa joulupäivänä. Keikasta jäi mieleen alkusetin aikana mikserin luokse ilmestynyt nuorimies joka epäkohteliaan päättäväisesti ilmoitti että äänenpaineentasoa tulee pudottaa 12 desibeliä, tasan. Vastasin lähes yhtä epäkohteliaasti että kukaan ei pakota nuorta herraa olemaan tässä valtaisassa äänisaasteessa, kyseisessä anniskelupaikassa on kosolti erilaisia kohteita johon melusaastetta ei ole juuri lainkaan optimoitu. Eipä mennyt jakeluun ei, oli poikanen mennyt vaatimaan lipunhintaa takaisin. Voi voi, niin oli joulut pilattu kertakaikkiaan, olisin voinut henkilökohtaisesti maksaa sen lipunhinnan hänelle, olisi vain älynnyt kysyä.

Tapaninpäivänä lähdettiin sitten pitämään tanssit Ylläkselle, paikallinen karaokenvetäjä / maakuntadj oli pestattu kesken illan äänenpaineen ylimmäksi valvojaksi koska huhut koko lappia tärisyttävästä meluhelvetistä olivat levinneet kulovalkean tavoin. Kaveri ilmoitti puhelimen välityksellä, äänenpaineen optimoinnin jälkeen, että raja on sitten 100 depsiä mikserille, kysyin kalibroitua mittaria millä voisin tarkkailla lukemia mutta sellaista ei löytynyt. Ei löytynyt myöskään ymmärrystä siihen että jos kiertueen nimen ensimmäinen sana on raskasta, on musiikkityyli myös raskasta. Ja sellaista musiikkityyliä kun ei vaan orkesteri lavalla soita hissutellen, vaan raskaasti. No, se siitä, näitä ihmisiä on aina ollut ja tulee aina olemaan, niiden kanssa on vaan jotenkin tultava toimeen, tavalla tai toisella.

Ylläkseltä siirryimme Leville juhlistamaan kiertueen päätöstä oikein kahden esiintymiskerran voimin, päivänvaloa en nähnyt ja kiertue tuli päätökseensä ilman murheita tahi ongelmia. Niinhän ne keikat aina sujuvat, Levillä, kiitos Jarmon ja muun poppoon. Ja kiitokset vielä tätäkin kautta pohjanmaan miehistölle Heikille ja kumppaneille äänenpoistolaitteiden kuskaamisesta lähes tiettömien taipaleiden taakse.

Suomi on pitkä maa mikä tuli taas todettua, maanantai tosiaankin meni matkustaessa, eihän tuo 14 tuntia paha ole mutta toisaalta voisi kai sen ajan tehokkaamminkin käyttää... Tiistai ja keskiviikko menivät maan alla miksuuttaessa, sitten olikin kokonainen neljän päivän vapaa. Kyseisestä ajasta oli tarkoitus viettää hyppyrimäki-kaupungissa pari päivää mutta suunnitelmat kun aina elävät niin visiitti supistui alle vuorokauteen. Poikain kanssa tuli kuitenkin kuopattua viime vuosi ja aloitettua tämä, ilman sen suurempia kommelluksia, tosin eipä taas(kaan) paljoa kerrottavaa jäänyt.

Vuoden ensimmäinen kokonaisen viikon vietin rokkikiviluolassa, orkestraatioita tuli ja meni, Rust jäi mieleen, hieno bändi ja hyvä keikka. Samalla viikolla kävin myös pitkästä aikaa heilumassa järjestelmäkameran kanssa, olihan tuo Mikin valotaideteos Senaatintorilla ikuistettava. Tosin sekin meinasi jäädä väliin kun vettä vihmoi ja käsien päässä olevat pitkulaiset ulokkeet olivat jäätyä mutta jotain jäi talteen kuitenkin ja hieno oli valaistus, kaikkinensa. Kuvatkin tyydyttivät sen verran että täytyypä taas aktivoitua tuon järkkärin kanssa, ainakin kevään tultua viimeistään.

Kuluvalla viikolla oli taas liikaa vapaa-aikaa, tosin Apollossa tuli käväistyä edelleen loistavan Queen-tribuutin kera ja yksi ilta meni myös tuolla kivillä. Yksi graafinen virityskin tuli tehtyä ja hivenen liikaa sosiaalista elämääkin on tullut vietettyä.

Ensi viikolla George "vieläkin tyhmempi" Bush lähtee litomaan valkoisesta asumuksestaan, ehkä joku muutos tulee sen myötä johonkin, tai näin ainakin toivon. Rupeaa kenties ne lentokoneen moottorit ja mustat laatikot löytymään hivenen nopeammin, nykyinen meininkihän on ollut kuin Venäjällä konsanaan. Itselle ei ainakaan jäänyt Yrjön tekemisistä mitään positiivista mieleen, negatiivista sitäkin enemmän, esim. lausunnot "pöyristyttävistä" salaliittoteorioista liittyen 2001 syyskuun tapahtumiin. Jep jep, tervemenoa vaan, valot vilkkumaan ja karnevaali käyntiin, show must go on!

Tähän loppuun vielä se viikolla tullut suru-uutinen, jälleen on yksi "vanhan liiton" kollega vähemmän, kepeät mullat JP.

Tikkejä ja paketillinen buranaa

2008-12-22T03:33:00.006+02:00

Taas on sattunut ja tapahtunut. Viime viikolla oli kolmen illan rupeama rokkikiviluolassa ja keskiviikkona piti lähtemän raskailemaan joululauluja. Kävi kuitenkin kuten allekirjoittaneelle aina silloin tällöin sopivasti sattuu eli huonosti. Kompuroin nimittäin ti-ke yönä bussipysäkin portaissa ja mätkähdin nurin, yllättäen tuo naamapuoli edellä, kuinkas muuten. Pari tikkiä ohtaan ja vasen puoli pärstästä turposi julkaisukelvottomaksi. No suomalainen kun olen niin eihän se nyt niin kovasti haittaa, rundille lähdetään sanoi lääkäri mitä sanoi. Oli orkesterilla muikeat ilmeet kun kepeästi loikkasin bussiin, siltä samaiselta pysäkiltä muuten. Joten vaikka SPR nyt kampanjoikin verenluovutukseen liittyen niin enpä taida, niistä portaista olis voinut vielä silloin seuraavana päivänä kaapia pussillisen...

Naama sitten muutteli viikon mittaan muotoaan ja väriään, samoin kuin aivotoimintakin mikä ei yllättäen ollut mitenkään lennokasta. Tampere oli siis keskiviikkona loppuunmyyty, torstaina Kuopiossa oli myös mukavasti populaa, perjantain Mikkeli oli myöskin loppuunmyyty. Lauantaina oltiin Tavastialla, kaksi keikkaa, ekassa joku 700 ja toinen sitten sold out. Hyvät oli meisingit, poptoimihenkilöt hakivat kolme muovikuusta lavaa piristämään (666) ja muutenkin leppoisa ja hauskankarhea oli tunnelma. Elefanttinaamaisena vetelin siellä kaiken kansan keskellä mutta mitäpä siitä, eihän sitä nyt naamalla miksata, soundihan lähtee sormista kuten eräskin rumpali leikkisästi aikoinaan vitsaili. Ja toisaalta kollega Sammio analysoi asiaa siten että jos ei mitään tee niin mitään ei voi sattuakaan, näinhän se on.

Sunnuntaina piti menemän luolaan kolmeksi päiväksi mutta onnekseni Timo suostui tuuraamaan ainakin kaksi päivää että saan lepuutettua ja toivottavasti vähän ulkonäköä kohennettua. Tiistaina varmaan sitten joutuu ihan itse käydä näyttäytymässä kun ei varmaan kukaan suostu ko. iltana enää töihin lähtemään. Torstaina onkin aamuvarhaisella lähtö Tornioon, siitä jatketaan Ylläksen kautta Leville, viimeiset raskaat joulut siis.

Hauskaa joulua vaan kaikille ketkä sitä viettävät, itse kun en sattuneista syistä niin perusta. Ja vielä tämä, katsoin tänään telkkurista Lassie-elokuvan missä koirapolo vaelsi elämänmittaisen matkan päästäkseen takaisin kotiin. Liekö ollut sama ajatus Kuopion ABC:n ranskanperunoilla kun yrittivät vielä ostovaiheen jälkeen karata kuljetuslaatikosta? Mutta tällaista siis, älkää olko jouluaattona kännissä, ainakaan kovassa.

Raskaat oli olosuhdanteet

2008-12-14T15:34:00.010+02:00

Vali vali, nyt sitä tulee. Tosiasiahan on kuitenkin se että on useita eri asioita jotka voivat pilata työtunnelman hetkeä ennenkuin itse huomaakaan. Joskus se on keikkapaikka itsessään, joskus järjestäjä, jollain kerralla sen voi pilata yleisö ja pahimmillaan se on kaikkien summa.

Raskas J. -kiertueemme starttasi torstaina uuteen nousuun Turun Klubilta. Siellähän asiat kuitenkin toimivat ja inhoittavasta hissin puutteesta huolimatta tunnelma on aina hyvä, ainakin itselläni on ollut. Liekö johtunut arki-illasta vaiko viereisen baarin suht suositusta naisartistista mutta väkeä olisi mahtunut mukavasti lisää. Tosin turkulaisuutta oli kyllä havaittavissa sillä mehän polkaisimme söyn käyntiin sovitusti tasan kymmeneltä ja yleisö oli kaikkinensa paikalla jo puoli yksitoista. Uskokaa nyt jo pikkuhiljaa että artismit ja roudarit haluavat aikaisemmat soittoajat ja kun moiseen annetaan mahdollisuus niin siitä pidetään kiinni, aina. Keikka itsessään oli sitä mitä orkka lavalta lähetti, nettiin oli eksynyt yksi siedettävän kuuloinen videokin aiheesta.

Yöllä vehkeet kyytiin ja parin tuopin kautta mahan viereen pötkölleen, ei lähetty pahoille teille ei. Huonosti nukutun yön jälkeen metsästimme taiteilijoita ja siirryimme Jyväskylään mihin aikaisin piti menemän koska olivat ahneuksissaan myyneet alkuiltaan jonkin pikkujoulu-däigädäigän. Keikkapaikka oli uusi tuttavuus meille kaikille ja johan olivat paikan laittaneet, ristus notta niinkuin pohjalaane sanoisi. Yökerho kahdessa kerroksessa, kolmion muotoinen "lava", lasia, muovia, portaita, ulokkeita, syvennyksiä. Minä haluan samat lääkkeet kun tämän konseptin suunnittelijalla on, nimittäin sen verran lujaa on mennyt. Tähän kun orkka laitetaan niin 100 näkee ja 60 kuulee, mutta toisaalta näyttäähän se paperilla hyvältä kun sanotaan että meillä oli bändi ja myytiin lippuja 900. Jep jep ja sitä rataa. Yksi röökikoppi mihin sai mennä kerralla 12 itsensä tuhoajaa, määrää valvoi tiukoin ottein paikallinen järjestyshahmo. Koska fasiliteetit olivat siis mainitun kaltaiset ja miksaamon sijoittelukin näppärästi parven alla niin siltä itseltäänhän se sitten kuulosti. Tein mitä oli tehtävissä mutta ihmeisiin en oo vielä pystynyt, ainakaan tällä varoitusajalla. Kaiken kruunasi sitten henkilökuntaan kuuluneen immeisen ns. huono-, eli eieipäivä joten yöllä otimma drinksut ja poistuimme tyylittömästi takavasemmalle, nyt oli aikaa nukkua ja poistaa ahdistus mielestä. Vaikka olen kuullutkin joskus olevani sydämetön ihminen niin sen olemattoman sydämen pohjasta toivon ettei tarvitsisi enää koskaan astua jalallakaan tähän megajuottolaan, sen verran ahdistava kokemus kaikenkaikkiaan.

Lauantaina olikin sitten vuorossa Eura, edellisellä kerralla meni kaikki ihan ok mutta nyt oli eri ääni kellossa jo lähdössään. Äänentoistofirman pojat kun olivat menneet edeltäkäsin oli saapuessaan ollut ylijumala odottamassa neuvoineen. Auliisti oli ilmoittanut mitä saa tehdä ja mitä ei, kertonut vielä kuinka PA-laitteet kasataan oikein. Kaikki ohjeistus oli täysin päinvastoin kuin lokakuussa kun viimeksi kävin. No kerberos oli kuitenkin poissa saapuessamme joten muutimme vähän asioiden paikkoja ja hyvä tuli. On siellä kyllä erikoinen meininki. Vähän sama kuin tilaisi pesukonekorjaajan kotiin ja kertoisi sille miten sen pitää se pesukone korjata, pohjavettä epäillään, vahvasti. Ja se on kanssa erikoinen piirre tuolla Eurassa että kukaan ei tervehdi, ei missään kohtaa. Hiihdellään vaan seinänvieruksia ja ihmetellään. Paikallisten ajatusmaailmasta kertoo mielestäni aika paljon myös miestenvessa, jossa rännin eteen on asetettu paksu rosterirauta potkusuojaksi, ja käsipaperitelineet on varmuuden vuoksi laitettu katonrajaan. Se pohjavesi, se pohjavesi.

Keikka alkoi inhimilliseen aikaan eli 01.00 seuraavana päivänä. Väkeä oli riittävästi ja humalan haku oli onnistunut oikein hyvin. Joku apina yritti kiivetä kaiuttimien päälle mutta muuten saatiin keikka hoidettua ihan kelvollisesti. Se on kyllä pakko mainita että ulos pääsimme todella kivuttomasti, bussi liikkui kotia kohti jo ennen neljää. Niin, ja pizzathan tuolla ovat todella hyviä, laittoivat muutamat vielä kotimatkalle evääksi. Kotosalla olin puoli seiskan maissa, vähän unta ja päiväpuuhasteluja. Illalla olis Rokkikiviluolassa orkan bändi ja sit sinne on vielä tulossa jonkun laulukilpailun ryhmä jatkoille, saa nähdä kuinka myöhään soi.

Ensi viikolla jatkuu joulukiertue, neljä päivää ja viisi keikkaa, luultavasti siitäkin kiepauksesta voi jotain kertoa, uskoisin että pelkkää positiivista, merkit ovat ainakin sen mukaiset. Näihin jne.

2008-12-10T13:26:00.004+02:00

Viime torstaina oli erikoispäivä. Liian vähäisten yöunien jälkeen Måsse Pasilan asemalta kyytiin ja Espooseen pakkaamaan Indiskojen soittovehkeet kyytiin. Siitä ripeästi Järvenpäähän Northern Kings treeneihin josta sitten joutuisasti Rocksiin Indica-keikalle. Ilta oli sinällään perushommaa paitsi että vetelin talon mikserillä tilaongelman vuoksi. Keikka oli ko. orkesterin kohdalla osaltani viimeinen, ainakin toistaiseksi ja loppupeleissä ihan hyvä fiilis tästä syksystä jäi, vaikkakin kaikenlaista sekoilua asioissa välillä olikin. Se on vaan hankalaa jos työryhmässä on osanen joka ei toimi, vielä hankalampaa on jos niitä toimimattomia osia on enemmän.

Perjantaina olikin sitten vuorossa neitsyyskeikka, Northern Kings nimittäin esiintyi ensimmäistä kertaa ihan livenä. Jäähallissa vetäisttin kaikki neljä kappaletta ja meiniki oli melkoinen, alkupalat tarjoiltiin, pääruoka jäi tällä kertaa saamatta, ainakin siltä se yleisön reaktio vaikutti. Jatkothan siitä sitten kehkeytyi, niistä ei juurikaan ole kerrottavaa.

Lauantaina oli Imatralle lähtö tasan puoliltapäivin, heräsin jo varttia yli kaksi. Raskasta joulua sanoivat ja junahommiksi meni että heilahti. Noh, sattuuhan näitä, en tosin ollut työryhmästä ainoa myöhästyjä. Taas oli neitsyellisiä hommia, oltiin nimittäin eka bändi Woodoon alakerrassa. Asiallinen lava ja meininki muutenkin, lippuja myivät sen reilut 500. Fasiliteetit olivat siis kohdallaan, bäkkärillä sauna ja ruokakin olisi varmaan ollut ihan okei ellei poptaiteilija olisi siirtänyt sitä lämpölaatikosta pöydälle kylmettymään...

Sunnuntaina palattiin kotiin, pari tuntia kerkesin pyörähtämään ja sitten Rocksiin Hemma Beast tyyppiseen iltamaan. Rööninki tuli miksuuttamaan ja loppu on historiaa, hauskaa kuitenkin kaikenkaikkiaan. Maanantaina kuvattiin Idols-extraa päivä ja illalla oli pari bändiä, toinen niistä ansaitsee maininnan näin julkisestikin eli ystäväni Matin sanoin: paska on saanut uuden määritteen. Tiistaina oli perushommaa, pari bändiä, harvakseltaan ihmisiä eli ajoissa valmis.

Tänään on talviloma, huomenna lähdetään taas jouluilemaan raskaasti Turku - Jyväskylä - Eura akselilla. Niistä sitten tuonnempana, kuumotusta tiedossa kuitenkin.

Raskailua

2008-12-04T01:14:00.009+02:00

Jatketaanpas nyt pikaisesti siitä mihin viimeksi on jääty, uni kun ei näköjään väkisin tule. Raskasta joulua siis aloitettiin rokkikiviluolan kantisbileissä viime viikon maanantaina, lämppäämässä oli talon oma firmarock-orkka ja meidän sankarit sitten siihen perään. Hyvät oli meisingit, väkeä oli turvoksiin asti, lujaa tuli ja powerpoint-tyyppinen prompteri toimi kuin sinisen vaunun vessa. Kurvi upotti LCD-näytön vanhan kulmamonitorin sisään ja Minni vetelee tekstit livenä. Mahtihommaa eikä sanalappusia missään. Keikan jälkeinen aika olikin yllättävän vapaata "keskustelua", mopo lähti aavistuksen käsistä ja loppu on kirjoituskelvotonta historiaa, jääköön moinen lukijan mielikuvituksen varaan. Tiistaina haettiin vehkeet pois ja ydinroudausryhmä hajaantui tahoilleen voimia keräilemään, moisiahan tässä vielä tarvitsemaan tullaan.

Seuraava vetäisy olikin Suomen Varkaudessa, matkalla ohitimme Juvalla metron, pohdinta oli että aika kovaa on kuski painanut Mellunmäen asemalle kun vehje pysähtyi vasta 270 kilometrin päässä. Mutta siis asiaan, Varkauteen oli tulossa äänivehkeet oikein pohjanmaalta asti, samaiset vehkeet on tilattu muutamalle muullekin joulukuun keikalle. Muutenhan olisi ollut tosi ihanaa vaan kun ei sit oikein lähtenyt. Pääteräkki ei ollutkaan se mikä piti vaan joku ihan muu. Neljä vahvautinta, kaikki erilaisia ja iPodia kuulostellessa suppanen sanoi poks, koko ajan. Siinä sitten päättehiä vaihdeltiin ristiin ja kompromissien äitejäkin tuli tehtyä, ihan sama kunhan saa vain keikan tehdyksi. Ja tässä vaiheessa ei paljoa lannistanut enää sekään että tarjoillussa miksuuttimessa ei riittäneet input-kanavat, kompromissi toisen perään ja kolmannen eteen niin kyllä ne joululaulut sieltä tulee, tosin tällä kertaa ei ihan niin raskaasti kuin tarkoitus oli mutta tulipahan kuitenkin. Yleisö tykkäsi ja vielä ylimääräisetkin vaati, mikäpä siinä. Keikan jälkeen pakattiin omamme bussiin ja hotelliin kaatumaan mikä tosin hieman viivästyi mutta sellaista se aina välillä näissä hommissa on, ensin odotellaan ja sitten ei vaan kerkeä.

Lauantaina oli odotettavissa mahtijuhlat Vantaalla, lähiöravintolan kuumassa sykkeessä. Sama laitteisto mutta pienempi paikka, haettiin riittävän kokoinen miksutin ja vetästiin tsekki kuleksimasta koska nälkä ahdisti pienen ihmisen olotilaa. Ja mitäs sieltä kyökin puolelta sitten löytyikään, menu käsitti kermapottuja, kylmää nakkikeittoa, leipää, levitettä ja mätitahnaa. Mikäs siinä, itse olen suurikin näkkileipä-mätitahna yhdistelmän ystävä mutta ei se oikein riitä päivän ruoaksi, ainakaan työpäivän. Ja ei kun pizzahommiin parinsadan metrin päähän, mutta kuinka ollakaan, poissaollessamme oli menyytä salakavalasti laajennettu tuomalla esiin vielä käpris-nakkeja sekä kulhollinen salaattia. Ei kyllä siltikään harmittanut se pizzahomma, yhtään.

Keikka oli itsessään mainio, mitä nyt osassa yleisöä oli natiiviudesta johtuvia pakkoliikkeitä jotka aiheuttivat ylimääräistä varuillaan oloa niin salin kuin lavankin puolella. Lavalla pieni kommellus sattuikin kun eturivin innokas yksilö kaatoi omaa kuulemistaan helpottamaan asetetun kaiuttimen suoraan oksetinsoittimien päälle. Noh, aina sattuu ja tapahtuu, tosin tässä taisi keyboardin potikasto saada hieman siipeensä. Mutta jouluhan on kuitenkin kerran vuodessa vaan, ja se on hyvä se.

Tänään (tai siis faktisesti eilen) käväistiin Etelä-Savossa esittämässä samaisia kipaleita. Mahtihommaa, koulun juhlasali eli helppo roudaus, Kassu oli toimittanut vehkeet asianmukaisesti, paikallinen rautakauppias lahjoitti kuulosuojaimet koko yleisölle jne... Kyseessä oli siis ns. limukeikka joten salissa oli perheitä ja taisi siellä olla jotkut ihan ilman toisiaankin. Hyvä keikka parempi mieli, tästä on mukava jatkaa. Ja kerrankin saman päivän aikana takaisin stadissa, yleensähän keikat alkaa vasta huomenna vaikka sopimuksessa lukee tänään, ihme meininkiä. Maskottimme, tuo pieni suloinen Jumalan karitsa sai tosin aavistuksen kyytiä eilisessä tsekkivaiheessa mutta käsittääkseni levolla ja hellemmällä käsittelyllä se siitä vielä tokenee. Laitan siitä myöhemmin kuvan jos se vain selviää.

Loppuviikko mennäänkin niin että heilahtaa, parhaillaan edessä olevan lepohetken jälkeen tänään ohjelmassa backlinen pakkaus Espoossa, Pohjoisempien Kuninkaiden harjoitukset Järvenpäässä ja illalla Inkkareitten kanssa omalta osaltani vuoden viimeinen keikka Rocksissa. Perjantaina koko päivä jäähallissa, lauantaina käväistään Imatralla ja siitä muutama päivä luolassa. Ei se siitä sanoisi joku.

Loppuun kuva otsikolla "voi kun joskus pääsis sinne bändin bäkkärille, ois tosi siistii..."

Kilometrin nielentää

2008-11-23T16:41:00.008+02:00

Otsikon mukaisesti on pari viimeistä viikonloppua sujunut, kotimaata on sahattu joka suuntaan muutaman esiintymisaktin suorittamista silmälläpitäen. Toissa viikon perjantaina lähdettiin yötä myöten rusoposkisten inkkarien kera kohti Leviä. Matkantaittovälineeksi oli tällä kertaa valikoitunut saksalaisvalmisteinen Vario-tyyppinen ratkaisu eli tunnelmat olivat kohdallaan, ja tiiviit. Matkassa ei ollut sinällään mitään merkillistä, valaisutaiteilija Jakke Numento otettiin Lahdesta kyytiin ja heinänkatkaisuväline-orkesterista lainattu monitoritaiteilija Måsse liittyi seuraan raukeaan Jyväskylässä. Suomi on pitkä maa minkä ansiosta olimme perillä hyvissä ajoin, jo iltapäivä neljältä, vaatimattoman 15 tunnin rupeaman jälkeen. Hotellista ystävällisesti luovuttivat pari sviittiä joten fasiliteetit olivat niiltä osin kunnossa. Ja areenallakin oli asiat taas normihyvin, kaikki toimi tsekissä kuten myös keikalla, tuolla on kyllä aina mukava käydä vaikka ovatkin aika syrjään sen laittaneet, näin etelästä katsoen.

Lauantai-aamuna syöksähdimme kohti Raahea missä piti esiintyminen suorittaa normaalia aiemmin tilaisuuden ikärajattomuuden ansiosta. Mikä ettei, sanoisi eräskin tamperelaistunut valomies. Siispä ripeä roudausisku työväentalon portaikkoon, Oulusta asti olivat Juha ja kumppanit tuoneet teknisiä tarpeita ja hyvä niin, heillä on hyvät vehekset keikan suorittamiseen. Äänenpaineen tarkastuksen jälkeen hotelliin syömään, vetäistiin murkinat oikein kynttilänvalossa, olihan juuri alkamassa allekirjoittaneen ja Valo-Mikon viimeinen yhteinen keikka tälle syksyä, tässä oltiin siis erottamassa jo koomisiakin piirteitä alalla saanut duo, kyynelkään ei kuulemma kaukana ollut. Ainakin loppuvuoden ajan Jakke ja Sepi ovat vain, miten sen sanoisi, no Jakke ja Sepi, tahoillaan.

Keikalla olikin sitten kommellus lähempänä kuin vähään aikaan. huomasin nimittäin intron soidessa että viulu on tainnut jäädä takahuoneeseen lepäilemään. Ei muuta kuin tilaisuuden järjestäjää hihasta kiinni ja ohjeistus ko. vempaimen noudosta. Ja hyvinhän se meni, viulu oli lavalla silloin kun pitikin, tosin hivenen väärässä kanavassa mutta ei se maailmaa kaatanut, laulumikillä alkuun…

Jossain kohtaa keikkaa laululintunen pyysi yleisöltä apua seuraavaan biisiin ja spiikkasi siinä samalla että miksaajalla, siis minulla, on mukamas synttärit, täytin kuulemma 28. Lauloivat siinä sitten paljononneat ja muutama teini kävi keikan jälkeen halailemassa ja onnittelemassa, kaiken ne uskoo minkä artismi kertoo. Tosin oli tuossa se mukava puoli että kun suoritimme illalla teknisen kokoontumisen merimieshenkisessä soittoruokalassa tarjosivat lähes paikalliset synttärioluen, näyttävästi.

Sunnuntaiaamuna olikin sitten viimeinen etappi edessä, matkaa 600 km joten lähtöajaksi valikoitui myöhäinen 8.00. Koko ryhmä unen ja horroksen välimaastoon sijoittuvassa olotilassa, sää sateinen, harmaa ja ankea. Viitasaarella tankkaus, kahvit ja parit traktorikuvat ja etiäppäin. Ei siitä sitten montaa kilometriä tultu kun oikealla puolella autoa pamahti, ja vielä toisenkin kerran. Vekotin tien sivuun ja ulos tutkimaan moisen paukahtelun syytä. Ja olihan siihen sitten todellakin syynsä, kolmella pultilla on sakemanni laittanut pyörän kiinni ja koska edellinen orkka oli kehotuksista huolimatta jättänyt renkaanvaihdon jälkeisen jälkikiristyksen suorittamatta oli homma sitten siinä. Paripyörät roikkuivat hivenen erikoisessa asennossa auton alla yhden pultin varassa, kaksi pulttia oli siis muuttanut keski-suomalaiseen tienvarsimaisemaan pölykapselin kera.

Puhelin kouraan ja hommaa haltuun, hinausauto järjestyi ja sillä hetkellä kun säädimme ihmiskuljetusta sujahti ohitsemme punainen pelastus. Anna A, tuo kilpailusta tuttu, oli orkestereineen palaamassa Lapin päivättömästä päivästä. Soittoja perään ja kuultuaan tilanteen tekivät ystävällismielisesti u-käännöksen ja palasivat meitä hakemaan. Suurkiitos vielä kerran, eipä ole ennen mennyt tienpäälle jääminen näin kivuttomasti. Pakko on pienenä sivuhuomautuksena mainita että siinä kohtaa kun molemmissa päissä ilmoitettiin hädässä olevan orkesterin noudosta alkoi melkomoinen sutina. Annan bussissa oli suoritettu ennätysnopea siivous, meillä taasen tapahtui salamannopea meikkaus, niinpä niin, jotkut asiat ovat tärkeitä, tilanteesta riippumatta. Helsingissä oltiin leppoisissa merkeissä hyvissä ajoin ja loppuilta menikin sitten ihmetellessä.

Maanantaina oli levylaulaja Virven syntymäpäiväjuhlat resintenttiklubilla mistä ei sen enempää muuten kuin että lauantaidiscon dj:t olivat vetäneet vähän lisälinjoja lavan ja dj-kopin välille. Rajun näköistä ja henksu tyynesti vaan pujotteli tuolla piuhaviidakossa. Mä oisin jo sanonut…

Tiistaina tuli käytyä rokkikiviluolassa, kaksi orkkaa piti olla mutta toinen ei koskaan ilmaantunut. Jäljelle jääneellä oli kaupan päälle oma miksuuttaja joten omaksi hommaksi jäi lamppujen räpsyttely kolmen vartin keikalle. Mahtavaa että välillä näin.

Torstaina lähdettiin Kuopioon, Puikkari on Puijonsarvi eikä siitä sen enempää. Tekniikan oli toimittanut ennakkotiedoista poiketen se vähemmän arvostettu paikallinen, vähän oli lähdössään vehkeitä rikki mutta kyllähän se sitten sujumaan saatiin. Tämä viikonloppu oli siinä mielessä erikoinen että valotaiteilija uupui ja paikallisten kanssa oli sovittu että he hoitavat lamputuksen. Toki siellä valoja oli ja ne liikkuivatkin mutta kyllä tuli Mikkoa ikävä, karua hommaa. Itsellä unohtui pipo mikserin luokse, joku oli sen siitä korjannut talteen, ei tosin jättänyt infoa että mihin. Kaikenlaista pään palelluttamista oli siis aamulla tiedossa. Keikan jälkeen vehekset puolessa tunnissa pakettiin ja Henkan kautta nukkumaan.

Perjantaina laitteet autoon ja näinä aikoina naurettavan lyhyt sujaus Iisalmeen. Piipoppi on paikka missä joutuu mielikuvitus kovalle koetukselle, ihan vaan siksi että siellä ei oikein ole kelvollista olosuhdetta elävän musiikin esittämiselle. Eipä tuossa nyt sinällään muuta mutta menee vaan aikaa tuplasti kaikkeen toimintaan. Laitetoimittaja oli sama kuin Kuopiossakin, tosin valomiestä ei ollut, ei kyllä ollut valojakaan. Työryhmä oli saanut korkeammalta taholta ohjeen olla viemättä valoja koska paikassa ei kuulemma ole sähköä. No, onhan siellä virtaa ihan yllin kyllin, tällä firmalla nyt vaan on ihan omat metodinsa hoitaa asioita. Eihän se keikka tosissaan miltään näyttänyt, muutenkin oli fiilikset aika hakusessaan. Aina ei voi olla kivaa ja maksimiolosuhteet, tosin tässä kohtaa fiiliksen pilaus tuli kyllä ihan tekniikan toimittajan taholta. Ja lisää piipitystä tuli sitten kotiinpalattua kun ihan vaan faktana kerroin pari tosiasiaa tuonne maksaville tahoille. On se vaan kumma ettei jotkut opi koskaan että on vähintään kaksi tapaa tehdä asioita, oikea ja väärä. Ja että sitä oikeaakin voisi kokeilla joskus ja lopettaa sekoilemisen.

Lauantaina mentiin Joensuuhun missä oli joku elokuvafestivaali minkä jatkoklubilla esiintyminen piti suorittaman. Paljon muuttuivat asiat parinsadan kilometrin matkalla, täällä ei tarvinnut kuin hymyillen ja vähin äänin hoitaa oma osuus kuleksimasta, järjestävä taho huolehti lopusta. On vaan aivan eri fiilis jo keikkapaikalle saapuessa kun toivotetaan tervetulleeksi, näytetään paikat, kerrotaan aikataulut ja kysytään mahdolliset lisätarpeet. Hienoa Heikki, näin se menee. Tekniikan toimittivat Gurut, kaikki meni paremmin kuin hyvin, kiitos vielä. Talo oli kahden kerroksen matkalta loppuunmyyty ja meininki kohdallaan, siitä lähtikin mielin hyvin räntäsadesavukkeen kautta nukkumaan.

Aamulla aikainen lähtö pikaisen roudauksen jälkeen. Lisää plussaa, eipä tule mieleen toista keikkapaikkaa missä saa apukannon sunnuntaiaamu yhdeksäksi, varsinkin kun tuo Kimmelin alakerta on vähän kiikunkaakun sen suhteen että tarvitaanko edes apukantoa… Mahtavaa hommaa kaikenkaikkiaan. Siitä sitten ajelin sujuvasti kotiin, tuli itseasiassa ajeltua koko viikonloppu kun Mani-Mannisella ei kortti sitten sprintteriin riittänyt. Mitäpä tuosta, pikku siirtymiä ja paluumatkan kuitenkin kruunasi se että nähtiin Mamba, ja vieläpä kahteen kertaan. Ensin oli yli 14 vuotta taukoa ja sitten kahdesti saman päivän aikana, huh huh, tää onnea on.:)

Kulunut viikko on vietetty Rokkikiviluolassa. Selkä ollut vähän juntturassa kun tosiaan ei ollut pariin viikonloppuun autoissa lastausramppeja. Hyviä bändejä ja vähän huonompiakin on taas esiintymässä käynyt. Tai no, makuasioita kaikki tyynni. Tänään on vielä jamit, jos nyt ketään ilmaantuu kun on tuo talvimyrsky ja kaikkea. Maanantaina olis kantispikkujoulut ja siellä polkaistaan tämän vuoden Raskasta Joulua kiepaus käyntiin. 17 keikkaa olisi kalenterissa joten vähän saa taas katsella noita tienvarsia. Mutta hauskaa tulee varmasti olemaan, sitä emme voi epäillä, emmekä epäilekään. Niistä ja muista taas jossain vaiheessa. Loppuun kuva missä on aavistus Shakespearea, oliko vai eikö ollut? Sinällään tietysti ikävää että luffe on poissa mutta eiks tuokin ole lintukoira ja Liminganlahdella on käsittääkseni aina aika ajoin melkomoinen määrä siivekkäitä. Oisko karhukoira pysynyt paremmin kotosalla, tai kiinanpalatsikoira, tai...

Afro-amerikkalainen tauti

2008-11-05T17:50:00.003+02:00

No tauti sitten tuli eikä jättänyt juuri mitään arvailujen varaan. Maanantaina oli oireita yskän muodossa ja tiistaina aivan ykskaks yllättäen meni ukko nurin, ei oikein kerennyt aata sanoa. Nyt on sitten sairasteltu ja paranemaan päin tämä onneksi on, nimittäin sen verta työntäyteinen viikonloppu edessä ettei oikein jaksais olla vielä kipeäkin.

Obama sitten valittiin resintentiksi, hyvä niin. Saa vaan nähdä että saavatko miespolon pidettyä hengissä tammikuun loppuun asti ja jos saavat niin muuttuuko oikeasti mikään? Aika näyttää, seuraamme mielenkiinnolla.

Suomestakin on kovaa vauhtia tulossa oikea euroopan oma pikku afro-amerikka. Ainakin ihmisten ja viranomaisten reagoinnista päätellen. Nimittäin, jos 70-luvulla olisi reagoitu kuten tänään esim. Kirkkonummella, ei yksikään koulu olisi ollut juuri koskaan auki. Meillä oli koulussa nallipyssykät kaikilla ja se oli ihan normaalia hommaa, opettajia ei ammuttu mutta toisiamme kyllä. Pam vaan ja välitunnit sujuivat. Nyt kun koulunäytelmän harjoituksiin viedään nallipyssy pitäis vissiin soittaa ensin poliisi palokunta ja hyökkäysvoimat varmistamaan selusta. Aikamoista panikointia, kannattais ihan oikeasti alkaa ajattelemaan omilla aivoilla, välillä, nuorisonkin. Ja pitikö sen tenavan kanniskella sitä vehjettä näkösällä, taas sitä ajattelua... Kaiken kukkuraksi Helsingissä liputetaan nyt kaksi päivää putkeen koska Mosambikin pressa on kylässä. Hauskinta sisäministeriön liputusohjeessa on se että huomisesta ruåtsalaisuuden päivästä ei puhuta mitään, sehän on kuitenkin vakiintunut liputuspäivä. Eli muualla liputetaan huomenna ruotsalaisille mutta stadissa Mosambikin pressalle. Näin, hyvä hyvä.

Huomenna lähdetään käväisemään Levin avajaisissa, sieltä tullessa käydään Raahessa esittämässä versioita kappaleista paikalliselle nuorisolle. Niistä ja muista iloisista asioista myöhemmin.

Ja sitten vielä yksi pohdinta. Onkohan se blondi Johanna Kutiainen ihan järjissään? Ämmä lähtee Gambiaan (vaimikäseoli) ja sairastuu malariaan, haloo! Kai tohon ikään rokotuksista on kerrottu. Ihan oikein moiselle pösilölle, meikkaakohan se siellä Meilahden teholla?

Loppuun kuva parvekkeelta reilu tunti sitten. Mo.

Vuotoja

2008-11-02T13:53:00.004+02:00

No niin, tätä se viime viikonlopun jalkojen kastuminen tiesi, nyt on sitten nuhaus. Raivostuttavaa mutta totta, ei riittänyt toissailtana ostettu pipo ja hanskat ei, ei kai ne ois riittäneet edeltäkäsinkään. Raivostuttavinta tässä on se että kun ei kuume nouse niin tätä taas jatkuu viikkotolkulla, pitänee taas yrittää tappaa mokoma jollain kemikaalilla.

Kuluneella viikolla on taas menty töiden osalta laidasta laitaan. Ensin pari iltaa rokkikiviluolassa ihan perusmeiningeissä, liekö johtunut sateisesta säästä vai mistä mutta aika rauhallisiksi muodostuivat molemmat iltamat. Bändeistä jäi mieleen se seikka että kaikki viisi soittelivat oikeinkin maltillisella lavavoluumilla mikä ei ole koskaan huono asia. Tuolla tavoin saa yleisöllekin loihdittua hiukan järkevämmän kuuloista sointia.

Keskiviikkona olikin erikoispäivä, tilasivat äänimiehen valomieheksi, Rocksiin. Aika mielenkiintoinen asetelma, orkka soitti Bowieta kaksi tuntia, homma kuvattiin kolmella kameralla, ajolistat oli tehty biisikohtaisesti, jopa haetut tunnelmat oli mainittu. Eihän siinä mitään, helppoahan se noilla ohjeilla on mutta kun ei oikeasti ole valomies niin alkaa ideat loppumaan tuossa tunnin ja vartin kohdalla lopun ollessa sitten edellisten toistoa. No mutta mitäpä pienistä, kaikki olivat tyytyväisiä ja allekirjoittanut ulkona baarista vartti keikan päättymisestä, ei paha.

Torstaakina oli aamulähtö Apolloon. Juhlistivat Rumban 25-vuotista taivalta ja tyttöorkan kanssa piti vetämän puolen tunnin keikka. Sisään tosin mentiin jo puoliltapäivin, tsekki pois kuleksimasta, välikuolema kotona ja illaksi takaisin. Julkimoita oli talo pullollaan ja tuttujakin aivan riittävästi. Mä en vaan tajua ko. baarin konseptia, en sitten millään. Viisi bändiä, ei säilytystilaa soittovehkeille, lava on mikä on ja joka paikassa on portaita. PA on ripustettu aivan päin sitä mihin ei aurinko paista, talon miksuutin on niin pikaisen huollon tarpeessa kuin vaan moinen voi olla ja sitten on vielä se museoviraston suojelema akustiikka. Eli lähtökohta on meikäläisen mittapuulla huono. Mutta sillä vedetään mitä on ja niinhän se sitten torstainakin meni. Keikan jälkeen pakattiin vehkeet ripeään tahtiin ja kun vartiointipäällikkö oli käynyt avaamassa ovet niin äkkiähän sieltä pois pääsi. Olisin ollut kotona kaksi tuntia keikan alkamisesta ellei olisi käynyt vahinko, ovi mannerheikintielle nimittäin rapsahti vahingossa kiinni ja vartiointipäällikköä odoteltiin taas se 25 minuuttia. Kollegat jäivät juopottelemaan ja taksilla ajelemaan, itse vetelin ruoto suorana kotiin, kerrankin, pötköllään jo puoli kaksi.

Perjantaina oli vuorossa Liekkipusu, tuo Vantaan Sekos-hotellin autuaaksi tekevä lihatiski. Jonkin verran on vettä virrannut viereisessä Keravanjoessa viime käyntini jälkeen mutta mikään ei ollut muuttunut, todellakaan. Laitteiston kasauksen jälkeen syötiin, kävin hetken pötkölläni kunnes läksin ostamaan pipoa ja hanskoja paikallisesta marketista. Moiset varmuusvälineet löytyivätkin helposti ja edullisesti, shokki iski vasta kun pääsin takaisin hotelliin. Jengi on ennen iltayhdeksää aivan naamiot ja sillä ei todellakaan ollut mitään tekemistä Halloweenin kanssa. Hississä keski-ikää lähestyvä "neitokainen" yritti lähestyä sosiaalisissa merkeissä, mutta kun puhelahjat olivat jääneet kotiin käytti hupakko taktiikkaa "puristanpa roudaria perseestä". Todella valloittavaa, etten sanoisi ihqua. Alla olevaa kuvaa saa käyttää vapaasti ko. konseptin mainonnassa, mielestäni se kuvastaa hyvin vallitsevia tunnelmia, Jakke ja Sepi ovat niin innoissaan...

Yöpakkausta oli sitten vuorossa eikä apukantoa, tietenkään. On aika jännä että ravintola asettaa tiukat ehdot sille milloin saa roudata ja milloin ei mutta yöksi ei kuitenkaan saa sopimuksessa mainittua kantoapua, tosin ei olisi tällä kertaa saanut aamuksikaan kun kantofirman pojilla oli muuta menoa, jep jep. Ripu rapu ja niinpäin pois, kyllä me ne itsekin pois saadaan, aina on saatu mutta risoohan tuo tuollainen. Ohjelmatsto Napaesiintyjät voisi hivenen tarkistaa noita toimintametodejaan ja noudattaa niitä sopimuksia mihin nimensä laittavat, edes joskus.

Lauantaina olikin pikainen backlinen palautus ja edessä huikea puolentoista vuorokauden vapaa. Nukkuessahan tämä nyt pääasiassa on mennyt, illalla kuitenkin aion käydä jossain raitistumisliikkeessä todistamassa kun Kimi kilkkaa afroenglantilaisen jonkkaan ja Massa voittaa mestaruuden. Ensi viikolla on perushommia, kolme iltaa luolaa ja viikonloppuna kevyttä automatkailua akselilla Levi-Raahe. Siitä sitten myöhemmin.

Näihin kuvatuksiin ja valotaiteilijan viime viikosta hieman kehittyneempään sutkautukseen: Paitamyyjä pannaan, lamput laitetaan, kattilat kasataan ja kyllä tästä tanssit saadaan!

Niin ja vielä loppuun suositus, ostakaa Fatboyn levy, se on parhautta. Discografi-osiossa voi kuulostella...

Klubi-hommaa

2008-10-27T11:36:00.003+02:00

Torstaina lähdettiin kohti Tampesteria missä piti esiintymän Klubilla yhdessä Private Linen kanssa. Tapahtuma liittyi Lost in Music nimeä kantavaan tapahtumaan ja kerrankin on pakko myöntää että nyt osui nimi kohdalleen. Kyseessähän on levy-yhtiöiden ja ohjelmatoimistojen sekä sekalaisten toimijoiden kokoontumisajo missä esiintyy myös muutama bändi. Ja kyllä, nuo osallistujat olivat suurimmaksi osaksi erittäin lost mutta positiivisessa mielessä. Ja olihan siellä niitä orkestereita ja teknikoitakin aikas lost joten tasan meni puntit siinä kohtaa.

Keikka sinällään oli loistava, väki tykkäsi ja teknisesti kaikki toimi mallikkaasti, kiitos Pevelle ja kumppaneille vaan jälleen kerran. Keikan jälkeen oli kokoontumisajot sedulassa josta ei ole mitään kerrottavaa, kenellekään. Paitsi se että jälleen huomattiin tämä tupakkalain aiheuttama kahtiajakoisuus, eli savuttomalla puolella ei ole ketään ja savullisella puolella ovat kaikki riippumatta siitä sauhutteleeko vaiko eikö. On se hienoa kun holhotaan.

Perjantai aloitettiin tahmealla roudauksella ja sitten siirryttiinkin Turkuun Klubille mikä ei todellakaan ole niitä helpoimpia paikkoja tuon tavaran siirtelyn kannalta. Apukanto kuitenkin toimi todella hienosti joten kiitos siitä. Teknisesti ei ongelmia muuten kuin että kaukokaapelimme ei suostunut kelautumaan auki. Vaihtoehdoksi jäi purkaa koko höskä kelalta pois mikä ei toisaalta ole huono vaihtoehto. Tosin edelleen ihmetyttää että miksi niitä pitää edes keloille laittaa kun metodi "kahdeksikolle laatikkoon" on jo aikoja sitten todettu toimivammaksi. No ehkä tulevana viikonloppuna on asiat toisin. Keikka itsessään meni hienosti, pienet jatkotkin (vaihteeksi sedula, alkaa jo hävettää...) kehkeytyivät ja mukavaa oli.

Lauantaina aamiaisen jälkeen tavarat kyytiin edelleenkin loistavasti toimineen apukannon kera ja kohti kaikkien orkestereiden yhtä lempibaaria Eurassa. Mutta mitä ihmettä, kaikki toimikin loistavasti, kukaan ei ohjeistanut, sättänyt eikä määräillyt. Tämä tosin oli odotettavissa koska tiedossa oli että tämä kaikkien alalla työskentelevien hyvin tuntema kalju on lähtenyt hetkeksi valtion leipiin, enkä nyt tarkoita puolustusvoimia. Saimme siis puuhastella rauhassa, pizza oli hyvää ja keikalle ilmestyi väkeä aivan mahdottomasti. Vedon jälkeen vekottimet laatikoihin ja eikun lepuuttamaan, aikainen aamuherätys oli odotettavissa.

Aamulla ei sitten lähtenytkään, nimittäin bussi käyntiin. Akut olivat purkautuneet omia aikojaan joten ei muuta kuin hinauspalvelua hätiin. Hinauspoika tuli antamaan virtaa samaan aikaan kun pakkasimme, kylmässä sateessa ja tuulessa. Kengät vuotivat, sukat litisivät ja muutenkin paleli ja ahdisti. Mahtavaa puuhaa tuo keikkahomma, sano. Loppu hyvin kuitenkin eli auto saatiin käyntiin ja matkaan päästiin. Aamiainen nautittiin Forssan ABCDEF:llä, riistakeitto oli aivan loistavaa samoin kuin jälkiruuaksi tarjottu marjakiisseli ja kaikki tämä edullisemmin kuin naapuritiskin hamppariateria. Muutaman mutkan kautta olinkin kotona jo neljältä tekemässä tekemättömyyspäätöstä eli suihkun kautta selälleen ja puhelin äänettömälle. Ei ollut huono vaihtoehto lainkaan, luonto kiittää luonnonystävää.

Tällä viikolla olisikin töitä melko vaihtelevissa olosuhteissa, alkuun pari iltaa rokkikivibaaria, torstaina Apollossa neljän bändin kinkerit, perjantaina Tikkurilan ikivalloittava liekkipusu munuaislavoineen ja sit on vielä nipunapua eli nettisivuproggiksia hoidettavana. Positiivista olkoon se että ei tarvi pohtia mitä tekisi vapaa-aikana.

Loppukevennykseksi valotaiteilijan sutkautus: Paitamyyjä pannaan, lamput laitetaan ja kyllä tästä tanssit saadaan!

Pahantekijä puolustautuu

2008-10-20T14:53:00.011+03:00

No niin, muutto takana on tosiasia. Raskasta puuhaa vaikkei tavaraa juurikaan ole, raskautta hommaan hankittiin tällä kertaa suorittamalla saman päivän aikana kaksi erillistä muuttoa, ettei pääse totuus unohtumaan. Selvittiin kuitenkin kunnialla, hampurilaisella ja kiinalaisella ruoalla, hyvä me. Uusi koti on siis Haagassa, vanhoilla lapsuusajan temmellyskentillä ja näkymät ovat mahtavat, eipä harmita ei.

Töitäkin on vähän tullut tehtyä, Queen-tribuutin kanssa käytiin Tampesterin ja Helsingin Apolloissa, väkeä ei oikein ollut kummassakaan mutta laatu korvaa määrän, suurin osa kun jostain syystä oli tavalla tahi toisella tuttuja. Helsingin keikalla olivat korjanneet front-fillit soundcheckin jälkeen pois, laittoi hieman harmittamaan mutta äänenpaineellahan moiset pikkuongelmat saa ratkaistua, siis Apollossa.

Indiskojen kanssa käytiin kastamassa lehmä, eikun siis julkaisemassa levy, oli syksyn ensimmäinen "tärkeä keikka", artisteilla oli jännitykset kuumimmillaan, tekniikalla ei. Väkeä oli mahtavasti mihin saattoi hivenen vaikuttaa 450 nimen vieraslista joka oli siis aika pitkä, Tavastiallekin. Keikka meni kuitenkin mallikkaasti, saippuakuplat lensivät ja Juno rutisi, mitäpä noista. Keikan jälkeen juhlittiin perinteisin menoin ja mukavaa oli.

Myös Kouvola ja Mikkeli ovat kuuluneet ohjelmistoon, nämä eivät olleet kategoriassa "tärkeä" joten ei niistä sen enempää. Paitsi ehkä se että Mikkelissä olivat salamyhkäisesti, mitään asianosaisille ilmoittamatta, siirtäneet lavan vastakkaiselle seinustalle entiseen nähden. Siinä sitten orkesterin etupään äänitaiteilija joutui hetken ihmettelemään miksi valo- ja monitoritiskit ovat keskellä lavaa ja missä on PA? Onneksi paikallinen tekniikkaryhmä oli hommiensa tasalla ja kehottivat vilkaisemaan vastakkaiselle seinälle... Kiitos vielä kerran, kaikenlaista harmia.

Kuten myös sekin kun matkasimme yökerhon puolelta hotellin uumeniin kävi receptionistinainen kimppuuni vaatien takahuoneesta siirretyt oluet haltuunsa. Vetosi anniskelulakiin ja ei, ei kuunnellut (tai halunnut kuulla) että kyseiset piristävät yöjuomat olivat itseasiassa tulossa saman konsernin anniskelualueelta, tosin ulkokautta koska sisältä ei päässyt. Mikään ei auttanut, olihan vastassani auktoriteeteistä vaarallisin, 160-senttinen mahti hotellin yöhallitsija joka asemaansa pönkittääkseen oli saanut viereensä lähes itsensä pituisen, liian suurissa haalareissa tärisevän vartijapojan. Uhkasivat poliisilla, ehdotin palokuntaa, mutta koska katsoin olevani velvollinen näyttämään vanhempana herrasmiehenä esimerkkiä annoin periksi ja luovutin nuo keskioluet haltuunsa. Tosin pyysin kuitin tästä lähes laittomasta takavarikoinnista, sen sain kyllä ilman vastaväitteitä. Kyllä nukkumaan käydessä kikatutti, merkillistä hommaa. Aamulla lunastin oluet kuittia vastaan ja kannoin ne häpeilemättömästi pois siitä pyhästä anniskelurakennuksesta, kuka teki väärin, kysynpähän vaan? Sellaista episodia siis Mikkelissä, joulukuussa uudestaan, silloin vietetään Raskasta joulua.

Edellisessä postauksessani kertomani keikankeskeytysepisodi päätyi sitten Rumban Nisse M.-palstalle. Se on kyllä kanssa erikoinen juttu, että jos aletaan kertoa asioista niin kerrotaan ne sitten kokonaan eikä peitellä tyyliin "äänimies". Kunnia sille kelle se kuuluu, siitä hyvästä vastoin kaikkia tekijänoikeussäädöksiä julkaisen ko. artikkelista itseäni koskevan osion, salailematta, se olin siis minä, se äänimies.:)

Rokkikiviluolassakin on tosiaan tullut muutama ilta oltua, valohommia on saanut tehdä kun on ollut orkestereilla omia miksuuttajia matkassa. Eilen ei tosin ollut, Joe Doakes oli orkka, rokkihommaa hyvin ja hyvällä asenteella. Jengiä olisi voinut vähän enemmän olla mutta minkäs teet. Viime viikolla kävi myös Francine joka ei koskaan petä, tai ei ole ainakaan meikäläiselle niin käynyt, loistava bändi.

Francinellahan on myös tuo ammattiliiton hyväksymä rumpujen kuljetuslaatikko, missä ei ole kahvoja eivätkä lukotkaan oikein mene kiinni...:)

Myös muutama Turo-keikka on tullut rimpuiltua samoin kuin yksi Ancara-orkesterin kanssa tehty Myyrmäen vierailu. Firmarockin finaalissa ja Los Bastardoksien levynjulkkareissa käytiin myös, jälkimmäisissä ihan turistipohjalta, kerrankin.

Tällä viikolla olisi pyykinpesua, pötköttelyä ja Tampere-Turku-Eura -tyyppinen pyrähdys. Jää Stone väliin mutta mielumminhan sitä nyt Euraan...:)

Ja loppuun vielä kuva siitä kun viesti ei aina mene perille, vaikka kuinka yrittäisi. Kyseisellä klubillahan soitti siis Svopoda-niminen orkesteri Popedan musiikkia jonka jälkeen DJ Laku sitten soitteli loppuillan levymusiikkia. Koskaan ei voi voittaa...

Näihin kuviin ja tekijänoikeus- / anniskelulakirikkomuksiin.

Nuku pommiin!

2008-09-17T10:49:00.007+03:00

..."lauloi" Kojo aikoinaan ja allekirjoittanut on nyt sitten ottanut kehotuksen kirjaimellisesti. Nimittäin, Oulussa myöhästyttiin monitoritaiteilijan kanssa aamulähdöstä, viime perjantaiaamuna meni itsellä "vähän" överiksi (toisaalta pääsi bussiin himaovelta...:)) ja eilen olisi ollut palaveri yhdeltätoista mutta meikäläinenpä heräsi jo ennen kuutta, illalla. Että hyvin menee vaihteeksi mutta minkäs teet, aamu ei ole ihmisen aikaa, todellakaan.

Viime torstaina oli Popeda vierailemassa rokkikiviluolassa, melko leppoisa iltapuhde itselle, orkesteri käytti talon laitteista ainoastaan PA:ta, kolmea mikkiständiä ja kahta johtoa. Ja se keikka, parhautta, eipä voi oikein muuten asiaa ilmaista. Bändi on hirmuisessa vedossa ja tuosta hymyssäsuin vetelemisestä voisi aika moni muu ottaa mallia. Kyllä se hyvä meininki sieltä välittyy ja sen jälkeen on kaikilla kivaa.

Perjantaiaamuna olikin lähtö tosiaan jo kukonlaulun aikaan, Indicoiduttiin Porin Karhuhalliin mihin oli järjestetty nuorisolle juhlat kaupungin synttäreiden kunniaksi. Tehtiin päivätsekki, käytiin hotellissa syömässä ja hyvissä ajoin takaisin, backline valmiiksi ja veto pois kuleksimasta. Poetsien aikaan lykittiin vehkeet takaisin bussiin ja vapaa loppuilta oli tosiasia. Teknisestihän noissa kemuissa kaikki toimi mallikkaasti, ainoa miinus jurrisesta apukantajasta joka puodotti Ampegin metrin korkeudesta, onneksi ei käynyt kuinkaan.

Iltamissa mentiin hotellin baariin kuulostelemaan Giant Leappia, hyvältä kuulosti huolimatta toisessa pääteräkissä velloneesta oksennuksesta ja spagetista. Marko kertoo asiasta tarkemmin täällä.

Lauantaina oli vuorossa Voicen bileet Ideaparkissa, neljä bändiä, me ensimmäisenä (eli tsekki vikana) mut jostain syystä kaikkien piti olla paikalla klo 14 mennessä. No siinähän sitten odoteltiin, samapa tuo vissiin on mihin sitä lauantaipäivänsä kuluttaa. Paljon oli kollegoita ja ystäviä paikalla, laitetoimittajan kaverit eivät oikein osuneet rännien kanssa mutta kerettiin kuitenkin, meidän tsekki loppui 10 min ennenkuin ovet avattiin.

Keikan jälkeen pikainen purku, tämähän oli siis järjestetty siten että oli maksimissaan puolen tunnin vaihdot bändien välillä, ei rullaraisereita, ainoastaan yksi kiinteä jne. Eli kiirettä piti, kaikilla osapuolilla. Kotimatkalla tipautettiin solisti Hämeenlinnaan jatkokyytiä odottelemaan, tosin mekin sitten odoteltiin koska eihän ketään voi jättää keskellä yötä monikansallisen hampurilaiskaatopaikan pihaan yksinään, kuten oheisesta kuvastakin voi päätellä.:)

Tekninen työryhmä päätti sitten stadissa skipata Turmion Kätilöiden keikan ja sen sijaan kävimme tyhjentämässä bussin ja siitä aikalailla suoraan nurin. Aina ei jaksa eikä voi.

Sunnuntaiksi oli luvassa kolme bändiä kiviravintolassa joista tosin yksi oli perunut samana päivänä tulonsa. Ei se mitään, kahdessakin riitti tekemistä, varsinkin se jälkimmäinen versio piti siitä huolen. En ole nimittäin koskaan keskeyttänyt keikkaa (tai en ainakaan muista niin tehneeni) mutta nyt oli pakko. Siinä kohtaa kun talon mikit lentelevät ja kitaristi aika tukevassa soosissa hakkaa avoinaisella olutpullolla crash-komppia loppuu meikäläiseltä huumori. Onneksi ottivat sen rauhallisesti eivätkä alkaneet keuhkoamaan, se siitä olisi vielä puuttunut. Keikkaa oli kestänyt tässä kohtaa tuollaisen puolitoista tuntia eli kyllähän nuo soittaakin saivat, tosin osuvin kommentti mitä aiheesta sivukorvalla kuulin oli "svengaa kuin betoniporsas"...

Tänään Tampesterin Apollossa loistava Queen-tribuutti, tulkaa sinne. Ja loppuun hupaisa kuva kuinka valomainos peitetään mustalla rätillä ettei se näy tv-kuvassa.:)

Kesän(?) loppu

2008-09-10T13:34:00.008+03:00

Taas on ollut kaikenlaista joten puretaanpa hiven. Kuten otsikostakin voi päätellä on kalenterin mukainen vuodenaika saatu päätökseen ja seuraava alkuun. Tänäkin kesänä piti oikein pyöräillä paljon ja kaikkea mutta ei sitä vaan jotenkin pysty, vesisateessa. Ehkä ensi suvena sitten paremmalla onnella.

Keikkoja on ollut kaikenlaisia ja monenmoisissa paikoissa. Katri Y:ssa kävin Anssia tuurailemassa muutaman vetäisyn ja mukavaa oli, taas. Siinä on kyllä hieno artisti ja loistava bändi, mahtavia ihmisiä kaikenkaikkiaan. Enpä ole koskaan aiemmin saanut bussiin istuttuani vastaleivottua omenapiirakkaa ja bussissa keitettyä tuoretta, oikeaa kahvia. Siinä on fiilis kohdallaan loppupäivän kun tuolla tavoin aloittaa, ei juuri haittaa vaikkei kaikki rännit heti kerralla osu kohdalleen kuten Kuopiossa kävi. Mutta siitäkin selvittiin kiitos Sumin ja yöllä vielä käytiin paikallisessa Sedulassa kurkkimassa Chisua joka taas vetäisi hyvän shown, kolmeen suuntaan. Vaihteeksi oli nimittäin esiintymispaikka laitettu mallikkaasti siten että yleisö pääsi orkan joka puolelle, kyllä SK:ssa osataan.

Indican kanssa käväistiin studioliven teossa missä pimatsut vetäisivät televisiokameroiden taltioidessa uuden sinkkubiisin ja coverina Kersantti Karoliinan. Noi tulee vissiin Voicelta joskus myöhemmin syksyllä, ehkä. Keikatkin aloitettiin, tähän mennessä on Järvenpää, Virgin Oil ja Oulu takana, tulevana viikonloppuna Pori ja Lempäälä, sit vähän lepiä ja 27.9. on levynjulkaisubileet Tavastialla. Siitä sitten joulua kohti epäsäännöllisen tasaiseen tahtiin. Hauskaa on ollut ja kun muutama balanssiasia saadaan vielä rutiinin myötä kondikseen niin mikä on vedellessä, tuossa orkesterissa on nimittäin työmoraali niin kohdallaan kuin se nyt ylipäänsä voi vaan olla. Teknisestä ryhmästä en olisi välttämättä aivan samaa mieltä, nimettiinhän me rundikin vekkulisti: "Mut miks vast sit kun fiilis on jo pilalla?".:)

Puolivälissä kuuta vietettiin Lahdessa parin päivän kesänpäätössessio poikain kanssa, hauskaa taisi olla ja niin pois päin. Kaikenlaistahan siinä oli kuten varmaankin ymmärtänette mutta kyllähän tuosta täytyy perinne tehdä, ehdottomasti.

Rokkiluolassa on tullut aikaa vietettyä myös, perushommaa kaikenkaikkiaan, mitään mullistavaa ei vaihteeksi ole mieleen jäänyt, tuolla jatkuu perusvääntö syksyn mittaan. Samoin kuin yksi tanssiproggis mihin sekaannuin kuvatoteutuksen merkeissä. Siitä sitten enempi kun aika on otollinen.

Lähitulevaisuudessa siis Indicaa, luolaa, pari Turos Hevi Geetä ja pisteenä öön päälle aivan loistava Queen-tribuuttibändi on aktivoitunut, pari Apollo-vetoa pitäisi käydä tekemässä tuotakin loistavuutta, suosittelen. Niin ja muuttaakin pitäisi jossain välissä eli puuhastelua riittää, ehkä vähän liiankin kanssa.

Loppuun sitten peruspiipitys kuvan muodossa, busseja on monenlaisia.

Ja loppuhehkutuskin vielä, Junnu Vainio on parhautta. Siitä hyvästä pikku ilotulitus mallia SM-2008.

Kuvatuksia

2008-08-01T14:50:00.006+03:00

Nyt on sitten murtauduttu tiedostoihin ja puristettu puhelimesta kuvat ulos. Vielä yritti peijakas pistää hanttiin mutta nujersin mokoman silkalla meditaatiolla. Mutta siis tällaista...

Hotelli Restentti, Pielavesi, Kekkosmesta.

Ressukka-festivaali?

Entäs terassille?

PA-kaappien ripustamisessa tarvitaan liinoja ja kaapeleita...

Mikon valistustunti

East Rock Bike Meeting Polvijärvellä. Kesän ainoa bäkkäri missä oli pitsauuni ja kokki sitä käyttämässä.

Orkesterin matkavaimennin...

Orkesteri, huomatkaa nerokas valosaksien käyttö livetilanteessa:)

Tampere, kuinkas muuten.

Kisiksen parkkis sunnuntai iltapäivänä.

Itämerikö saastunut, pötypuhetta. Hotellin ranta Haapsalussa.

Haapsalun linnan piha josta sitten...

...hieman eri tunnelmiin Auraan.

Tekniikan poikain jääkaappi lomakylässä. Aika ankeaa...:)

Luca, nuottiteline ja Bjarki Rocksin terassilla.

Kotipelto

Tuuliset on tienoot olleet

2008-07-23T13:35:00.003+03:00

No niin, kesä on jatkunut normaaleissa merkeissä työn parissa mitä nyt kaikkea on sattunut ja tapahtunut. Vakkariorkesterin kanssa jatkettiin keikkailua sovitusti, festarivetoja ja pienen pieniä ravinteleita mahtui alkukuun keikkoihin kunnes matka tuonne etelänaapuriin katkaisi meikäläiseltä ns. kamelin selän ja olin pakotettu irtisanoutumaan koko hommasta. Tietyt asiat ei vaan lähteneet rullaamaan ja koska syksyksi oli työtarjous olemassa niin eipä paljoa jätetty vaihtoehtoja. Tosiasia on vain se että jos ei asiat toimi niin sitten on vaihdettava maisemaa. Ja mikäpä siinä, asioita tulee ja menee samoin kuin miksaajia ja bändejä. Kaikkea hyvää vaan kaikille, no hard feelings!

Siitä Eestin keikasta on kyllä pakko mainita keikkapaikka mikä oli loistavuutta, eli 1200-luvulla rakennettu linna minkä sisäpuolella oli festarikokoinen lava ja amerikanautonäyttely. Puitteet olivat siis kohdallaan ja teknisestikin kaikki toimi, hyvä niin. Myös Tampereen vetäisy oli loistava, samoissa kisoissa esiintyneen Popedan basisti Jyrki K. on saatava erikoisvieraaksi ensi kesän tangomarkkinoille, ehdottomasti. Klaukkalaan en taasen välttämättä halua enää keikalle, ainakaan ravintolaan, valitettavasti.

Rokkikiviluolassakin on tullut vietettyä aikaa mutta mitään erityisen spesiaalia ei ole mieleen jäänyt, kesäaika on vaan vähän tällaista. Viime viikolla sitten käytiin pohjoisessa Indikoitumassa. Eka vetäisy oli Hyrynsalmella suopotkupallokisoissa mihin Opis Valttereineen oli toimittanut vehkeet. Mahtia oli ja pienistä paikalliseen sähköön liittyvistä ongelmista huolimatta saatiin keikka jännitettyä kuleksimasta. Paikalliset kuskasivat majoituksen ja esiintymisalueen väliä Hummerilla ja vesisadekin taukosi juuri ennen keikkaa. Hieno meininki kaikin puolin.

Seuraavana päivänä siirtymä Rukalle josta ei taas jäänyt mitään kysyttävää. Pohjois-Suomen (ja Ruotsin) hahmot olivat toimittaneet vehekset paikalle ja kaikki toimi niinkuin pitikin, kiitosta vaan taas. Bäkkärillä oli poroja, aurinko paistoi, ruoka oli hyvää ja leppoisat oli tunnelmat muutenkin. Selvittiin Mikon ja Henten kanssa koeajasta suosiolla joten hommat jatkuu nyt sitten ko. orkan kanssa syssymmällä. Keikan jälkeen hurautettiin kymmenessä tunnissa Helsinkiin, mikäs on ajellessa kun on taas kolme kuskia, se on parhautta.

Tästähän tämä jatkuu, viikko kerrallaan hissun kissun puuhastellessa. Ulkona paistaa aurinko, taidan liittyä seuraan.

Juhannusta

2008-06-20T21:04:00.006+03:00

No johan on viinaa menn... tarkoitan siis vettä virrannut sitten edellisen kirjoittelun. Minkäs teet jos ei kerkeä tahi kykene niin sitten ei vaan voi. Mutta luodaan tällainen pikakatsaus lähimenneeseen.

Toukokuussa käytiin Tertun ja Hapen kanssa kunnioittamassa Tommi Lindellin levynjulkaisu-kinkereitä Gloriassa, mahtavaa oli ja Terttua lainatakseni sanonkin että kaikki Tommin sivuille ja Lindellandia hankintaan koska se on mahtava eli hyvä ja minäkin esiinnyn sillä teoksella. Että näin.

Siitä sitten viikonloppuna polkaistiin työnantajaorkesterin kera kesä käyntiin, jano oli iso ja jälki sen mukaista. Keikathan tehtiin kuten ammattimiesten kuuluu tehdä mutta poisroudauksen kanssa oli ollut vähän ongelmia, kahden orkesterin backlinen siirto kahteen pakettiautoon (jotka sai ajettua lavaan kiinni) oli kuulemma kestänyt pari tuntia, minkäs teet kun lavalta ei ollut ramppia, vain portaat. Tämä olkoon selityksemme, lakritsikarkeilla ei ollut tämän kanssa mitään tekemistä. Eikä siellä sitäpaitsi ollut edes raiderin mukaisia yhden tähden jalluja, jotain VPSO:ta tai jotain antoivat korvikkeeksi, kaikenlaista, opettelisivat lukemaan, lahtelaiset.

Seuraavalla viikolla käytiin etelä-karjalassa, vanha legendaarinen Wiltsu oli taas herätetty henkiin. Mikäs siinä mutta kun sinne takapihalle oli laitettu edelliskäynnin jälkeen (90-luvulla, alkupuolella) ylimääräinen jätepuristin ja nykyinen bussikin on metriä pidempi kuin aikoinaan niin eihän me sinne pihaan sitten mahduttu. Porrashommia eli järjetön puuskutus huohotus ja hiostus. Ja seuraavana aamuna sama uusix, ylöspäin. Ja siitä suoraan pikaveto Tallukkaan (kiitos Mikko). Siinä on kuulkaa keikkamestojen yksi parhauksia taas pitkiin aikoihin. Pääovesta sisään ja siinä arvotaan suuret objektit vasemmalle ja pienemmät oikealle. Vasemmalta mennään portaita ja oikealta pakastelokeron kokoisella hissillä, kahteen mieheen, ei apukantoa koska sopimuksen allekirjoittaja ei ole ollut talossa töissä muutamaan kuukauteen. Jep jep, ihanaa oli mutta lauantai vapaa ja sen kyllä huomasi, sunnuntaina.

Sitten olikin kiireinen viikko edessä josta lämpimänä jäi mieleen Kärtsy Hatakan sooloprojektin esiintyminen rokkikiviluolassa. Loistava bändi, ei mitään kysyttävää, suosittelen. Hieman viileämpänä jäi mieleen Nosturissa käynti jossa miksuuttelin kolmesta bändistä keskimmäistä elikkäs Naildownia. Kaikilla kolmella orkalla suurin piirtein samanlainen input-listaus joten ihmettelenpä suuresti miksi avausesiintyjä Stone (siis Lohkare) piti patchata houselistasta poiketen? Oli kiva ylläri mennä tiskin taakse huomaamaan että oman tsekin jäljiltä ei ole mikään ennallaan ja aikaa on huikeat 15 min. Silloin pääsi suusta pari painokelvotonta, tosin suhteellisen hillityllä volumella mitä jälkeenpäin ihmettelin itsekin. Asiaa ei helpottanut myöskään se että ns. etupään vahti ei tehnyt elettäkään auttaakseen tässä ns. lentolähdössä joten kivat vaan, onneksi en muista nimeä ja toivottavasti ei tavata, ainakaan ensi perjantaina kun Nosturiin seuraavan kerran miksuuttamaan menen.

Seuraavana aamuna olikin lähtö tuohon naapuripitäjään eli Pielavedelle, matka kesti 24 tuntia, kilometrejä tuli 950 ja orkka soitti reilun tunnin. Ei sen kummempaa.

Noiden jälkeen on käyty Rauman jäähallissa, Polvijärven motoristijuhlissa, Järvenpään Kanttiinissa, Himoksen valtaisassa RCF-areenassa ja lisäksi on tullut vietettyä aikaa tuolla keskustassa, maan alla kauheaa meteliä tuottaen. Rocksiin tuli uusi valotiski ja mä oon ihan liekeissä, kohta laitetaan Peltorit korville ja ollaan ihan vaan nipu napu eli hommat haltuun.com.

Himokselta tuli lähdettyä julkisin välinein Provinssirockiin vapaapäivän viettoon, kaikki tämänkertaiset kuvat ovat sieltä (ylinnä Kometa, keskellä siskokset Speed Limit ja alinna joku amerikkalainen tappeluorkka). Muistakin kinkereistä kuvia olisi mutta kun ei halua tää kone ja puhelin keskustella keskenään niin ei sitten, itkekööt siinä kohtaa kun jompikumpi lähtee, korkealta.

Nyt kun sattuu olemaan juhannusaatto niin olen aavistuksen pohdiskellut noita juhannustaikoja. Koska ikkunasta ei näy yhdeksää ojaa eikä ruispeltoa mihin voisi alasti kirmata niin voisikohan niitä vähän soveltaa city-ihmisille sopivammiksi? Otetaan esimerkiksi seuraava: "Katsoessaan kaivoon, lampeen tai lähteeseen juhannusyönä, mieluiten alasti, näkee tulevan puolison." Eikö tässä tapauksessa kaikki nuo kolme vaihtoehtoa voi korvata esim. vessanpöntöllä? Siinä olisi (luultavasti) valmiiksi alasti, nukkumapaikka lähellä eikä vahingossakaan voisi siveettömyydellään pahoittaa kenenkään ulkopuolisen mieltä. Toisaalta aivan sama kun en kauheasti taikoihin usko, olenhan tänään todistanut amerikkalais-meksikolaisen tutkimustuloksenkin humpuukiksi. Täällä nimittäin väitetään että "ovi menestykseen naismarkkinoilla aukeaa olemalla itserakas ja -keskeinen, epäluotettava ja jopa tunnekylmä." Ei muuten pidä paikkaansa, aika hiljaista on ollut...:)

Hauskaa juhannuksen ja keskikesän aikaa kaikille, työt jatkuvat ja syksyä suunnitellaan kiivaasti. Niistä ja muista seuraavalla kerralla.

Viimeistä päivää

2008-05-12T16:33:00.002+03:00

Torstaina oli vuorossa ehkä maamme toiseksi tyhmimpien (kuuluisat risteili jo viikkoa aiemmin) ihmisten viihdytysreissu punaiselle Itämeren ihmeelle. Numeroa nimessään käyttävä, hyvinkin todenperäisiä juttuja julkaiseva aikakausilehti järjesti kevään viimeisen lukijaristeilyn teemalla "parasta viihdettä". Ja koska punainen varustamo on käyttänyt samaa slogania jo iät ja ajat ei tiedossa voinut olla muuta kuin parhautta, isolla peellä.

Eikun matkaan ja varastolle pakkaamaan veheksiä mukaan. Iso A:n kiertuekäytössä oleva etupää ja kaukokaapeli, monitorit, piuhat ja muu sälä. Vain 11 laatikkoa mutta pahalta vaikutti, mihin nämä saadaan mahtumaan laivan yökerhossa? Millä suojataan miksutin ja muut sillä aikaa kun (ehkä) kerkeää poistumaan esiintymistilasta hetkeksi? Missä ovat kompaktit laivoille sopivat laitteet? Ja miten mä laitan nää yksin paikalleen ja teen tarvittavat äänitekniset tarkistukset huikeassa puolentoista tunnin ajassa, ottaen huomioon että samoilla vehkeillä vetelisi vielä toinenkin bändi ja heidänkin pitäisi vähän tsekkailla?

Kysymyksiä oli siis ilmassa kun kurvailin Sprintterin perä lintassa orkesterin kanssa sovittuun tapaamispaikkaan, täältä piti siis tulla soittovehkeitä ja soittajia kyytiin. Tulihan sieltä pari soitinta mutta orkesterin bändin pojat jäivät vielä vähän käymään kipaleita läpi, tuuraajia matkassa. Meikäläinen sitten huristelemaan kohti entistä pääkaupunkia, orkka saa kuulemma mut matkalla kiinni ja tulevat auttamaan. Jep jep, yksin otin vehkeet autosta ja työnsin terminaaliin (tullimies auttoi miksuuttimen kanssa!!!), vein auton lähes Raisioon, kävelin takaisin, hissillä vehkeet ylös, aika lämmin tuli, orkesteri ei.

Toisena bändinä oli ysärihittejä tehtaillut keskisuomalainen miesorkesteri ja ilokseni (ja onnekseni) totesin että olivat ottaneet matkaan tekniikan ihmeitä oikein kaksin kappalein (näin ne toiset), herrat lupasivat auttaa vehkeiden kasauksessa ja näin tapahtuikin, eihän tosta olisi muuten tullut hittojakaan.

Kiitos Petteri ja Juhani vielä ties monennenko kerran! Ja kiitos myös AV-Pete, pitkästä aikaa.

Laiva oli sitten näppärästi puolisen tuntia myöhässä, eihän siinä muuten mitään mutta sekin oli meiltä pois. Saatiin laitteisto kytkyyn muutamien inserttiepäselvyyksien jälkeen, raapaistiin tsekki minuutissa alta pois ja naapuriorkkakin kerkesi vähän tarkastelemaan, tosin henkilökunta painosti jo tässä kohtaa ankarasti, baari oli auki ja parasta viihdettä piti tarjoileman eikä tsöh, tsöh yhtä kahta.

Iltamat meni sitten omalla painollaan, setin jälkeen raapaisin etupään nippuun kollegoiden suosiollisella avustuksella, kävin kuulostelemassa bändin fiilikset ja läksin hakemaan illan ensimmäistä olutta. Huonosti kävi, baarit olivat kiinni, disco ei jostain syytä houkutellut ja angstia oli sen verran ilmassa että päätin purkaa vehkeet pois. Reilun tunnin leppoisa kaukokaapelin selvittely ym. asiaan liittyvä ja jo puoli viisi valmis, väsyneenä muttei ehkä onnellisena, pikemminkin tyytyväisenä.

Matkalla hyttiin orkalta pari olutta, suihku ja nurin, toimi siinä kohtaa aika hyvin. Eli kyllä paras viihde on parhaimmillaan Itämeren parasta kunhan sitä ei aina revittäisi meikäläisten selkänahasta. Ja nyt kun tuli nähtyä tuon järjestävän aviisin "kantislukijoita" niin en aio sormellanikaan koskea kyseiseen julkaisuun, mä en vaan voi vajota niin alas.

Perjantai oli slabia, ruokaa, kahvia, laatikon työntöä, autolla ajelua ja mitä kaikkea sitä nyt onkaan. Niin ja aamun eka tekstarista onnittelut Sakelle Turkuun, herra sai rouvansa suosiollisella avustuksella tyttären joten sikarihommia on tiedossa, toivottavasti.

Tällä viikolla rokkibaarihommia, pari iltaa näyttää etukäteen sellaisilta joista saattaa jutun juurta irrotakin joten katsellaan. Keskiviikkona on Gloriassa Tommi Lindellin levynjulkaisutapahtuma, huhut kertovat että allekirjoittanut ja muutama muu yhtä sekava kollega olisivat oikein lavalla esittämässä, piireissä jo lähes legendaariseksi muodostuneen Roudarivalssin. Sinne vaan kaikki ihmettelemään sillä Tommi on nero. Ja lauantaina polkaistaan PG:n kesä käyntiin Lahden Isojanossa kera Apulannan joten kylläpä taas puuhaa riittää. Niistä ja muista myöhemmin. Ts-tsau.

Vääriä aikoja ja paikkoja

2008-05-08T09:16:00.005+03:00

Tulihan sitten käytyä Eurajoella juhlissa. Asiat sujuivat juuri niinkuin olin odottanutkin, ei aikaa soundcheckeihin, järjestäjällä ei aavistustakaan oikeastaan mistään, äänipartio veteli piuhat siitä mistä matka nyt sattui olemaan lyhin jne. Miksuuttelin siis kolme viimeistä bändiä, talon äänihahmo kysyi että pärjäänkö keskenäni jos hän lähtee bäkkärille dokaamaan, totesin että enköhän...

Avauduttua ei tullut oikeastaan kuin kerran, joku sikäläinen merirosvoasuihin pukeutunut heviorkesteri oli päättänyt keskittyä viinanjuontiin joten eihän siinä voi ajankulua huomata. Kävin huutamassa poikaset lavalle, ylpee hesalainen mikseri kun olen. Aikataulu saatiin kuitenkin pitämään huviajan puitteissa joten sinälläänhän se meni ihan okei. Ja tarjottu pyttipannu oli parasta vuosiin, samoin kuin itse paikkakin. Sisustuksessa oli käytetty paljon vanhaa puuta ja majoitukset olivat pihalla kelomökeissä. Ainoa mikä hieman tökkäsi oli takahuoneeseen ulkoa johtavat portaat, tilaisuus oli päihteetön mutta siitä eivät paikalliset pikkupojat ja -tytöt ("muusikot" ja heidän ystävänsä) sen enempää kuin tilaisuuden järjestäjäkään välittäneet, tulos tuossa alapuolella.

Seuraavana päivänä oli vuorossa kisahallin päädyssä oleva rokkiravintola. Teknisesti kaikki toimi niinkuin pitikin ja väkeä oli oikein mukavasti paikalla. Ainoa mikä aavistuksen verran hämäsi oli ulko-ovella tapahtuva vuoto, sisällä baarissa oli oikeasti tyyppejä niin sekaisin ettei ole tosikaan. Tosin oli tainnut olla aiemminkin kun olivat neljän luvat väliaikaisesti menettäneet. Mutta sama se, en oo aiemmin käynyt enkä varmaan käy jatkossakaan, ainakaan vapaa-ajalla, tai mistä sitä tietää...

Vapunaika meni töissä, tunnelmia oli hyvästä siihen kolmanteen, rokki on ihanaa mutta paska hevi ei, ja joskus asiat ovat vaan väärässä paikassa väärään aikaan. Ja toisinaan cover-orkka voi soittaa hyvin mutta munattomasti, tai sitten hyvin munattomasti. Minkäs teet, koskaan ei voi voittaa, vai miten se meni?

Kohta pitäisi lähteä punaiseen viihdehelvettiin missä maan bile-eliitti juhlistaa jotain. On varmaan tosi kivaa, onneksi bändi on viimeisen päälle elikkä Soul Train. Ensi viikolla jatkuu PG ja muut normihommat eli puuhaa on taas ettei pääse totuus unohtumaan.

Tämänkertainen kuvabongaus on karaokemainos Oulunkylästä, pitäisiköhän moinen ihme käydä joskus tsekkaamassa, en nimittäin oikein jaksa uskoa.

Tiedetään, tiedetään

2008-04-23T14:19:00.002+03:00

Siis se että jos pitää muutaman viikon taukoja kirjoittelussa niin on mahdotonta muistaa kaikkia kommelluksia mitä ko. aikana on sattunut saati tapahtunut.

No keikkoja on ainakin tehty, alkoi vakiopesti nyt sitten tuon PG:n kera, tehtiin työsopimus kuolemaan asti, jäi vaan vähän epäselväksi että kenen? Kolme vetäisyä on nyt takana, alkukankeuksista toivuttuani sain tiskin asetukset about mieleisekseni, onhan siellä vielä ruuvattavaa mutta lähtökohta on kuitenkin olemassa. Katsellaan lisää toukokuussa, rummut vaihtuu ja muuta kivaa pikku puuhastelua ettei vaan jäis joutoaikaa. Toisaalta noi kaikki kolme ekaa vetäisyä olivat paikkoina niin hanurista ettei meinaa todeksi uskoa. Riihimäen Seurahuone, toinen kerros, ei hissiä, lava 3x3m, lavalla molemmin puolin portaat jotka veivät sen vajaan neliön muutenkin ruhtinaallisesta tilasta, taukoamatta valittava apukanto tunnin myöhässä, paha haju, flunssa, tarvitseeko kertoa enempää? Tai Espoon Awalon, kansainväliset standardit alittava korkeus eli trussit ei mahdu pystyyn. Tehtiin kuitenkin (taas) virkkauksien virkkaus ja saatiin kokonaisvaltainen show pystyyn. Keikan jälkeen vehkeet bussiin, neljäksi tunniksi nurin ja keikalle ihan siihen viereen eli Joensuuhun. Amarillo ei koskaan petä, päädyttiin sen keittiön "hissin" sijasta porraskantoon, apukanto oli kohdallaan ja suhteellisen ankaralla tetriksellä show pystyyn. Antti ja Matti olivat turisteina matkassa ja apunsa tässä ihmeellisessä puulaatikoiden järjestelyleikissä oli korvaamaton, suurkiitos vielä kerran. Keikalle olikin sitten päättänyt pakkautua sen verran tukevasti ihmisiä että ei meinannut miksuuttaja sekaan mahtua, eli hyvä oli meisinki ja iloiset itä-suomalaiset tyytyväisiä tarjottuun viihdepakettiin. Uloslähtiessä oli kahdeksan (8) portsaria auttamassa ja kun meitä oli neljä niin ei kauaa nokka tuhissut vehesten pakkaamisessa. Hyvä Joensuu!

Päätettiin ystävä-kollega Mikon kanssa nimetä tämä kesäkiertue osaltamme Rakkauden ja Alkoholin kesäksi 2008. Tosin Mikko otti varaslähdön tuossa rakkaushommassa joten hoitakoon sen puolen niin mä voin hoidella sen jälkimmäisen. Reilu diili, mun mielestä ainakin. Ja työpaitoja teetetään myös, niistä lisää kun aika on kypsä, hassunhauskoja riepuja suunnitteilla.

Tulevana viikonloppuna olisi sitten taas näitä "järjestetäänkö juhlat" -tyyppisiä keikkoja, tai ainakin perjantaina. Kuusi metalliorkesteria vartin vaihdoilla, itse miksuuttelen noista kolme viimeistä, sain onnekseni puhutettua sinne LS-9:n miksuuttimeksi niin voi tehdä vaikkapa jonkuntyyppisiä äänenpaineentarkistuksia edeltäkäsin. Niistä juhlista joutuu mitä luultavammin hieman tulevaisuudessa avautumaan tällä kyseisellä alustalla. Lauantaina sitten samat kolme hippilaumaa Helsingin Rocktownissa, sekin saattaa olla mielenkiintoista.

Lähdenkin tästä asuntonäyttöön, mulla on siis ankara vuokra-asunnonhaku päällä eli vinkkejä otetaan kiitollisena vastaan. Illaksi standuppailemaan ja sit on vielä joku rokkibändikin miksattavana. Toisaalta mikäs on miksatessa kun tuli laitettua baarin stereot suht hyvään iskuun, uusia mikroskooppeja tuli kosolti ja nyt on lamppukattauskin kohdallaan kun gobomollottimet vaihdettiin pesureihin. Vielä kun sais sen valotiskin niin vois alkaa keskittymään.

Täältä tähän ja tohon.

Koraaniini on kustu

2008-03-29T14:34:00.006+02:00

Hollantilainen rivikansanedustaja teki sitten lyhytfilmin ja rättipäät ympäri maailman saivat hepulin. Nyt on filkka poistettu (?) verkosta kun alkoivat uhkailemaan ja ties mitä. Johan on hommaa sanon minä, katsoin tuon pätkän eilen ja kovasti laittaa ihmettelemään. Nimittäin, käsittääkseni koko rainan kuvamatsku on imuroitu netistä, tai ainakin vastaavat pätkät on voinut katsella esim. juutuubissa lähes koko 2000-luvun. Ei siinä ole kenellekään mitään uutta että lentskarilla vedetään päin tornitaloa ja vähän sen jälkeen viranomainen räjäyttää ne mökit lopullisesti. Okei, onhan se tietysti melko arveluttavaa provosoida tuollaista melko kiihkomielistä väkeä mutta kuitenkin...

Tulee väistämättä mieleen että minkälaiseksi tämä maailma muuttuisi jos valtaosalle muslimeista oikeasti näytettäisiin mitä kaikkea internetissä on? Luulisi että moisen tajuaminen ainakin vähän löisi mieltä maihin ja laittaisi ajattelemaan tätä hommaa aavistuksen laajemmin. Sitä odotellessa, fitnat vaan kaikille asianosaisille.

Demarit haluavat kieltää hehkulamppujen käytön. Hyvä, mutta kuinkahan käy demareilta moisen lakiehdotuksen jälkeen ydinvoima-rock? Tuskin muuttuu kannat mihinkään suuntaan, ollaanhan tässä kuitenkin ihan kärkipäässä maailman ydinvoimaedistäjien listalla, heti Pohjois-Korean jälkeen. Japanissa laskettiin jossain vaiheessa että jos siellä luovuttaisiin hehkutuslamppujen käytöstä niin voisivat sulkea kuusi ydinvoimalaa lopullisesti. Suomessa pitäisi varmaan rakentaa neljä lisää kun pitää varmistaa että riittää virtaa. Mihin, kysyy epätietoinen etelä-suomesta?

Torstaakina oli Soul Tattoon levyjulkaisuun liittyvät juhlallisuudet baarissa. En ollut koskaan aiemmin onnistunut orkkaa livenä näkemään joten asiaan tuli korjaus kertaheitolla. Mahtavaa oli, bändi aivan loistava ja uuden Malaga nimeä kantavan levynsä kansitaide uppoaa ainakin meikäläiseen ihan täysillä. Ja sitäpaitsi levykin on hyvä. Virallinen julkaisupäivä taitaa olla joskus reilun viikon päästä eli silloin sitten kannattaa suunnata puotiin. Siis jos haluaa tahi huvittaa.

Perjantaina oli aika lähteä katsastamaan Ikurin ihmekoneen nykykunto. Eipä jäänyt paljoa kysyttävää, äijät näytti kuinka asioita voi tehdä oikein. Rispektiä vaan, näin orkesterin ekan kerran vuonna 82 ja tähän välille on mahtunut kaikenlaisia näkemyksiä siitä miten niitä kappaleita esitetään mutta eilinen oli kyllä yksi parhaista. Hyvä hyvä, mutta kyllä oisin henk.koht. kuitenkin ne ööverhuvuud mikrofoonit sinne laittanut. Mut mä oonkin vähän kummallinen joten piipitys sikseen ja täältä tähän.

Järjestetäänkö juhlat?

2008-03-23T20:19:00.009+02:00

Tässä on tullut oltua kahtena lauantaina peräkkäin raskaampaan musiikkiin keskittyneillä "festivaaleilla". Molempia kekkereitä yhdisti järjestävien tahojen status alalla, eli suomeksi sanottuna harrasteluhommaa. Aikaisempi kekkeri oli kylläkin muuten ihan ok järkätty, aikataulutuksessa tuli vaan ongelmia kuten odotettuakin oli. Jos laitetaan viisi bändiä yhteen iltaan siten että ekan pitäis aloittaa 20.15 ja viimeisen 0.00 vaihtoaikojen ollessa 15 min, niin jokainen enemmän kuin kolme päivää alalla ollut tietää ettei moinen tule onnistumaan. Ei sitten onnistunut tuollakaan, oltiin vikana aktina ja meiltähän noi myöhästymiset sitten on pois. Aloitettiin 40 minsaa myöhässä ja osa jengistä lähtikin sitten kesken keikan viimeisiin busseihin. Mut ei se mitään, sama liksa ja Gloria on huoneena aika hankala ollut aina, varsinkin kun se ei ole täpösen täynnä läskiä. Ainoa miinus oli Driverackin irtisanoutuminen palveluksesta jo ennen souncheckejä joten ei sitten saatu suppasten ja yläkaappien viivettä kohilleen mutta koskaanhan ei voi voittaa, ei edes kerran. Uuden PA:n saavat kuulemma kevään aikana, nexoa on tulossa. Hyvät vehkeethän siellä kaikin puolin on, kyllä niillä vetelee, huone vaan on kamala.

Tämä jälkimmäinen lauantai olikin sitten aikamoinen esitys. Keravalle mentiin, vaihteeksi siis "festivaali", tällä kertaa vain kuusi (6) bändiä. Paikkana Keuda-sali, auditoriotyyppinen ratkaisu, ei varsinaista lavaa, PA roikkui katonrajassa. Monitorit oli tulleet UKT:lta parin mikroskoopin lisäksi. Koko homma ajetaan viimeisen penkkirivin takaa piippuhyllyltä, M7 työkaluna. Mullahan oli vierähtänyt edellisestä M7 sessiosta jonkin aikaa joten ei sit ollu ihan muistissa. Mikäpä siinä, onhan siellä joku äänihahmo talon puolesta, opastakoon, ajattelin.

Mut ei sit ihan lähtenyt, talon palkkalistoilla ollut kaveri ei ollut koskaan nähnytkään moista vekotinta eikä kuulemma oikein mitään muutakaan digilautaa. Vähän tuijottelua ja Severin pikabriiffaus (Kiitos) niin kyllähän se sieltä mieleen palautui, keikan aikana oli käyttö jo oikein sujuvaa.

Tehtiin vajaa soundcheck koska toinen kitaristi ei ollut paikalla ja koko hommalle oli varattu kokonainen kolme tuntia, siis kaikkinensa (load-in, setup, check), ja bändejä enemmän kuin laki sallii.

Siitä sitten kyselemään että kukahan täällä on niinkuin järjestävän tahon puolesta vastuuihminen. Jossain illan bändeistä soittava hahmo ilmoittautui eikä meinannut ymmärtää miksi halusin aikataulun printattuna eteeni. Selitti vaan selittämistään että hän kyllä pitää huolen siitä että viisi bändiä soittaa ja suorittaa vaihdot neljässä tunnissa. Meidän keikan piti siis alkaa 22. Jep jep, toiseksi viimeinen bändi aloitti 21.50, me aloitettiin tasan tunti siitä.

Mikähän näitä tenavia oikein vaivaa? Okei, on ihan hyvä idis järjestää kinkerit jos ei kerran muuten saa bändilleen keikkaa mutta kun ei se ihan niin mene kuitenkaan. Pitäis vähän ajatellakin ja mielellään vaikka ihan kysyä joltain sellaiselta taholta joka oikeasti tietää jotain näistä asioista. Ei se riitä et tehdään tosi mageet backstagepassit mut mitään muuta ei sit oikein saadakaan aikaan. Ei oo ketään huolehtimassa aikatauluista tai ylipäänsä mistään muustakaan, tosin ei tota vissiin ollut oikein markkinoitukaan. Mut toisaalta olihan siellä paljon bändejä, paljon vähemmän yleisöä ja ne takahuoneoikeuden sallivat passit.

Mä voin oikeasti konsultoida, varsinkin tällaisissa kisoissa missä joutuu olemaan itse osallisena, olis kaikille älyttömän paljon helpompaa. Ja sit sille pääbändille vois olla kanssa oma bäkkäri, mielellään. Kysymällä on tällä alalla aika paljon opittu, aina.

Noi kaikki kuvat on Keravalta, eipä niistä sen enempää.

Raha-asiat kohalleen

2008-03-20T19:18:00.006+02:00

Nythän on niin että kun on kesä tulossa niin kaikkea pitäisi taas hankkia eli ostaa. Talous ei useinkaan anna myöten ja lottokin on mitä on. Olenkin nyt päättänyt kokeilla erilaista tapaa rikastua. Osama on nimittäin aktivoitunut ja ruvennut uhkailemaan tasapuolisesti koko eurooppaa. Siitäpä se idea tulikin, aion nimittäin houkutella Osaman luolastaan ulos ja kuitata sievoiset palkkiorahat. Suunnitelma on nerokkaan yksinkertainen, piirrän Muhametista pilakuvan ja julkaisen sen tässä blogissani. Osamalta menee herne nenään ja hän päättää lähteä kostamaan, minulle. Minä vedän sitä siinä kohtaa parrasta, otan reppanalta kävelykepin pois ja soitan Jerry Cottonin hakemaan omansa pois.

Ekaluokkalainen

2008-03-14T14:27:00.002+02:00

Hesarin sivuilla on mainio liikennetesti. Tein jalankulku- / pyöräily- / - bussiversion ja sain arvosanaksi ekaluokkalainen, eli saan mennä yksin kaupungille mutta tarvitsen erityistä valvontaa ja suojelua. Kaikkea sitä oppii, uusia liikennemerkkejä ja muuta mukavaa.

Työrintamalla on taas sattunut ja tapahtunut, mennään nyt tämän viikon pläjäys loppuun ja nakerrellaan arkistoja auki vasta sitten.

Saa tulla pyyhk... eikun saattamaan! -:)

Kuvatuksia esiin

2008-03-10T15:06:00.004+02:00

Pikkuhiljaa alkavat nuo lomamatkan kuvat purkautua ja asettua esitettävään muotoon. Ensimmäinen muutaman kuvan pläjäys löytyy täältä, aiheena kulkuneuvot eli erilaisia tapoja vaihtaa olinpaikkaa á la Mehiko. Lisää kuvia sitten taas jossain vaiheessa.

Viime viikolla ehdin kuin ehdinkin tehdä pakolliset opiskeluun liittyvät velvoitteet ja sitä ikäänkuin juhlistaakseni kävin lauantaina keikalla Karstulan Lomakouherossa. Mahtavaa hommaa kaikenkaikkiaan, ei voi oikein muuta sanoa. Mikä laittaa ihmisen pakkautumaan perheineen Datsuniin, kytkemään sen perään lasikuituladon ja ajamaan keskelle ei mitään parkkeeratakseen yhdistelmän lumihankeen ja menemällä sisälle baariin vetämään lärvit? Luulisi (tieto) että se on helpompaa ja halvempaa tehdä kotioloissa. Onkohan karavaanareiden lapsilla käytössään sanonta "Isi haisee taas ihan campingille", mene ja tiedä. Jokatapauksessa erikoista oli, kenties Pyry laittaa tarkempaa raporttia ja kuvia, hänellä kun kamera mukanaan oli ja omat kännykkäkuvat on aikas huonoja. Itseasiassa vain sen verran huonoja ettei viitsi esille laittaa. Odotusta kuumentaakseni voin paljastaa että paikalta löytyi Studiomaster merkkinen äänensekoituslaite jonka pölyttyneillä säädöillä lienee viimeksi vedellyt Rahkosen Esko tai Tuomisen Jamppa, vuosikymmen on ollut vain hivenen eri kuin meneillään oleva. No laitetaan siitä nyt tuo kuva vaikka huono onkin.

Tällä viikolla onkin töitä joka ilta, monenlaista musaa tulee varmaankin kuultua joten niistä raporttia myöhemmin, sikäli kuin mitään raportoitavaa on.

Työantajat huomio!

2008-03-05T22:48:00.003+02:00

Päivän Iltalehti uutisoi, lue lisää täältä!

Pitäisköhän ryhtyä suunnittelemaan muuttoa nousevan auringon maahan? Tai Tanskaan? Näyttötutkintoon liittyvän suunnittelutyön kanssa tuli, yllätys yllätys, kiire. Koskakohan sitä oppii, eli ei koskaan. Lauantaina vielä kouheroisen kouhero, ei hyvältä näytä, nettisivuillaan sanovat että "alle 15 v mielellään vanhempien seurassa". Että tanssihommaa sano entinen Mamban miksaaja.

Ihme ja kumma

2008-02-12T22:39:00.000+02:00

No niin, reissu on reissattu, tuli käveltyä kahden viikon aikana aivan järjettömästi mutta tuskin siitä mitään pysyvämpää haittaa ilmenee kun kerran polvikin kulki mukana melko mallikkaasti, paria kohtausta lukuunottamatta.

Meksikossa siis, alkuun kolme päivää Cancunissa mistä ei ole kerrottavaa. Toi mesta on 70-luvulla rakennettu amerikkalaisten turistien viihdykkeeksi ja koostuu periaatteessa kolmesta osasta, kantakaupungista, sen ympäristöstä ja laguunin ympärillä olevasta hotellihelvetistä.

Oma asumus oli downtownissa, baarikadun varrella, eli teknoa tuli kuunneltua joka yö vähintään viiteen asti, sängyssä. Disco oli jossain liki mutta en jostain syystä katsonut tarpeelliseksi selvittää sen tarkempaa sijaintia.

Yksi makee bussi tuli bongattua, sille kalpenee Eternalienkin vekotin. Eli ei ihan hukkaan mennyt ekat päivät...

Matka jatkui Meridaan yleisellä bussilla. 320 km ilmastoidussa Volvossa meni ihan leppoisasti ja kohde oli mitä mainioin kaupunki. Perustettu 1500-luvun lopussa, hotelli keskustassa ja vuoden suurin karnevaali alkamassa, eli paperilla asiat oli paremmin kuin olettaa saattaa.

Olihan siellä karnevaalit juu, torstaina lapset vetäisivät lyhyemmän reitin ja aikuiset sitten perjantaista tiistaihin pitkän kaavan mukaan. Eli koko läsnäolon ajan oli keskusta sekaisin vähintään puolet vuorokaudesta. Sekaisin siinä mielessä että kun tuollaisten kapeiden katujen varsiin rakennetaan maksulliset katsomoalueet niin toi normiliikkuminen vaikeutuu aika ankarasti. Karnevaali oli kanssa sellaista kaupallista kuraa ettei tosikaan. Tyypit seisoo auton perässä vedettävillä laveteilla, hytkyttää itseään teknon tahdissa ja heittelee yleisölle tyhjiä sponsoreiden muovimukeja, nimesin sen teknosambaksi. Ja sama show joka päivä, hotellista kun lähti liikkeelle piti aikatauluttaa liikkuminen ettei jäänyt mihinkään pahempaan jumiin.

Paikallisille toi oli kuitenkin vuoden isoin juhla, koulut oli kiinni samoin kuin aika iso osa kaupoista ja museoista. Jengiä oli joka päivä aivan älyttömästi liikkeellä ja meininki leppoisa, mukavia ja ystävällisiä ovat ihmiset Yucatanissa. Tosin kaikki katosivat samalla hetkellä kun teknokulkue oli päättynyt, erikoishommaa sano suomalainen. Ehkäpä tulee joskus käytyä tuokin kaupunki katsomassa uusin silmin, ilman barrikadeja ja katsomoita.

Karnevaalia paossa tuli käytyä neljässä maya-aikaisessa rauniokaupungissa joista Uxmal ja Dzibilchaltum olivat erittäin jees mutta Kabah taasen aika vaatimaton. Suurin ja kaunein eli Chichen Itza oli suurin pettymys. Liikaa ihmisiä ja kaikki kulkuteiden varret täynnä krääsäkauppiaita, aika kaukana oli tunnelma historiallisesta. No olihan se Kukulkan toki vaikuttava mutta senkään päälle ei saanut kiivetä, ei siksi että se kuluisi liikaa vaan koska paikalliset viranomaiset ovat jotuneet vuositasolla maksamaan alas pudonneiden ihmisten vakuutusyhtiöille niin paljon korvauksia. Mitäs päästävät niitä amerikkalaisia joka paikkaan kapuamaan, hissi niille pitää olla. Kuvia sai sentään ottaa veloituksetta, videokamerasta olisi jo joutunut maksamaan.

Pari viimeistä päivää tuli oltua takaisin Cancunissa, tällä kertaa laguunin puolella. Se hotellialuehan on siis sellainen 25 km pitkä kaistale mikä kiertää laguunin, toisella puolella on Karibianmeri. Tuolla kaistaleella on jotain 60 toinen toistaan suurempaa ja kalliimpaa hotellia ja niihin verrannollisessa suhteessa on sitten ravitsemusliikkeitä joiden hintataso on Helsingin keskustan vastaavien kanssa täysin vertailukelpoinen. Kerran tuli pikaisesti käytyä, muuten meni aika vastarannalla pötkötellessä.

Kuvia tuli otettua reilusti toistatuhatta, täytyy yrittää jossain kohtaa saada niistä joitain johonkin näytille. Tuolla Cancunissa oli pormestarinvaalit meneillään ja aika isollaan oli kaverit laittaneet äänenpoistovehkeitä roikkumaan noihin vaalitilaisuuksiin. Samoin karnevaalin ratkaisut olivat paikoin sangen mielenkiintoisia mutta pääasia tuli meikäläiselle kyllä selväksi, lujaa pitää tulla ja rajoituksia ei ole. Ja botnea ei ole koskaan liikaa, siis ikinä. Mutta niistä sitten kuvatusten kera. Niin ja chiliä tuli ostettua myös, osittain kuivattua, viittä eri laatua, pussillinen kutakin, viljelykset laajenee pikkuhiljaa.

Hyvä reissu kaikin puolin, ainoa asia mikä pänni oikeasti oli sinivalkoinen siipiyhtiö. Kun ostaa matkustushuijaustoimistolta pelkät lennot joutuu tämän niin kehutun kotimaisen lennättämön upeasti nimetylle brandille eli lomalennolle. Jos ihminen menee yöllä (illalla) lentokentälle klo neljäksi koska koneen lähtöaika on 5.55, niin kyllä jotenkin olettaa että se lähtisi ajallaan kun ollut yö aikaa lähtövalmisteluihin. Mitä vielä, 250 ihmistä katselee boardingin suulla kun lentohenkilöstö marssii koneeseen jo 5.37. Jokainen tietää siinä kohtaa että lentäjien check-listaa ei voi käydä läpi eikä moista matkustajamäärää saa koneeseen niin että se voisi lähteä 18 minuutin kuluttua. Kaiken huipuksi Veijo Esson tankkiauto tuli siivelle jo varttia vaille. Tulomatkalla kone laskeutui Cancuniin about samalla minuutilla kun sen olisi pitänyt nousta. On jo pidempään risonut ko. yhtiön meininki ja edelleen tykkään, aika paljon vieläkin vähemmän. Hyvä Finnair, hyvin te vedätte, tosin tuskin enää mun rahoja.

Tämä viikko vierähtääkin tietoteknisissä suoritteissa, kuvankäsittelyä, grafiikkaa ja vähän konsultointia. Ensi viikolla taas meteliä tuottamaan, sikäli kun korvat ovat toipuneet väli-amerikkalaisesta kakofoniasta.

Lopuksi vielä pikku kuvakertomus siitä että kyllä ne autot mahtuu parkkiin vähän pienempäänkin tilaan. Morjens.

Kaikki on katoavaista

2008-01-26T03:24:00.000+02:00

No niin, pikaraporttia puskee vaikka korva jo tyynyä hamuaakin. Tammikuusta muodostui melkoinen sillisalaatti, keikoilla on tullut käytyä Katri Y:n, Raudan ja PG:n kera, rokkikiviluolassa on lusittu myös ja opiskeluhommiakin on ollut. Eli on sattunut ja tapahtunut niin ettei muistaa meinaa, muistiin taltioituneet huippuhetketkin ovat luonteeltaan sen kaltaisia ettei niitä tässä voi kertoa. Eli en tule kertomaan mojovaa juorua siitä kuka laulaja pudotti lavalta ja kenet ja koska ja missä. Mutta voin toki kertoa että Snipedrive on hyvä bändi, edelleen.

Sen sijaan otsikkoon viitaten haluan muistuttaa ympäristön tarkkailun merkityksestä. Tämän sain kokea pari viikkoa sitten palatessamme pohjanmaan lakeuksilta kohti kotia. Bussia ajellessa tuli tarve kahville joten otin suunnistuksen kohteeksi Hirvaskankaan Esson, siis tuon legendaarisen nyrkkeilysäkillä varustetun ihmisten ja rekkamiesten virkistävän keitaan. Muuten hyvä mutta sitä ei ole enää. Poissa on Veijo Esson baari, tilalla, yllätysten yllätys, ABCDEFG... Mahtavat olivat pysäköintitilat mutta tunnelma oli mennyt pois. Otin tuon alla olevan kuvan ikäänkuin todisteeksi näiden ketjuruokaloiden kodikkuudesta. Onneksi naapurin Shelli näytti vielä entiseltään, täytyy vissiin alkaa käymään siellä.

Mitähän muuta, ai niin, pakko vähän omakehua harrastaa eli voitin opinahjossa järjestetyn logon suunnittelukilpailun. Samaisen projektin pohjalta saattaa vielä kevääksi tulla lisähommia nettisivujen suunnittelun muodossa joten mahtavalta vaikuttaa, siistiä sisätyötä enenevissä määrin.

Keväästä on tulossa työn ja opintoihin liittyvän lopputyön tekemisen yhdistelmä, eli aikas kiireinen siis. Siksipä on hyvä pitää vähän lomaa, sunnuntaiaamuna Meksikoon, pari viikkoa olis tarkoitus olla, vähän vaatteita itselle ja paljon muistikortteja kameralle, eiköhän niillä pärjää.

Adiós, hasta luego.

Vielä tupakkalaista

2008-01-02T16:30:00.000+02:00

Pakko liittää tähän vielä suora lainaus päivän Iltalehden nettisivuilta, Ville V. kommentoi osuvasti:

Yhdestä asiasta Valo ei luovu edes terveyden vuoksi, ja se on tupakointi. Viime vuonna voimaan tullut tupakkalaki saa ketjupolttajana tunnetun muusikon yhä ärähtämään.

- Jos ajatellaan, että tupakka on kuitenkin tuhansia vuosia vanha lääkekasvi, joka auttaa hirveän hyvin esimerkiksi ummetukseen rundilla, niin mun mielestä se on äärimmäisen järjetöntä, että yhtäkkiä joku rekkakuskilesbo, jonka keskihintanen puku on vähän niin kuin ruvennut dunkkaan jonkun illan jälkeen, saa tällaisen tilanteen aikaiseksi, Valo päästelee.

Saako kuuluttaa? RIP - Sylvi K.

2008-01-02T15:25:00.000+02:00

Vuosi sitten vaihtui Presidentti-clubilla, Soultrain vetäisi jälleen kerran mahtishown, solisteina tällä kertaa Samin lisäksi Johanna Försti, Pöyhösen Jussu ja Cheek. Listassa oli biisejä 24 + 1, lintsasivat kuitenkin kolmen biisin verran, suotakoon moinen anteeksi sillä tälläkin tavoin kestoa kertyi tunti ja kolme varttia. Hyvää musaa hyvin soitettuna on aina ilo kuulla, varsinkin työaikana. Keikan jälkeen laitoin kamat nippuun ja pakenin paikalta, kotona jo 03.10, ei paha.

Aina vaan jaksaa hämmästyttää tuo ihmisten pakkojuhliminen tiettyinä päivinä vuodessa. Ja se että näillä ei ole mitään suhteellisuudentajua. Esimerkkinä tästä se kalju herrasmies (ei ollut edes hirveästi päissään) joka kävi kahteen kertaan kysymässä keikan jälkeen että voiko hän kuuluttaa jotain kadoksissa olevaa henkilöä. Luulisi että jos ensimmäisen kerran vastaus on ei, se luultavasti on ei toisellakin kertaa, varsinkin kun jälkimmäisellä kerralla ei lavalla ollut edes kaapeleita jäljellä. Vähän sama jos näkisi raitiovaunun missä lukee "Halli - Koskela" ja kysyisi vaan pokkana kuskilta että voisiko vielä kerran pyörähtää ton 7B:n kierroksen että pääsisi kotiin.

Eilen tuli viesti että Lappareiden vanha uskollinen keikkabussi Sylvi on saapunut tiensä päähän. Auto joka aktiivivuosinaan enemmän tai vähemmän juopuneita muusikoita ja roudareita kuljetettuaan pääsi hyvään kotiin leppoisia eläkepäiviä viettämään. Pientä matkantekoa ilman painavia puulaatikoita, lähinnä hyvillä keleillä oli Sylvin osa yhden kesän verran, maanantaihin asti. Syystä ei tarkkaa tietoa ilmeisesti ole mutta ilotulitetta epäilevät. Sylvi oli mainio matka-alusta ja ehkäpä yksi parhaimmista busseista roudata millä liikenteessä olen ollut. Loivat, leveät, tukevat ja pitävät rampit... Jos hautajaisia vietetään niin minä osallistun, varmasti.

Norjassahan on seuraavasta uudestavuodesta alkaen ilotulitteiden myynti turakaisille kielletty, ei tekisi moinen kielto pahaa täälläkään. Katselin tuossa lauantaina kun tenavat olivat sotaa roomalaisilla kynttilöillä, ei kauhean terveeltä näyttänyt. Ja asian jotenkin kruunaa vielä ystävä-kollega Hapen toteamus Tulisuudelmasta aattoiltana. Ikkunasta kun oli katsonut kohti Heurekan parkkipaikkaa oli maisema ollut kuin pahemmasta sotaelokuvasta, ajatuksella voiko sieltä kukaan selvitä hengissä? Kaikista järkevintä olisi kieltää noi leikkipaukut ja budjetoida kuntatasolla rahaa siihen että ammattilaiset hoitavat pyrohommat, näyttävästi ja turvallisesti.

Tänään mainio Rauta-orkesteri Rocksissa, soitto soi 22.30.

Joulukuu mennä jolkotteli

2007-12-27T13:24:00.001+02:00

Tässähän on taas aikaa vierähdellyt edellisestä kerrasta, lyhyt kertaus nyt kuitenkin, halusitte eli ette. Keikkoja on tullut tehtyä jos jonkinlaisia, PG:lle valoja, Katri Y:lle etupäätä ja monitoreja, rokkiluolassa on tullut patsasteltua ja autokin on laitettu viranomaisten vaatimaan kuntoon.

Omalta osaltani viimeinen PG veto oli Hakunilassa, ei jäänyt juurikaan kerrottavaa, muuta kuin että ei kyllä paljoa mieltä lämmitä tuo lähiökuppiloissa keikkailu. Ahdasta, hankalat reitit, ihmiset olisivat siellä joka tapauksessa jne. Mutta pakkohan nuo on tehdä kun kerran myyty on, sama raha, eri olosuhde.

Parin vuoden takaisen laulukilpailutähtönen Katri Y:n kanssa oltiin Iso-Roballa, keikkapaikaksi oli valikoitunut seksuaalivähemmistöjen suosima kolmekirjaiminen yökerho, ei paljoa jäänyt siitäkään ammennettavaksi. Mitä nyt B-merkkinen etuaste päätti alkaa temppuilun juurikin eka biisin aikana, pientä murhetta mutta kyllähän siitäkin selvittiin. Sinistä oli kuten kuvasta näkyy.

Seuraava keikka samaisen artismin kanssa oli Suomenlahden sinisillä aalloilla vaikuttavalla rakkauden ruostepurkki Rosellalla. Merenkäynti oli ihan reipas, näinollen ensimmäinen asia mikä otti vastaan laivalla oli oksennus joka valui ovea pitkin alaspäin, noin metrin korkeudelta. Sama homma jatkui hytissä, sain sen onneksi vaihdettua. Kyseessä oli sinkkuristeily ja kun yhden reissun verran katsoi sitä meininkiä ei tarvitse ihmetellä miksi ko. ihmiset ovat sinkkuja, rai rai ja etiäppäin.

Noi kaksi ekaa Y-vetoa tuurasin siis Pyryä jolla oli kiireitä tikujen kanssa. Kerkesin kuitenkin sunnuntaina pyörähtämään Tavastialla neitien viimeisellä keikalla, siitä todiste alapuolella, sinistä oli sielläkin.

Kaksi seuraavaa Y:tä olivatkin sitten vähän pidemmän matkan päässä ja tällä kertaa olinkin monitoriukkona. Lähtö Pohjois-karjalaan torstai-iltana, heti kun herrat rumpu ja kitara olivat saaneet keikkansa stadissa soitettua. Yön läpi ajo, perillä aamulla klo 7, aamiainen ja paikallisen koulukeskuksen jumppasaliin rakentamaan, joku juhlavuoden huipentuma, keikka klo 11 jne. Voin kertoa että oli aika freesin näköistä ryhmää sprintterissä vietetyn rentouttavan yön jälkeen. Keikka kuleksimasta, vehkeet autoon ja Joensuuhun, siellä vapaa perjantai-ilta, keikka Amarillon nurkassa lauantaina, purku ja yöajo stadiin, on tää hienoa hommaa. Mersu oli aika mielenkiintoinen ajettava, meillähän oli siis PA, valot ja backline, tais mennä kantavuudet aika rajoilleen, edellisestä kerrasta onkin aikaa.

Rokkikiviluolassa on ollut aika perusmeininkiä, ehkä suurimmalla mielenkiinnolla odottelin jo 80-luvulla diggailemani Havana Blackin näkemistä / kuulemista. Siitähän sitten show muodostuikin, orkalla ei ollut omia teknikoita laisinkaan, Markun kitaralaitteisto sanoi työsopparin irti siinä kohtaa kun piti laittaa introt supattamaan, keikan aikana joku hahmo (varmaan joku bändin ihan paras kaveri) päätti käydä soittamassa huuliharppua ja pudottamassa 58:n pariin kertaan, ei lavalle vaan tanssilattialle jne. Eli sattui ja tapahtui, mutta paikoitellen orkesteri kuulosti oikeasti ihan älyttömän hyvältä, noi enimmät bluessekoilut kun jäisivät vähemmälle niin sehän olis siinä. Myydään halvalla 58, pientä kulumaa, muuten ok.

Omalta osaltani vuoden viimeiseksi rokkiluolan työillaksi jäi joulua edeltänyt perjantai, orkesterina Giant Leap. Marko tuolla omassa blogissaan jo hehkuttelikin, mutta koska sinne meni kuva niin menköön nyt tähänkin. Orkka oli hyvä ja pro, kaik oli niin sanotusti hienosti eli hyvä lopetus tälle vuodelle. Tosin tänään täytyy vielä käydä miksuuttelemassa Naildown ko. baarissa, ollaan lämppärinä jollekin engelsmannityttöorkalle.

Joulu siis mennä jolkotteli, hyvä niin. Pari lahjustakin tuli joten ei tässä sitten tullut vissiin ihan läpeensä paha oltua. Keikkoja on tälle vuodelle vielä pari jäljellä, tammikuu jatkuu perinteisissä merkeissä, tuurauksia ja tuurauksia, opiskeluunkin täytyy alkaa (taas) keskittymään ihan toden teolla.

Hauskat vuodenvaihteet, käyttäkää niitä suojalaseja ettei tule pipi.

Sitä sattuu ja tapahtuu

2007-11-27T16:25:00.000+02:00

Viime viikonloppu olikin varsin tapahtumarikas, hyvässä ja pahassa. Perjantai alkoi pikaisella Hki - Kajaani siirtymällä, tsup vaan ja oltiin perillä, erästäkin lyömäsoitintaiteilijaa lainatakseni. Keikkapaikaksi oli valikoitunut eräillä keskustelupalstoilla paljonkin parjattu Balls nimeä kantava ravintola. Helppo roudaus ja silti apukantoa tarjolla, eipä voi valittaa. Lava oli hivenen sanoisinko ahdas mutta hyvästä suunnittelusta huolimatta saimme shown mahtumaan, kaikkine rautoineen ja lamppuineen. Illan ensimmäinen takaisku koettiin kuitenkin jo ennen tsekkausta kun maailman ilmeisesti luotettavimman PA-laitteiston toinen päätevahvistin oli päättänyt ryhtyä yhteistyökyvyttömäksi. Power-erroria pukkasi ja pienoinen paniikki alkoi hiipiä takavasemmalta, noita D12 tyyppisiä vahvistimia kun ei ihan joka kylältä löydy ja muut ei käy. Viaksi varmistui loppujen lopuksi kaksi palanutta sulaketta, tämän huonoksikin keikkapaikaksi haukutun ravitsemusliikkeen henkilökunta kuitenkin järjesti vastaavat tilalle ja saatiin vehkeet supattamaan. Syytä moiseen vikaan emme kuitenkaan löytäneet, mystistä hommaa. Kenelläkään ei ole kuulemma ollut mitään ongelmia noiden kanssa, kerta se on ensimmäinenkin, sano. Allaolevassa kuvassa vianselvitys käynnissä, istuenkin pärjää, mitä sitä hötkyilemaaän.

Ruoaksi tarjoiltiin mitä ilmeisimmin samaan konserniin kuuluvan grillin antimia, mikäpä siinä, maukasta oli. Keikan alkaessa iski seuraava paniikki, kitara kuulosti kuin olisi ollut styrkkari patjan alla piilossa, eihän siinä muuten mitään mutta kun se aina välillä oli normin kuuloinen ja välillä ei. Putkietuaste oli sanonut sopimuksen vuorostaan irti, lisää huollettavaa. Kaikesta huolimatta hyvä keikka, suoritettiin pikainen purku, apukantokin oli jälleen kohdallaan joten ulkona oltiin reilusti ennen valomerkkiä, hyvä niin. Itsellämme ei siis ko. paikasta mitään pahaa sanottavaa, taitaa olla enempi kyse siitä että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Aamiaisen jälkeen raikkaaseen talviaamuun kävelylle ja shoppailemaan, oli kuin olikin taas kaikenlaista pientä ja olennaista henkilökohtaiseen hygieniaan liittyvää jäänyt matkasta pois. Siirtymä oli tälle päivälle naurettavat 310 km, mikäpä tuollaista on ajellessa, varsinkin kun bussissa on asialliset tuulilasinpyyhkijät ja auringon suunta ja korkeus olivat nekin kohdallaan. Kyllä siinä silmä lepää pohjalaista maisemaa katsoessa.

Saavuimme ajoissa Alahärmään, suunnistimme vaiston varassa ja löysimme pari pysäköityä nightliner-tyyppistä kulkuneuvoa joten päättelimme olevamme perillä. Käveltiin sisään karting-halliin, oli vähän niinkuin avointen ovien päivät, kukaan ei kysellyt yhtään mitään. Pikainen selvitys osoitti että A. Cooperin kiertueorganisaatio oli jo samana päivänä saanut tiedon myös meidän paikallaolosta joten olimme se välttämätön paha, ylimääräinen support-akti. Ei takahuonetta, meille tarjottiin tuotannon toimistotilasta sellaista, eihän siinä muuten mitään mutta siellä oli seinän kokoiset ikkunat suoraan siihen areenalle missä yleisön on tarkoitus olla. Bändi valitsi sitten bussin takahuoneeksi, sähköähän emme sinne tietenkään saaneet joten pidettiin ramppa kalkattamassa muutama tunti siinä oven vieressä. Minkäs teet, koskaan ei voi voittaa. Oli siellä kuitenkin lähes raiderin mukainen takahuonetarjonta, paitsi ettei ihan.

Kun sitten pääsimme rakentamaan omaa settiämme lavalle oli sekä järjestävän organisaation sekä pääesiintyjän kiertuemanagerin suurin huoli se että meillä oli oma rumpuraiseri ja kongiteline. Vakuuttelin että ne siirtyvät lavalta riittävän ripeästi pois, lupasin, vannoin ja vakuuttelin. Loppupelissä tämä amerikan kiertuepomo osoittautui leppoisaksi ja mukavaksi hahmoksi, järjesti meille mm. lavajuomat, pyyhkeet ja sainpa vielä herralta neuvoteltua bändille 10 min lisää soittoaikaa.

Keikkahan meni lähes sekunnilleen sovitusti. Tasan 19.00 lähti alkunauha soimaan, 19.39 loppui viimeinen biisi ja siitä neljän (4) minuutin kuluttua oli lava meidän vehkeistä tyhjä. Pidettiin lupauksemme, ei pitäisi kenelläkään olla aiheesta mitään juputtamista. Itsellä olisi paljonkin mutta ei jaksa, mennyttä ja ollutta. Mainittakoon nyt kuitenkin että yhden rikkinäisen mikkipiuhan vaihtoon meni laitteiston toimittajan hahmoilta pikkuisen auki puoli tuntia, osittain viivästys saattoi kuitenkin johtua siitä ettei kavereilla ollut mikkipuihoja, olivat olleet loppu jo pakatessa. Lainattiin muutama että kaikki pääsivät vähemmällä. Jotkut asiat eivät vaan vuosien mittaan muutu mitä aina välillä suuresti ihmettelen.

Valojen osalta käytössämme oli molet ja par-kannut, jätin räpsyttämisen suosiolla talonmiehelle, oishan tuota naamavaloa voinut tietysti olla "vähän" enemmän mutta olivat seuriksilla moisen toteuttaneet ja nehän eivät käytössämme siis olleet.

Keikan jälkeen pakattiin vehkeet ripeästi bussiin, katsottiin pätkän matkaa Uriah Heeppia ennenkuin lähdettiin ajamaan Seinäjoelle, majoitus siirtyi sinne koska amerikkalaiset olivat kuulemma varanneet koko paikallisen kompleksin.

Seinäjoelle tultaessa osuttiin hotellille samaan aikaan kun tikutakut lähtivät Rytmikorjaamolle keikalle. Soitto Pyrylle, nimet listaan ja pikaisesti perään. Ajoitus oli mainio, keikka alkoi miltei samantien, väkeä oli vimmatusti, soundi oli hyvä eivätkä valot häikäisseet. Kiitos Pyry ja kumppanit vielä kerran. Encoren alkaessa pako paikalta ja hotelliin pötkölleen.

Aamiaisella sitten selvisi koko laajuudessaan elikkäs karmeudessaan se katastrofi mikä oli ollut lähempänä kuin voisi uskoakaan. Paikalla oli orkkien lisäksi mm. tampesterilaisen suomirock-yhtyeen teknikoita, bileet olivat yöllä olleet rajuhkot mikä selkeästi näkyi läsnäolijoiden naamasta, onneksi menin nukkumaan kaikesta tästä autuaallisen tietämättömänä...

Ajelu siitä sitten Helsinkiin, bussi parkkiin ja melkein samantien lähtö jäähalliin, nyt sitten voisi katsella ja kuunnella sen Kuupperin Lissun kun lauantaina ei jaksanut. Hyvä oli keikka, väkeä yllättävän vähän mutta jälleen tuli nopeusennätys. Nimittäin keikan loppumisesta 10 min ja oltiin lasipalatsilla, hyvä Seba, sikariporras kulkee omia polkujaan.

Loppuilta menikin sitten viihtymisen merkeissä siihen malliin että maanantaina oli saamaton olotila, kerrankos sitä. Raskas työ ja raskaammat huvitukset, vai miten se meni?

Mutta sitten lopuksi näihin viikonloppuna muilla tahoilla tapahtuneisiin kusipäisyyksiin. Ensinnäkin joku ryssänpenikka (luulisin) meni ja pölli Handen auton ja sen mukana Karin äänenpoistolaitteet. Auto siis löytyi mutta vehkeet on kateissa. Hyvä hyvä, ja saunan takana on edelleen tilaa.

Toisekseen, Porista lähtöisin oleva määkivä lammas haukkui omilla nettisivuillaan koko ammattikuntamme alimpaan helvettiin. Käsittämätöntä toimintaa, kannattaisi porata reikä sillä käsiaseella päähän että valuisi enin keltainen neste ulos. Harmittaa vaan bändinsä ja teknikoidensa puolesta, heidän hommiinhan tuollaiset lausunnot eniten tulevat vaikuttamaan. Tässähän oli ollut kyse aivan normaalista keikkaan liittyvästä valmistelusta jonka johdosta ystäväni ja kollegani, nimimerkin Pitkä taakse kätkeytyvä ammattilainen kävi lavan sivusta hakemassa pari mikrofonia. Tämä sai sitten bermudapaidan tolaltaan, kannattaisi tarkistaa lääkityksen määrä ja laatu. Paikalla olleiden versio tapahtuneesta on luettavissa täältä. Jotenkin tuntuu ettei juuri kukaan itseään äänentoiston ammattilaisena pitävä hahmo aio paljoa palvella ko. herraa ja toisaalta miksi palvelisi, jos ollaan noin vastenmielinen ammattikunta niin sitten joutuu vaan pärjäilemään omillaan. Takavuosien tv-sarjan repliikkiä lainatakseni: "Haista sinä Mambo v...u, osaa kuurankukkaakaan soittaa!"

Tällaista tällä kertaa, yhdeltäkin wanna-be tähdeltä.:)

Rännäkästä

2007-11-22T08:00:00.000+02:00

Taas on vettä virrannut, jos ei ole joki vielä sattunut jäätymään. Kiirusta pitää, ei ehkä niinkään paljon keikkarintamalla kuin tässä koneen ääressä, sain kuitenkin tehtyä ystävätyyppien orkesterille nettisivut, kesken ovat, myönnetään, mutta onpahan nyt jotain, ensimmäiset suunnittelupaprut oli päivätty helmikuulle, tuli sellainen "korkea aika" -fiilis. Ehkä nuo ovat lopullisessa iskussaan vielä tämän vuoden puolella, sellainen olisi tarkoitus koska viimeistään vuoden vaihtuessa täytyy alkaa tosissaan suhtautua opiskeluhommien lopputyöhön. Senkin suunnittelu on yllättävän hyvällä mallilla, ongelma tuntuu vain olevan sen pitäminen riittävän yksinkertaisena, ettei vaan mopo karkaa käsistä.

Pari viikkoa sitten alkoivat tämän kuukauden tuurauskeikat, valotaiteilijana. Tai no, ehkä tosta on taide aika kaukana, kunhan tykitän. Eka viikonloppu alkoi Imatralta, Woodoo-ravintolasta. Paikka oli uusi tuttavuus, helppo roudata ja lavakin oli laitettu, trio mahtui oikein hyvin. Paikassa oli PA joten jätimme oman autoon, valoja otettiin sekalainen kokoelma, hauska alku sinänsä kun saa alkaa heti virkkaamaan, yhdistelemään ja hämmästelemään. Lava oli saastaisin minkä olen aikoihin nähnyt, mikkipiuhat oli keräämättä edellisen musiikki-illan jäljiltä, muovikuorikaiuttimia lojui siellä täällä joten siivoushommilla aloitettiin. Talon teknikko oli asennuskeikalla Lahdessa joten ihan keskenään saatiin puuhastella. Kyllähän se siitä rakentui ja siinä kohtaa kun talonmies tuli paikalle saatiin stereot soimaan ja talon led-valaisimetkin supattamaan. Tsekki tehtiin, ruokaa syötiin ja majoituksessakin kerettiin piipahtaa. Keikka sinällään meni hyvin, jännää on toi valojen vilkuttaminen lavan sivusta kun ei oikein saa käsitystä kokonaisuudesta. Oman työpaikan positio perustuu siis siihen että tehdään miksaajan kanssa näitä hommia kahdestaan ja toisen on kaiken varalta hyvä olla siellä lavan päässä, jos vaikka jotain sattuisi tapahtumaan.

Lauantaiaamuna käytiin lykkimässä vehkeet bussiin ja lähdettiin kohti aina niin auvoisaa Espoon Awalonia. Räntää tuli ja muutenkin oli ikävät kelit ajella, niinpä sitten ajoin Kouvolassa Helsingintien liittymän ohi. Eihän sitä kaikkea voi huomata, mulla on kuitenkin silmälasit eli näkövika ja mitäs laittavat liittymiä matkaa mutkistamaan. Tostahan ei ole tullutkaan ajettua kuin ehkä tsiljoona kertaa mutta minkäs teet, kun ei lähde niin ei.:) Lahden kautta tultiin, loppupelissä aivan sama.

Awalon oli muuttunut edellisen käyntini jäljiltä, lava oli heivattu takaseinälle, kaikin puolin järkevämpi ratkaisu, siis jos täytyy jotain positiivista löytää. Terassin aita oli juntattu asvalttiin kiinni, jos ei olisi saisi bussin rampin suoraan sisään. Se aita taitaa tosin olla edellisen, Aasiasta kotoisin olevan omistajan aikaansaannos joten kynnys saatiin sitten neljän metrin roudausmatkalle. Jotta ei olisi helpoksi mennyt niin trussit eivät tietenkään mahtuneet pystyyn vaan piti tehdä viritelmä joka oli käytännössä kasassa superclampeilla, safetyketjuilla, c-koukuilla ja kuminauhalla, hyvin toimi, ei hädänpäivää... Kuvia on täällä.

Tsekin jälkeen oli aika vyöryä keittiöön pizzanpummaushommiin mutta kuinkas sitten kävikään. Kokin virkaa toimittava tytönhupakko ilmoitti että molemmat on suljettu, siis keittiö ja pizzauuni. Orkesteri on kuulemma syönyt jo silloin kun tulivat paikalle. Jep jep, vuoropäällikkö "pelasti" tilanteen luovuttamalla oman gourmet-annoksensa, kuivaa paahtopaistia kivikovien ranskalaisten päällä, ei kastiketta, salaattia, mitään. Oli niin nälkä että kuvittelin olevani satavuotias muuli ja pureskelin ne paistit naamariini, perunat ei oikein pudonneet eikä oikein voinut lähteäkään mihinkään kun en jostain kumman syystä tiedä yhtään tasokasta ruokaravintolaa Espoon keskuksessa. Jos joku tietää niin vinkkejä otetaan vastaan ja antaumuksella eteenpäin välitetään. Keikan jälkeen purku oli kuitenkin mallikas suoritus, koko järjestelmä autoon puolessatoista tunnissa, meitähän on siis kaksi.

Seuraavalla viikolla olikin opiskelun lähiopetusjakso, kahtena viimeisenä päivänä oli Kamera-lehden päätoimittaja Pekka Punkari kertomassa vinkkejä digikuvauksesta, harmi että jouduin skippaamaan jälkimmäisen, erittäin hyvää asiaa nimittäin tuli yllin kyllin.

Perjantaina matka vei Pieksämäelle, jälleen uusi keikkapaikka allekirjoittaneelle, klubi nimeltään Galaxy. Helppo roudaus, hyvä lava ja sähköäkin oli yllin kyllin, tai niin ainakin väittivät. Kertoivat nimittäin että lavalle vedettyihin sähköihin on nyt oma 3x50A nousu, pitäisi riittää. Niinpä, äänisähkö otettiin dj-kopin 32:sta, valot lavan vastaavasta missä kuulemma on oikeasti 32:t nallit takana. Tsekin aikana ei mitään ongelmia, keikan aikana sitten jysähti. Kaikki kolme valovaihetta pimeäksi ja yksi (!) vaihe äänisähköistä. Osan salin valoista sammui, samoin kuin takahuoneen valot. Sauna tosin pysyi päällä. Sinne yläkertaan oli kuin olikin laitettu ne 50:t nousut mutta niitä ennen ei ollut kuin 3x35A, näppärää etten sanoisi. Talon loistavan mukava henkilökunta vaihtoi sen posahtaneen 35A vaiheen kahvan, meikäläinen riipi strobon irti sähköistä, pudotin masterit puoleen ja odottelin että keikka loppuu, ei nimittäin ollut mitään sähäkän näköistä showta. Toinen kerta jo tämän vuoden aikana kun sähköt on tehty ihan päin sitä. 3x32A + paljon muuta yhden 35A:n takana, ihme ettei kestä. Nää vanhat talot on aika ongelmallisia kun aina vaan rakennetaan vanhojen päälle, loppupelissä ei kukaan enää tiedä mitä menee missäkin, miten ja miksi. Toi talo sinällään on hieno, suojeltu funkkistalo missä on toiminut mm. elokuvateatteri. Samassa salissa perustettiin v. 1959 Suomen Pientalonpoikien Puolue joka muuttui 60-luvulla SMP:ksi ja jonka perinteitä jatkaa nykyään Perussuomalaiset. Historian havinaa siis ja kekkosmestan aineksia vaikkakin ristiriitaa aiheuttaa Vennamolaisten erkaantuminen juuri Kekkoslaisesta Maalaisliitosta, hankalia hommia. Yötä oltiin kuitenkin aitoakin aidommassa Kekkosessa, Savonsolmussa, hotellissa missä käytävä ei lopu koskaan.

Lauantaina oli Laihian Kantri, perushommaa, sähkö riittää ja bussin rampin saa edelleen lavalle. Kantrin seinässä oli infotaulu ohikulkijoille aktiviteeteistä mitä ko. paikassa voi tehdä, tai sitten se oli info siitä mitä siellä saa tehdä. Itseäni huvitti erityisesti tuo pöydissä notkumisen salliva (määräävä?) symboli.

Pakattiin bussi yöllä ja lähdettiin aamulla kahdeksalta liikkeelle, orkesterin johtajalla oli sunnuntaimenoja joten henkilökuntansa unentarpeen varmistaakseen otti itse aamun ensimmäisen ajovuoron. Erittäin hyvä meininki, kuinka monessa orkesterissa tapahtuu vastaavaa, kysynpähän vaan?

Huomenna olisi keikka tossa ihan vieressä, Kajaanissa. Lauantaina sitten siihen naapuripitäjään Alahärmään ja sunnuntaina kotiin. Alahärmässä lämmitellään yleisö kuumaksi Hiippii ja Kuupperii varten, siellä on vissiinkin ihan oikeat valojärjestelmät joten taidan keskittyä backlineen sekä valokuvaukseen ja jätän valotaiteilun niille ketkä sen oikeasti osaavat. Sunnuntaina mennään sitten vielä jäähalliin katsastamaan nää ulkomaan elävät toistamiseen.

Miedolla lämmöllä keittäminen tapahtuu näköjään nappulan ollessa kolmosella, kutosella ei kannata huuattaa koko aikaa.

Morjens!

Kyselyjä

2007-11-14T22:17:00.000+02:00

No niin,

tämän blogin historian ensimmäisen äänestyksen tulos on selvillä, Tommilla on kirjansa kannen kuvassa lipsahtanut nenänpieleen hivenen sitä itteensä. Selvispähän sitten sekin.:)

Jatkoa seuraa ruoanlaittoon liittyvän kysymyksen merkeissä. Aamuteeveen kokki kehotti keittämään jotain pöperöä miedolla lämmöllä. Menee yli ymmärryksen, kiehumispiste on noin 100 astetta, ei miedompi eikä tulisempi. Kysymys kuuluukin, jos keität miedolla lämmöllä, missä asennossa hellan nappulan pitää olla?

Viime viikonloppuna oli ekat PG vedot ja tulevana jatkuu, raporttia varmaankin viikonlopun jälkeen, sen verran jännittävää hommaa...

Opiskeluista

2007-11-05T14:30:00.000+02:00

Tässä kun istua pönöttää koneen ääressä ja tuskailee kaikenmaailman flashien ja actionscriptien kanssa niin väkisinkin tulee välillä mieleen et olisiko peruslaiskana ihmisenä pitänyt valita joku helpompi homma, nyt tuntuisi olevan mahdollisuuksiakin.

Nimittäin, äsken olisi tullut Ylen TV1:stä ohjelma joka oli otsikoitu "Islamia vasta-alkajille", siis mitä? Onko se joku kieli ja kuuluuko ohjelma esim. avoimen yliopiston kursseihin? En ehtinyt katsoa eli en voi toistaiseksi kehuskella islamin-kielen taidoillani.

Toisekseen, Hesarissa uutisoitiin että Rovaniemellä voi alkaa ensi huhtikuusta alkaen opiskella tontuksi. Loistava vaihtoehtoammatti, onkohan siinä duunissa arvoasteikkoja tyyliin nuorempi tonttu, vanhempi tonttu, ylitonttu jne? Liitto perustettaneen myös, toivottavasti tämä ei nyt vaan liity Stora-Enson päätökseen lakkauttaa Kemijärven sellutehdas, siellähän sitten olisi joutilaita tontuiksi koulutettavia ihan omasta takaa. Onkohan Joulupukki rehtorina tonttukoulussa?

Tähän loppuun laitan audiohommiin liittyvän esimerkin multiliittimestä, joka siis helpottaa asioiden kytkemistä. Kuvat ovat kolmen vuoden takaa Helsingin kaupungintalolta, tilaisuuden isäntä oli Moskovan kaupunki.

Että tällaista hommaa. Joulukin on tulossa, kaupat on auki sunnuntaisin ja vastapäisen talon ikkunassa on riippunut kolme viikkoa joulutähti, sellainen valaistu. Tommi-äänestys on vielä käynnissä, nyt on mahdollisuus vaikuttaa!

Terve!

Tulupat päähän ni helepottaa

2007-11-02T13:03:00.001+02:00

Tässähän rupeaa pikkuhiljaa heräämään, edellinen viikko meni aikamoisessa työn hulinassa joten on ollut paikallaan tämän viikon hiljaiselo, rupeaakohan sitä tulemaan vanhaksi vai mikä vaatii näitä palautumisjaksoja, mene ja tiedä. Polvelle tuntuu ainakin lepo tekevän hyvää, ortopedille tuli lähete mutta ajankohdasta ei mitään tietoa, mummojen ohi pääsen kuulemma jonossa koska olen vielä niiiin nuori ja vamma haittaa työntekoa, jotain positiivista. Ehkä keväällä on aiheesta jotain uutisoitavaa lisää, toivon mukaan.

Viime viikolla oli taas orkestereita jos jonkinlaisia, ei niistä niin kauhean paljon jälkipolville kerrottavaa jäänyt, paitsi että Lohjalainen Vink oli positiivinen yllätys. Kitarapoppista Sunkkareiden ja Snipedriven välimaastosta hyvin toteutettuna, osassa biisejä toinen kitaristi soitti maniskaa tahi akustista, oikein hauskan kuuloista. Paikan päälle oli oikein varta vasten tullut tv:stä tuttu levymogulikin, toivottavasti pääsevät johonkin yhteistyöhön. Samana iltana oli myös orkka nimeltä Tytär mikä ei allekirjoittaneelle auennut sitten millään, riipivää kolinaa ja nuori äänihahmonsa korosti entisestään näitä kuunteluhermoja raastavia elementtejä. Yleisö äänesti jaloillaan ja minä tungin vaahtomuovia noihin pään sivustoilla oleviin reikiin.

Torstaina tuli taloon uusi monitorivahvistin. Alkuun vähän kauhistelin kun olivat 4-kanavaisen lappalaisen hankkineet, ei merkissä mitään vikaa, todellakaan, mutta kun pääasiassa mennään neljällä monitoriryhmällä niin mitäs sitten kun se ainoa pääte sanoo sopparin irti? Sitten ei ole yhtään kanavaa jäljellä, vanhat moottorit jäivät nyt kuitenkin spareksi joten toivotaan parasta. Mutta pointtini onkin nyt se että olihan soundissa eroa vanhaan. Lappalaisesta lappalaiseen ja ero on kuin mersulla ja ladalla. Löylyä piisaa enemmän kuin uskaltaa tarjota, tehtaan default-inputilla (+35dB) tiskin nollatasossa jää päätteeseen vielä se vähintään 6 debsiä varaa, pitäis riittää. Vielä kun ois komerot missä ton hyödyn sais oikeasti käyttöön...

Löyly onkin hyvä aasinsilta sunnuntaihin jolloin esiintymässä oli basso-orkesteri Höyrypiät. Rummut (Ryhänen), neljä bassoa (Määttä, Soininen, Strandberg, Tuppurainen) ja saunojana Artsi. Aivan loisto meininki, ukot vetelee kylpytakeissa klassikoita toisen perään, tätä suosittelen kaikille, kannattaa tsekata jos eteen osuu. Täällä on pikku pätkä videota herrojen showsta bassonsoiton sm-kisoissa.

Maanantaina olikin sitten miesten kokoontumisajot jaffa-areenassa. Rush oli juuri niin hyvä kuin olettaa saattoi vaikka soundi olikin aika paska. Ensin mä epäilin että se johtuu paikasta mikä oli valikoitunut kohdalleni mutta kun on pitkin viikkoa kuulostellut kommentteja läsnäolleilta niin oli se ollut huono muuallakin. Bassari oli pyöreä tumps mikä peitti koko basson alakerran aivan totaalisesti. Kitara oli, varsinkin sooloissa sitten niin riipivää kirskettä että se vei ne basson yläkerrat. Bassosta sai yhden kerran keikan aikana kunnolla selvää, se oli tokan setin alkupuolella kun kitarakamat hajos. Tulpat päässä kun kuunteli niin olihan se ihan okei, mun mielestä vaan ton kokoisessa mestassa ton tasoisen bändin keikalla ei pitäisi tarvita tulppia, ei todellakaan.

Valosetti oli hieno nousevine (ja luonnollisesti myös laskevine) osioineen, tosin valoäijän tyylitaju oli vissiin jäänyt Kanadaan, oli sen verran levotonta räiskettä, kaipa hän odotteli paluulentoa kotiin, tai jotain. Eli vehkeet olis ollu mutta toteuttaja puuttu, videototeutukset oli tosin erittäin makeita, samoin kuin bändi. Mutta tulihan nähtyä ja kuultua, hyvä niin. Hattua pitää nostaa (vaikkei mulla edes ole) myös setin pituudesta, kokonaiskesto 3h 15min puolen tunnin väliajalla, ei huonosti bändiltä joka on perustettu samana vuonna kuin minä olen syntynyt.

Viime viikolla oli myös leikkimielinen vedonlyönti kollegan kanssa. Mainostoimiston bileissä arvuuteltiin että kumpiko tipahtaa aiemmin, kitaristi vaiko vokalisti. Hävittiin kumpikin, ainoa tipahtanut oli vokaalisuorittajan "herttainen" vaimo joka avustettiin henkilökunnan toimesta sivummalle ilmaa pilaamasta. Että sellaista reipasta meininkiä.

Kävin adressit.comissa kirjoittamassa nimeni vetoomukseen Jugend-salin nykykäytössä säilyttämisen puolesta. Huomasin samaisessa osoitteessa adressin missä vaadittiin raiskaajille kovempia tuomioita mikä on varmaan sinällään ihan ok. Tuomioiden pituuttahan voidaan mitata monin eri tavoin ja ihmiset hanakasti kritisoivat järjestelmää siitä että tuomioista ei tarvitse lusia kuin murto-osa. Onhan täällä kuitenkin vähän eri meininki kuin esim. Espanjassa missä ei junan räjäyttämisestä tarvitse lusia kuin tuhannesosa saadusta rangaistuksesta. Kaverihan sai 40 000 vuotta vankeutta mutta päässee vapaaksi jo 40 vuoden kuluttua. Siinä on alennusta mun mielestä aika tukevasti.

Viikonloppuna käteeni tungettiin ystävästämme tulikukko T.Läntisestä kirjoitettu, sanoisinko melko yksipuolinen ja ohut teos. Lukaisin sen viime yönä yhdellä istumalla ja eniten jäi arveluttamaan kansikuva, onko Tommin nenässä räkää vaiko jotain muuta möhnää? Katsokaa itse, kuvaa klikkaamalla se suurenee tunnistettavaksi. Laitoinpa vielä tuollaisen leikkimielisen äänestyksen pystyyn että saadaan totuus selville.

Nyt jatkuvat opiskeluun liittyvät harjoitteet ja käsikirjoittamiset, viikon päästä alkaa valotuuraus PG:n kera. Viime postauksessa arvuuttelemani suokuva on muuten pääkaupungistamme Helsingistä.

Morjens ja hei.

Sairaslomaa joo joo...

2007-10-22T11:08:00.000+03:00

Nyt se on sitten tapahtunut, lääkäri antoi viime viikolla sairaslomaa, siis ihan oikeaa sellaista. Toista viikkoa olisi saanut maata möllöttää ihan rauhassa mutta milläs tällainen freelancer sellaiseen pystyy. Yhdestä keikasta tosin kieltäydyin ja se oli varmaankin ihan hyvä niin. Vanha polvivamma nosti siis itsensä esiin jälleen kerran, nyt on kuvattu ja syynätty, puukkoa luultavasti tulee, lopullinen tuomiopäivä on torstaina. Tosin jos Tehyn tyypit päättää irtisanoutua niin voi olla että meikäläiselle tehtävä operaatio siirtyy johonkin ensi vuosisadalle, pitää varmaan lähteä ostamaan jotain ortopedisia apuvälineitä, tukisukkia ja muita.

Viime viikolla tuli pari päivää käytyä koulussakin, pari jäi väliin tuon kintun takia. Hyvä meininki on tuolla opiskeluhommissa, asiaa riittävästi ja esitystapa on ymmärrettävä. Hivenen eri hommaa kuin tuolla edellisessä laitoksessa missä tuli pari vuotta hukattua aikaa, oppia ikä kaikki.

Reilu viikko sitten törmäsin ääntä pelkäävään miksaajaan. Kaveri mikitti kitaraa 57:lla siten että sijoitti sen mikin noin puolen metrin päähän vahvistimesta. Kysyin että mihin tää nyt sitten perustuu ja jamppa vastas että ei kannata laittaa lähemmäs kun kitaristi soittaa kuitenkin niin kovaa. Olin ihan että jaahas, ei se ehkä
kuitenkaan toimi ihan noin. Laitoin sitten ne mikit niin kuin parhaaksi katsoin. Jos hakemalla hakee jotain positiivista niin miksuuttimen nollaus oli kerrankin vauhdikasta, hra äänihenkilö ei nimittäin koskenut yhteenkään ekvalisointinappulaan, laittoi vaan gainit kohdalleen ja sääteli luisureilla, mahtavaa. Ja sadatteli kun
bändi soittaa niin lujaa. Totesin että en ole kuullut aikoihin ko. baarissa minkään orkan soittavan niin hiljaa mutta meillä kaikilla tuntuu olevan niin eri tyyppiset lähtökohdat ja ajatusmaailmat näistä asioista.

Oli toissa viikolla ihan pro meininkiäkin, Bastardokset kävivät pyörähtämässä, hyvä soundi ja hyvä meininki. Toisaalta ei mene oikein jakeluun että jos orkesterin mukana on 4-5 henkilökuntaan kuuluvaa tyyppiä niin miksi ei kuitenkaan ole valomiestä ja miksi miksaaja käy virittämässä kitarat ennen keikkaa? No, itse räpsyttelin valot,
punaista oli, hyvää treeniä ensi kuun tuurauksia ajatellen.

Erilaisissa viestimissä on ollut taas kaikenlaisia otsikoita ja
kommentteja. Hesarin verkkosivut uutisoi viikonloppuna seuraavasti: "Nopean toiminnan joukot hidastavat liikennettä Keuruulta Vaasaan." Siis mitä, nopean toiminnan joukot! Toinen silmään pistänyt asia oli paikallislehdessä missä toimittaja oli kysellyt kaupunginvaltuutetuilta säästivätkö nämä energiaa menneellä energiansäästön teemaviikolla. Kokoomuksen (jep jep, lempiaiheitani) valtuutettu Harry "Isohoo" Bogomoloff vastasi: "Vain omaani. Energiaa tulee ja menee, se on yksi hailee. Niin kauan kuin sitä saa, on kaikki hyvin." Hyvä Harry! Hyvä Harryn äänestäjät! Muistakaa kuitenkin että vuoden päästä on seuraavat kunnallisvaalit, itse en ainakaan tule unohtamaan tämän tyyppisiä kommentteja, onpa harvinaisen tyhmä ihminen. Toisaalta mikä minä olen kommentoimaan energiansäästöstä, mullehan maksetaan siitä että meteliä piisaa, valot vilkkuu ja savua tupruaa. Ei sekään noin ympäristön kannalta mitenkään fiksua ole, kun oikein pohtimaan rupeaa.

Vielä yksi viestintä- ja kielipoliittinen huomio. Suomessahan on (käsittääkseni, näin koulussa aikoinaan opetettiin) neljä virallista kieltä, eli suomi, ruotsi, saame ja viittomakieli. Törmäsin menneellä viikolla kuitenkin S-marketin ovessa olevaan infoon, viralliset kielet ovat näköjään jonkin verran muuttuneet.

Jasse kommentoikin omassa blogissaan P. Räsäsen ehdottamaa kieltolakia hoitajien mahdollisen joukkoirtisanoutumisen tiimoilta. Pakko esittää myös oma näkemys aiheesta. Vastaavanlaisia tuloksia ja säästöjä saataisiin aikaan myös esim. yli 65-vuotiaiden talven yli kestävällä ulkonaliikkumiskiellolla. Liukastumisista johtuvat lonkkavammat olisivat historiaa ja pitkäaikaistyöttömät työllistyisivät ruokalähetteinä. Miksiköhän kaupoilla ei muuten enää ole lähettipalveluja? Kun itse olin skidi niin meidän lähikaupassa oli em. palvelu, kauppaan soitettiin oikealla lankapuhelimella, lueteltiin ostoslista ja kaupan setä toi ruuat pakettivolkkarilla perille, kantoi kassit sisään, rahasti ja toivotti päivänjatkot. Se oli palvelua se, nykyään kun kaupassa kysyy jotain niin myyjä ei edes tiedä missä on töissä, se ei ole palvelua. Esimerkkinä Ruoholahden suurempi atk-myymälä. Olivat laajentaneet joten en löytänyt b-osastoa, eli siis palautettujen tuotteiden laareja. Kysyin kassapojalta että missähän mahtaa olla, kaveri sanoi että huollon yhteydestä löytyy, hissillä muutama kerros alaspäin. Eikun sinne missä todetaan että ko. tuotteet ovat aivan siinä kassojen vieressä yläkerrassa, vähän sillei inhottavasti kulman takana kuitenkin. Sillälailla,ohjeistin sitten hieman sitä kassapoikaa kipeän polveni kera.

Suuresti kunnioittamani Gösta Sunqvistin tuotantoa on sitten levytetty uusina versioina 17 biisin verran. Levy ilmestyy parin viikon sisällä enkä nyt sen enempää ala sitä kommentoimaan mutta Egotrippi on tehnyt siihen aivan loistavan version Rin tin tin -kipaleesta. Mahti sovitus missä on oivallisesti sekä bändin oma että Leevi & the Leavingsin henki tallella. Biisi on kuunneltavissa täällä, sivun oikeassa reunassa on pläyeri mistä löytyy. Ja sehän on siis flash-pohjainen joten linux-käyttäjät nuolevat näppejään. Noista Göstan biiseistä sen verran että Yle voisi tehdä kulttuuriteon ja julkaista "Malja Göstalle" -konserttitaltioinnin vuodelta 2004, siellä on hienoja tulkintoja, onneksi tuli taltioitua se aikoinaan mutta että muillekin...

Tällä viikolla onkin joka päivä töitä, parhaimpina kaksi. Rokkia, auditorioa, komediaa ja ehkä vielä jotain muutakin, mene ja tiedä. Auto pitäisi saada pajalle ja sitten vielä lääkärissäkin pitää käydä. Ja keittiökaluste kasata, tänään pitäisi moisen tulla. Että onhan tässä taas puuhasteltavaa, sitten on vielä yksi levynkansi / julisteproggis, vanhat herrat kävivät studiossa harrastamassa, siitä lisää kun aihetta ilmenee.

Loppuun kuva-arvoitus millä mitataan lukijoiden maantieteellistä tuntemusta. Tämä siis perustuu siihen että eri puolilla maata on joitain sille alueelle ominaisia maastonpiirteitä joten lyhyesti ja ytimekkäästi: Missä päin suomea oheinen kuva on otettu?

Ja Räikkösen Kimille rispektiä, hienosti tehty!

Semmarii ja kummarii

2007-10-03T21:50:00.000+03:00

Täällä sitä ollaan ja nökötetään, auditorion tarkkaamossa. Vaatekauppaketjun tilaisuus ja paikallinen nettiyhteys ei toimi. Ristus sentään, meinasi paniikki iskeä mutta saahan tämän ajan kulumaan muullakin tavoin kuten esim. näin.

Viime viikko meni baarissa talonmiehenä, kiitettävän paljon oli orkestereilla omia ääni- ja valohahmoja mukana joten leppoisaa ajankulua oli. Tosin perjantaina kun osui viikon ensimmäinen ”oikea” bändi omalle kohdalle niin tulikin sitten tuupattua aika ankarasti, pahoittelen suunnattomasti, ei vaan voinut hissutella, jotenkin oli sellainen fiilis.

Viikkoon osui myös syksyn ensimmäinen ”arkajalka”. Eli hahmo tulee bändin mukana, esittäytyy orkesterin miksaajaksi mutta ilmoittaa samaan hengenvetoon ettei aio juuri tänä kyseisenä päivänä miksata koska on kuulemma ”liian isot vehkeet”. Mitä lie sitten tarkoitti? Yritin suostutella kaveria että rohkeasti vaan, ei ole kiire ja kyllähän minä autan, eihän sitä muuten opi. Ei onnistunut, niinpä sitten tsekin tein ihan issekseni. Sovittiin kuitenkin että jamppa tulee keikan aikana tuuraamaan sen verran että pääsen käymään tupakalla, opastin kaiut ja kanavat, lähdin pössyttelemään enkä uhallanikaan mennyt ihan heti takaisin, kuulostelin takavasemmalla. Kävin sitten pari kertaa kysymässä kuulumisia ja pikkuisen kompuroita ruuvaamassa ja ihan hyvinhän se meni. Rohkeasti vaan tulta päin, ei se muuten lähde, sano.

Viime päiviin on mahtunut suht kiitettävästi kaikenlaista uutisointia, poliisien voimainkäytöstä lempipoliitikkoni J. Kataisen lausuntoihin. Ei niistä ehkä sen enempää, rivien välistä lienee kuitenkin luettavissa allekirjoittaneen mielipide moisesta. Paras uutinen oli kuitenkin naapurin Putinin lausunto jatkosuunnitelmistaan. Kaveri sanelee ehdot omaan pääministeriyyteensä että saa jonkun sätkynuken pressaksi, siis yhdeksi kaudeksi. Sittenhän herra voi itse asettua taas ”ehdolle”, ja saa pari kautta lisää. Sen jälkeen ollaankin valmiita eläkkeelle, nerokasta, etten sanoisi.

Keväällä päätettiin poikain kanssa perustaa oma puolue, nimeksi tulee Sikariporras ja slogan on ei enempää eikä vähempää kuin ”Omalla asialla”. Täytyy seurailla tuota Vladimiria entistä tarkemmin, sieltä tulee aivan loistavaa käyttäytymismallia meillekin, varmasti. Täytyy kertoa Sikariportaasta hiukan tarkemmin paremmalla ajalla, eli markkinointipuheita on tulossa. Maasta se pienikin ponnistaa, tarkoitus ei vaan ole pudota enää takaisin, neljässä vuodessa asiat kohdalleen.

Tällä viikolla olis vielä yksi messukäynti, yhdet yksityisbileet talkkarina ja vielä pitäisi käydä katsastamassa marras-joulukuun työpaikan laitteisto. Lähden siis tuuraushommiin, valomieheksi, voisiko hauskempaa olla. Siis oikeasti, ainoa mikä hiukkasen jännittää on ne keikat missä on kalusto valmiina, itsellä on nimittäin nuo oikeat valotiskit deeämäxineen hiukan hakusessaan, eikä edes niin hiukan. Mutta haasteita pitää olla, ehkä tässä oppiikin jotain.

Kohta täytyy suorittaa tekninen toimenpide. Läppäri ensin pois näytöltä, dvd tilalle pariksi minuutiksi ja sitten taas läppäri back. Kylläpä jännittää.

Nähdään hei.

Lisäys elikkäs editti: Kirjoitin tuon siis päiväsaikaan, dvd-homma meni putkeen, sitä ei käytetty lainkaan. Ja olisi se nettikin toiminut, kukaaan ei vaan muistanut kertoa "pienistä" oleellisista muutoksista yhteydenmuodostuksessa. Ens kerralla sitten.

Käet taskussa

2007-09-21T09:35:00.000+03:00

Keskiviikkona oltiin Tavastialla. Väkeä oli kaikki kourallinen ja jälleen tuli todistettua tämä kotimainen asenne keikkojen katsomisessa ja kuuntelemisessa. Seistä jökötetään kä(d)et puuskassa, biisin loputtua harvempaa läpytystäkin tosin kuului. Varsinainen kliimaksi tuli keikan loputtua, jengi seisoi paikallaan ja tuijotti lavalle, yrittiköhän ne levitoida bändin takaisin lavalle? Huh huh, hetken katselin ja laitoin sitten outron soimaan, kyllähän tuon nyt pitäisi olla itse kullekin selvää että ei ne popparit takaisin lavalle tule jos salissa on hiljaisempaa kuin kirjaston lukusalissa. No, sitä saa mitä tilaa, paljon olisi härmäläisillä opittavaa tuolta keski-euroopan suunnalta, tässäkin asiassa.

Eilen oli huvittavaa lukea tästä Tallinkin kelluvalla risteilyihmeellä tapahtuneesta lukkoepisodista. Henkilökuntahan ei siis ollut saanut jumiutunutta hytin ovea auki vaan paikalle oli lutsuttu suomalainen lukkoseppä rälläköineen. Olivat vielä kommentoineet tyyliin että jos ette ole hiljaa saatte jäädäkin sinne hyttiin. Erittäin tyypillistä eestiläistä palveluasennetta. Meiltähän yritettettiin aikanaan m/s Remontikalla huijata rahaa pubin kassan toimesta, ei siinä sinällään mitään mutta oltiin kuitenkin keikalla siellä. Sitten kun aiheesta huomautettiin niin kyyppari suuttui, piti uhkailla ravintolapäälliköllä ennenkuin asia selvisi. Parasta kuitenkin tässä eilisessä uutisessa oli koko jutun loppuselvitys, tää pariskuntahan oli saanut korvaukseksi kaksi aamiaislippua, eli jos tulevat uudestaan risteilemään niin sitten niitä voi käyttää. Ja kirjallista valitusta ei otettu huomioon koska olivat onnettomat ehtineet valittaa jo suullisesti. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuen pyrin välttämään ko. yhtiön vehkeitä kuin ruttoa, varsinkin näitä Hki-Tallinna välillä lipuvia, suosittelen samaa kaikille muillekin. On kumma että se on henksun kotimaasta kiinni minkälaista asiakaspalvelu on, silloin kun mä olin laivalla töissä ei olisi kyllä käynyt mielessäkään ettei jotain hytin ovea saada omin voimin auki, Se laiva nyt tosin oli ruotsin lipun alla mutta kuitenkin.

Toinen eilinen mahtiuutinen oli tietenkin tämä Floridan yliopistolla tapahtunut sähköisku, neljä poliisia makaa opiskelijan päällä, ainakin toinen käsi on jo raudoissa ja eikun 50 000 volttia perään. Reilu kerho kokoontui, taas.

Yle Extralla on alkanut pyöriä roudarin iltasatu nimeä kantava ohjelma. Kestää pari minuuttia, ainakin Kuopion Anssi ja Tampereen Mika on bongattu, pari viimeistä jaksoa on nähtävissä Yle Areenassa.

Nyt olisi vapaa viikonloppu kaikenlaisten koti-aktiviteettien parissa, siivousta ja ruoanlaittoa lähinnä. Täytyy myös yrittää katsoa digiboxilta rästiohjelmia pois, alkaa kovalevy täyttyä uhkaavasti. Edellisessä tarinoinnissa tarjoamani raapimispuu löysi muuten ottajansa, espanjalaisperäiset kynnet saavat sen nyt kohteekseen, hyvä niin.

Täältä taas tähän.

Ei meinaa ehtiä mitään...

2007-09-11T13:14:00.000+03:00

Taas on ollut kaikenlaista kiirusta, opiskelu alkoi ja töitäkin täytyy yrittää tehdä että saa meetvurstin alle jotain vähän kuitupitoisempaa. Opiskeluhomman eka viikko menikin aika sutjakkaasti, kaksi ekaa päivää "orientoitumista" ja tutustumista, keskiviikkona puolen tunnin haastattelu ja loppuviikko vapaata. Nyt olis viisi viikkoa seuraavaan lähiopetusjaksoon, mitähän tekis. No, saatiin sentään lopputyön aihe että voi vähän alkaa hahmotella.

Perjantaina oli kalenteriin merkitty firmakisat eräänkin tribuuttibändin kera. Tosin bändi oli kutistunut yhden vokalistin verran ja oksetinsoittajallakin oli tuuraaja. Erikoishommaa kun jo matkalla selvisi että ei olekaan pelkkää kuningatarta vaan pari settiä olis ihan suomirokki-osastoa, vähän eri pelimannien kesken. Sellaista siis, ihan sama, menossahan sinne jokatapauksessa oltiin.

Talohan oli hieno kuin mikä, vanha meijeri varsinais-suomalaisessa kylämiljöössä, mukava puutarha, terassit ja kaikki. Juhlatila oli jaettu siten kahtia että takaosa oli korkeammalla etuosan toimiessa ikäänkuin jortsulattiana. Lavakin oli, ihan hyvin mahduttiin ja sähköä oli enempi kuin tarvittiin. Siihen se sitten loppuikin. Tuo alla oleva kuva on otettu lavan suunnasta, kaikki jotka tuosta äänenpoistosta jotain ymmärtävät tajunnevat että helppoa ei ollut. Tuo yläkerta oli nimittäin just sen verta ylhäällä ettei kaiutin oikein laulanut sinne asti, eikä asiaa kyllä helpottanut sekään että huoneessa ei ollut ohuita pitsiverhoja lukuunottamatta mitään muuta pehmeää pintaa. Kiveä sen sijaan oli, riittävästi. Kävin eka setin jälkeen teippailemassa symbaaleita ja bändikin malttoi soittaa ihan siedettävällä voluumilla. Eipähän tarvinnut mikittää niin paljoa joten purku muodostui nopeaksi mutta rivakaksi. Kaikenlaisiin paikkoihin sitä eksyykin työtään tekemään, ei ihan äkkiä tule mieleen toista noin vaikeata huonetta. Toisaalta henkilökunta, asiakkaat ja ruoka muodostivat miellyttävän kokonaisuuden joten ihan ookoo keikkahan toi oli, kaikesta huolimatta.

Olin tässä just pääsemässä hyvään vauhtiin yhden nettiprojektin kanssa joka nyt sitten pätkittyykin miellyttävästi kun on töitä koko loppuviikko. Perusrokkihommaa kolme päivää, perjantaina soulia, lauantaina pitää käydä heviorkan kanssa oikein Tampereella asti ja sunnuntaina on vielä kiviravintolaa. Jää kollega Viltsun synttärit väliin mut se on varmaankin loppupelissä ihan ok, saa sitten seuraavana päivänä (ehkä) jotain aikaiseksikin.

Täältäpä taas tähän, koittakaahan jaksaa.

Maitokahvia

2007-08-28T12:43:00.000+03:00

Viime viikko meni jotenkin aivan ohi, bändeistä ei jäänyt oikein mitään mieleen. Kohokohtana voitaneen kuitenkin mainita torstaina ja perjantaina järjestetty Ukulele-festivaali jonka kerkesin katsastaa jälkimmäisenä päivänä. Mahti meininki, hyvä fiilis ja loistava volume. Harmi vaan että joutui (työ, tuo vapaa-ajan rajoittaja) jättämään illan niiltä osin kesken. No ensi kesäksi suunnittelevat ko. tapahtumaa jo aika paljon mittavampana, ehkä silloin sitten.

Tämä viikko menee totaalisesti tässä koneen ääressä ihmetellessä kaikenlaisia kuvia ja kuvatuksia jotka pitäisi saada eteenpäin. Onneksi kelit kylmeni niin jaksaa taas naputella. Kahviahan tässä menee, mistä tulikin mieleen yksi vanhempi kuvasarja netistä, siinä on kuvattu aika näyttävästi tuo maidon ja kahvin kohtaaminen.

Täältä tähän.

Kuukauden pistos

2007-08-20T18:41:00.000+03:00

Perjantaina olikin sitten erikoispäivä. Herätys klo viisi, kentällä piti olla puoli seitsemältä. Edessä pistokeikka Saksanmaalle, Summer Breeze oli annettu festivaalille nimeksi. Myöhästyin kentältä hieman kun en muistanut tilata taksia ennakkoon joten musikantit hoitivat check-in jonotuksen mallikkaasti, itse kurvasin suoraan siihen tiskille, kerran näinkin päin. Lento oli Stuttgartiin, tosin matkalle oli laitettu koneen vaihto Kööpenhaminaan, mikäs siinä, paitsi että ko. lentokenttä on nykyään savuton, kuinkas muuten. Potkuriturbiinilaitteella sitten loppumatka, perillä oli kuljetus odottelemassa, parin tunnin siivu vielä edessä eikä aikaa oikeastaan yhtään ylimääräistä.

Perille festivaalialueelle saavuttiin 14.40, vaihto alkoi 15.05. Eli aikaa oli melkein mahtavasti, paitsi että backstage sijaitsi 300 metrin päässä lavoista ja autolla piti kiertää sellainen kilometrin verran, ei olis mutapelto kestänyt autoilua suoraan. Pikkasen jännitysmomenttia asiaan toi vielä se että jostain käsittämättömästä syystä meidän backlinea ei voinut viedä sinne lavalle sillä sprinterillä millä me tultiin, vaan kamat piti siirtää vitoon mikä oli ”virallinen” backstagen ja lavan väliä liikennöivä shuttle-car. Saksalaiset, juupa juu.

Tuossa allaolevassa kuvassa näkyy lavojen takaseinät horisontissa kun oikein tarkkaan katsoo, kuva on siis bäkkärin portilta.

Lavan taakse päästiin samaan aikaan kun edellinen ryhmä valui sieltä jo pois, aikamoinen hoppu meinasi tulla. Mähän olen siis yksin tekemässä tota heviorkkaa eli joudun jättämään ryhmän paikallisten armoille siinä kohtaa kun pitää rynniä sinne pellon keskelle miksuttelemaan. Asiaa ei sinällään helpota sekään että monitorointi on korvanappi-hommaa, kaikille oma ryhmä ja vaihtoajat on mitä on. Ja kaiken kukkuraksi joku oli saanut toimitettua yli vuoden vanhan teknisen raiderin missä mainitaan mm. että meillä on oma monitoritiski mukana. Eipä ollut ei ja paikallisilla rupes jo otsasuoni pullottamaan lupaavasti. Toisaalta tsekeissä saksalainen monitorihahmo otti homman haltuun vartissa, miksei sama olisi onnistunut myös täällä?

Lähdin siitä kiireellä vessan kautta (~ 100m päässä lavalta) etupäähän että saataisiin jonkinmoinen linjatsekki tehtyä. Siitähän sitten show tulikin, lentoyhtiön tyypit olivat vähän heitelleet sellon pedalboardia, tuloksena rutinaa ja pauketta. Ensimmäinen iem-lähetin ei lähettänyt mitään ao. herrojen korviin, tosin en tiedä lähettikö se monitorijamppa sinne lähettimeen astikaan mitään. Jotain ne siellä sääti mutta eivät saaneet suutaan auki talk-backin kautta, ei voi auttaa jos ei kukaan kysykään mitään.

Keikka sitten meni sinnepäin, jos ei saa tehtyä monitoritsekkiä, bändi joutuu suoraan seitsemän tunnin matkustamisen jälkeen lavalle käymättä edes pukuhuoneessa saati pystymättä keskittymään keikkaan mitenkään, niin eihän se mitään A1 esitystä voi olla. Jengi kuitenkin diggaili ja niitä ihmisiä oli paljon, olivat kuulemma osanneet sanatkin siellä lähempänä lavaa. Teknisiä katastrofeja ei sinällään ollut, lukuunottamatta sellorutinoita ja yhtä menetettyä laulumikin piuhaa. PA:na oli Nexon Geo, sitä oli just sen verran että nipin napin sai sen sallitun 100 dB sinne etupään kioskiin, mikä olikin kolmelta seinältä vuorattu sellaiseksi barrikadiksi että oikein hirvitti.

Keikan jälkeen perinteiset pikasiivoukset ja anteeksipyytelyt, kamat autoon ja kun oikein kauniisti ja maireasti pyydettiin niin samalla vehkeellä saatiin viedä vehkeet saman tien hotelliin, muuten ne olisi pitänyt säilyttää siellä pellolla. Hotellilta takaisin alueelle, kello oli jotain viisi kun sai päivän ensimmäisen lämpimän aterian, toisaalta ihan okei että edes silloin. Ilta meni orkestereita ihmetellessä ja mudassa kahlatessa, tosin jossain kohtaa uupumus otti vallan ja oli pakko lähteä hotelliin, hyvä niin.

Lauantaina olikin lähtö heti yhdeksältä aamulla, yksi britti- yksi tanskalaisbändi tulivat samalla kuljetuksella Stuttgartiin lentääkseen sieltä himaan, me sen sijaan sunnattiin rautatieasemalle missä oli check-in, sen jälkeen reilun kolmen tunnin odotus, junamatka, puolentoista tunnin odotus ja lento himaan, takaisin suomessa 21.30. Mutta mikäpä siinä, kerrankos sitä. Lauantain pisteet menevät Lufthansalle, vaikka kone olikin korvieni suuresti inhoama Airbus, tunnelmaa lievittivät nahkapenkit sekä superüüber loistava henkilökunta yltäkylläisine tarjoiluineen.

Saldo oli siis seuraava: 40 tuntia, seitsemän biisiä, kolme lentoa, kaksi bussimatkaa, yksi juna ja muutama taksi. Rokkihommaa, voisi peltiseppä todeta.:)

Kentältä vielä korvanlämmittimien palautus keskustan hotellin respaan, pari lonkeroa ja nukkumaan, sitä laatua jatkuikin sitten pitkälle sunnuntaihin. Kahvia ja päiväreippailulle Malmin lentokentälle, Kekkosmestoja varten piti saada kuva itse pytingistä ja tällä kertaa oli tuuriakin matkassa sillä vierailuni ajankohtaan osui myös maamme ainoan lentokuntoisen DC-3:n lentoonlähtö josta onnistuin nappaamaan muutaman kuvankin. Hieno soundi, 2400 pollea amerikkalaista voimaa.

Tällä viikolla pitäis illat miksutella ties mitä orkestereita kiviluolassa ja päivisin väsäillä kouluhommien ennakkotehtävää. Vai pitäisköhän sekin vaan jättää taas viimeiseksi illaksi, olis sellainen normaalimpi fiilis…

Pajusen kauppa

2007-08-16T14:30:00.000+03:00

Kauppias Pajunen, tämä kokoomuslainen kaupunginpäällikkö, sai ministeriö-ystäviensä suosiollisella avustuksella teetettyä tutkimuksen liittyen Malmin lentokentän kohtaloon. Mahtava tutkimus, missään kohtaa ei edes harkittu kentän säilyttämistä nykyisellään vaan oli oikein miehissä pohdittu vaihtoehtoja jotka saadaan näyttämään mahdollisimman kalliilta.

Ja se tulos, oikeasti meinasin pudota jakkaralta. Vaihtoehdot olivat jääneet melko vähiin, oli kuitenkin päädytty ratkaisuun että Malmin kentän toimintaa täytyykin alkaa kehittää ja Seutulasta täytyy saada liikennettä siirrettyä Malmille. Ihan okei mutta kenttä onkin siihen liian pieni, ja kiitoratakin on väärässä suunnassa. Eli kiitorata täytyy kääntää ja jatkaa, oheistoimintoja pitää kehittää jne. Lisäksi Tattarisuon pienteollisuusalue täytyy purkaa lähes kokonaan ja maa puhdistaa. Kaiken kukkuraksi toisesta päästä vielä pitäisi purkaa kokonainen omakotitalo-alue. Eihän tällainen nyt käy päinsä, kallista (170 m€) hommaa ja kauppias Pajunen menettäisi vielä asiakkaita Malmilaisesta ostoshelvetistään.

Eli kenttä pitäisikin nyt siirtää Porvooseen, sieltä on löytynyt hyvä paikka moottoritien varresta ja pääsy merelle on esteetön, mikä on tärkeää meripelastustoiminnassa. Just just, olinkin tossa just tiistaina näkevinäni jättimäisen Gozilla-tyyppisen öhkön estämässä pienkoneiden ja helikoptereiden pääsyä Malmilta merelle. Se seisoi silloin tuossa Vanhankaupunginlahdella eli siellä voi bongata muutakin kuin siivekkäitä. Tää Porvoon kenttä olisi muutenkin parempi ja halvempi (120 m€), (tosin asiayhteydestä oli hyvin erotettu se että tuohon hintaan ei sisälly uusi helikopterikenttä jota on suunniteltu Sipooseen (17 m€)). Ja sitäpaitsi matka Helsingistä Porvooseen tulee vielä lyhenemään jonkin verran, kunhan tuo isojen poikien junailema maavarkaus saa lainvoiman.

Samoin raportista puuttuu maininta siitä, että vaikka kenttä jostain käsittämättömästä syystä päätettäisiinkin siirtää Malmilta pois, puretaan se Tattis silti ja yhä edelleen ne maat pitää puhdistaa. V..tu mitä vedätystä. Ja kaiken takana on se että stadissa ei ole enää riittävästi tonttimaata ja Pajunen haluaa marketilleen laajemman asiakaspohjan. Vois hyypiö ihan itse kiivetä pienkoneen kyytiin Malmilla ja käydä katsomassa ilmasta käsin paljonko täällä on metsää suhteessa asutukseen. Ja toisekseen, tämä on kaupunki, kaupunkeihin voi rakentaa korkeampia kuin kolmekerroksisia taloja. Sitä sanotaan tehokkaammaksi maankäytöksi.

Pajunen imeköön sukkaa, minä lähden barrikaadeille kun sen aika tulee. Lapsena kun asuttiin Haagassa oli lähikauppana Pajusen kauppa. Silloin tuli näpistettyä sieltä karkkia, ei muuten tässä kohtaa harmita yhtään, päinvastoin.

Festivaalihommaa

2007-08-14T13:09:00.000+03:00

Torstaina oli erikoiskeikka. Liekehtivät pulisongit esittivät musiikillisen shownsa yllättävän vähälukuiselle yleisölle, liekö Rainbow-kaksikon samanaikainen keikka toisaalla verottanut väkeä, mene ja tiedä. Lämppäriorkesteri oli perunut osallistumisensa sairastapauksen vuoksi joten orkka päätti vetää pidemmän aktin, tai niin ainakin luultiin. Pidennystä normaaliin oli yksi encore enemmän mutta ennen niitä oli se erikoisuus. Bändi nimittäin soitti vajaan tunnin, laulaja ilmoitti että tulee pieni tauko ja sitten toinen setti. Eli "toinen setti" olikin normiencoret (seitsemän biisiä) sillä erolla että bändi kävi tupakoimassa ja oluella siinä välissä, dj soitteli yleisölle taukomusaa. Tuli mieleen ihan normi humpat, 45 min ja vartin nitrotauko, mutta minkäs teet, koskaan ei voi tietää mitä musikantin mielessä liikkuu. Omasta mielestäni toi tauko ei vaan toiminut, jotenkin se pikkuhiljaa noussut tunnelma latistui kuin isoäidin pannukakku, valitettavasti.

Perjantaina oli lähtö Mikkelin Jurassic-rockkiin. Kyseessähän oli legendaarisen Dinosaurockin jäljille rakennettu festivaali, itsehän olin aikoinaan töissä kaikissa dinoissa joten historian siipien havinaa oli luvassa.

Kävin hakemassa auton, ajoin sen orkesterin treenikämpälle minkä pihassa huomasin että tässä pari vuotta vanhassa ajoneuvossa on nastarenkaat, tosin osa nastoista oli riivitty pois mutta oli sinne jäljellekin jäänyt. Kaiken kukkuraksi oikea eturengas oli lukkojarrutettu osittain nahkakaljuksi joten tilanne oli valmis. Soitto vuokraajalle ei tuonut osapuolia tyydyttävää ratkaisua joten soitin Handelle, ajettiin Vuosaareen, pakattiin backline bussiin ja lähdettiin ajelemaan, aikataulusta myöhässä mutta mahdollisuus ehtimiseen oli kuitenkin olemassa.

Visulahteen olikin rakentunut viihtyisän oloinen festivaali, Risto soitti parhaillaan joten eikun roudailemaan. PA:na oli paikallisen tahon toimittama Kling&Freitag (kirjoitetaanko se noin?), Allen&Hiittia, JBL:n monitoreja, ACS:n A-10 rumpufillinä jne... Aktimme oli siis kakkoslavalla joka sijaitsi kulmittain vastapäätä päälavaa, Risto lopetti ajallaan mutta kun encorea vaadittiin niin menivät soittamaan, ja samaan aikaan Juha Tapio yritti aloittaa päälavalla. Mahtavaa hommaa, vetivät puolikkaan biisin päällekkäin, hyvältä näytti, eka bändi ja pitkäksi.

Itse kuitenkin kerettiin linjatarkistukset tekemään, aikataulussa aloitettiin ja minuutilleen oikeaan aikaan lopetettiin, kello oli 18.30 ja hommat tehty, edessä vapaa ilta ilman velvoitteita. Täällä jonkun festivaaleilijan (mahtava sana) ottamaa videokuvaa keikasta mistä huomaa hyvin mitä äänelle tapahtuu kun tyyppi on siirtynyt lähemmäs lavaa. Ei ollut frontfillejä ei.

Festari oli kaikin puolin hyvin organiseerattu, tuonkaltaista bäkkäriä ei löydy mistään ja kun alustana on nurmikko ei oo sitä pölyäkään haitaksi asti. Bändejä katseltiin ja kuunneltiin, otin muutaman kuvankin, todisteena oheinen taidevalokuva Parta-Samista. Jäätiin alueelle aikaa viettämään sunnuntaihin asti, tosin lauantaina oli pakko käydä kaupungin ytimessä syömässä oikeaa ruokaa (ja paljon). Tuttuja oli enemmän kuin tarpeeksi, hauskaa oli nähdä vanhoja Melmulaisia, siis niitä ihmisiä joiden kanssa aikanaan tuota Dinorockia rakennettiin. Ainoa miinus pohjanmaalaisten tuottamasta ravintola-alueesta, keppana-oikeudet (eli ei oikeaa lonkeroa), jäät loppuivat jo perjantaina, eka päivänä vain kaksi vessaa ja lauantai-iltana ei tarjolla ollut juuri muuta kuin keskiolutta ja päärynäsiideriä. Kuka ylipäätään juo päärynäsiideriä? Ensi kesäksi kun petraavat tuon aikuisten ihmisten leikkiparkin niin sittenhän asiat alkavat olla jo kohdallaan.

Sunnuntaina takaisin, autojen palautukset ja töihin, Jiri Nikkinen Trio oli oikeasti hyvä, Terttu ja Mylly ilmestyivät alueelle joten ei sitten ihan ajoissa tullut himaan lähdettyä. Mutta mikäs siinä, kerrankos sitä.

Nyt alkuviikko kotihommia näiden tietoteknisten vempeleiden parissa ja perjantaina pistokeikalle Saksaan, lähtö perjantaiaamuna himasta 05.00, paluu lauantai-iltana kentälle 22.30, soittoaika festareilla 35 min. Jep jep, rokkihommaa.

Kuvankäsittelyä

2007-08-07T13:33:00.000+03:00

Vajaan kuukauden kuluttua olisi taas tarkoitus jatkaa noita verkkoviestintään liittyviä opintoja, jos sitten ensi kesään mennessä saisi ne päätökseen.

Aiheeseen liittyy vahvasti kuvaus ja kuvankäsittely ja vaihteeksi on tietyillä foorumeilla (ja medioissa) ollut esillä kuvien manipulointi. Teinejä (ja miksei muitakin) yritetään muistuttaa siitä että muotilehden kannessa oleva tyttö ei oikeasti olekaan sen näköinen kuin kuva kertoo, photaria vaan on käytetty osaavissa käsissä ja huolella.

Toisaalta miksei kuvia käsiteltäisi? Itse olen ainakin sen verta huono (ja hätäinen) kuvaaja että kyllä käsittely tekee ihmeitä lähes paikassa kuin paikassa. Toisaalta se että Kelly Osbournelta silpastiin käsistä ja mahasta muutama kymmenen kiloa pois ei taas välttämättä olekaan enää ihan okei, siinähän puututaan sisältöön, ei niinkään kuvan teknisiin ominaisuuksiin.

Niin tai näin, kuvia manipuloidaan, haluttiin sitä tai ei, se on vaan sitten jokaisen itse pääteltävä mihin uskoo ja mihin ei.

Täällä on mainio esimerkki eräänkin lehden kansikuvasta ja siitä mitä sille on tehty. Kuvaa klikkaamalla aukeaa flash-esitys millä voi pala palalta seurata muutoksia. Normal, sanoisi itänaapuri, ja länsi.

Parit linkit vielä

2007-08-06T17:22:00.001+03:00

Hesarin vanha sukupuolitesti on back! Oma tulos 71 / 29, kummin päin, arvailkaapa sitä.

Menkkarit tylyttää henkilökuntaansa, taas, tää on oikeastaan aika hauska.:)

Valmista tuli

2007-08-06T09:20:00.000+03:00

Tulipahan sitten ajeltua Sprintterillä oikein valvovan silmän alla. Ensin ajoharjoitteluradalla ja sitten sen suhteellisen kyllästyneen oloisen inssin kanssa Lauttasaaressa. Olipa tyypillä oikeasti huono meininki, oikea ylimielinen k..li. Jos mulla olis noin huono meininki duunissa niin huh huh. Meillä oli herran kanssa "kevyehköjä" näkemyseroja mm. siitä kuinka paljon edellä ajavaan tulee jättää väliä kun seisotaan punaisissa liikennevaloissa keskellä päivää ja ollaan kääntymässä Länsisatamaan. Käytiin myös seuraavankaltainen keskustelu:

I: -et seuraa tarpeeksi missä auton peräylitys menee ahtaissa käännöksissä.
M: -en niin, tiedän missä se menee, eikä mulla ole aikaa tuijotella sprintterin "peräylitystä" koska auto liikkuu samalla myös eteenpäin.
I: -mistä voit tietää missä se menee?
M: -vilkaisin peiliin, ja olen ajanut "muutaman kerran" hivenen isommalla peräylityksellä olevaa ajoneuvoa...

Sit oli myös pakollinen taskuparkkeeraus. Viidessä (5) minuutissa tuli saada toi kuvassa oleva vekotin 12,5 m pitkään tilaan siten että renkaat ei koske kanttariin ja väliä kanttariin jää max. 40 cm. Olin vaipua epätoivoon, nimittäin siitä ettei jäänyt kuin 4 minuuttia 45 sekuntia aikaa polttaa röökiä, eli kahden mallun kanssa joutu imemään jo posket lommolla. Ja joku siltä kurssilta onnistu ryssimään tonkin homman, siis autolla missä on kääntyvät etupyörät, peilit kummallakin puolella ja peruutustutka. No sain sen kortin kuitenkin että tiedoksi vaan, jos jotakuta kiinnostaa.

Toi kuva on sieltä harjoitusradalta, vaikka vehkeessä on kaiken maailman espit, aspit ja muut kirjainyhdistelmät niin kyllä senkin sai lapasesta, aika helpostikin. Mainittakoon et toi oli vuosimallia 2004 ja toinen oli tänvuotinen, uudella pysty vetämään melkein 20 km/h lujempaa siihen liukastettuun mutkaan ennenkuin tuli noutaja.

Viime perjantaina oli tosiaan Selänteen Teemun Stanley Cup-juhlallisuuksia Rautatientorilla, Häkkisen Marko aiheesta jo avautuikin joten eipä mulla ole siihen juurikaan lisättävää, tulipahan käytyä. Viikonloppu meni vapauden merkeissä, nyt pitäisi taas alkaa aktivoitumaan että sais margariinin alle leipää jatkossakin.

Täältä tähän.

Positiivisuutta ilmoilla

2007-07-29T14:47:00.000+03:00

Kirjalliset testaukset korttiin liittyen meni sitten niinkuin pitikin, reikiä eli virheitä tuli tasan nolla. Sain kaupan päälle vapautuksen parin päivän ajoharjoitteluista, autokoulun sedät kun olivat sitä mieltä ettei mun tarvitse harjoitella, hyvä niin. Vielä olisi parin päivän ensiapusessiot ja torstaina inssi, vähiin käy mutta käyköön.

Perjantaina oli ilo ja kunnia miksuutella Granfelt & Nikku Guitar Festival -poppoota, tai eihän siinä sinällään mitään miksattavaa ollut. Kun homma on hallussa niin se vaan on, herrat lähettivät lavalta käsin materiaalia jonka sitten toistin kaiuttimien kautta runsaslukuiselle, sangen muusikkovoittoiselle yleisölle. Keikka kesti karvan alle kaksi tuntia, eikä jäänyt mitään kysyttävää. Tällaista saisi olla useammin, mahtavuutta kun ei tarvitse painia minkään asteisten ongelmakohtien parissa. Tosin se pari viikkoa aikaisempi Pressan veto olisi ollut erittäin samantyyppinen jos vain olisi sähköt tulleet perille asti. Mutta kaipa tästä palataan maanpinnalle takaisin ja huolella, luultavasti jo tänään. Sitä ennen aion kuitenkin palkita itseni maksakastikkeella ja uusilla perunoilla, eli keittiöön hop.

Heinähässäkkää

2007-07-25T19:10:00.000+03:00

Tässähän on nyt taas sattunut ja tapahtunut, kaikenlaisia festareita ja klubeja. Aloitetaan nyt vaikka siitä Puistoblues lauantaista. Olin Järvenpään kävelykadun päädyssä mikä oli juhlien kunniaksi muutettu anniskeluterassiksi. Ensin veteli Elorannan Esa kolme settiä akustisine kitaroineen ja sen jälkeen oli Daddy Giljoteen bluestrio, hyvä sellainen, myöskin kolme settiä eli leppoisaa istuskelua oli päivän mittaan. Siitä sitten vehkeet autoon ja Nurmijärvelle missä oli illan seuraava vetäisy.

Kysymyksessä oli paikallista verta omaava suomirock-pumppu jonka nimeä en nyt edes viitsi mainita. Tilanne oli sen kaltainen että laitteiston omistaja oli käynyt kasaamassa laitteiston (KV2 + DM 1000) ja tehnyt vielä jonkin asteisen tsekkauksenkin. Mä menin niin kuin ”valmiiseen pöytään” tietämättä lainkaan mitä tuleman pitää. Ja tulihan sitä, kuraa tuutin täydeltä. Kolme ekaa biisiä meni äänentoistoa muokkaillessa, sen jälkeen tuijotin lavalle ja nauroin. Jäbät oli kuulemma soittaneet kimpassa viimeksi joskus syksyllä ja sen kyllä kuuli. Rumpali oli suht lärvit eikä se nyt oikein muutenkaan lähtenyt. ”Miten se menee” –huudahdukset kimpoilivat pitkin pitseriaa, pääasia kuitenkin että huonous ainoastaan nauratti, vielä kotimatkallakin. Keikan jälkeen kävin hymyssäsuin kyselemässä tunnelmia, sitten vehkeet nippuun ja kotio, nauraen.

Seuraavana päivänä olikin Tuskaa, orkkana Naildown. Ennen meitä oli samaisella lavalla vaasalainen teiniorkesteri, vetivät encorena Paranoidin, ja vielä aivan älyttömän hyvin. Wahlstenin jäljiltä oli sitten jäänyt D2:n lukemiksi 666, kuinkas muuten.:) Festivaalista jäi kuitenkin hyvä maku, kaikki toimi ja pelitti, ei huolen häivää.

Seuraavana viikonloppuna ei sitten enää pelittänytkään. Ruisrockin Turun Sanomat teltassa piti miksuutella maanmainiota Queen tribuuttiorkkaa, mikäs siinä jos olisivat olleet olosuhteet edes sinnepäin. Muutaman sata henkeä vetävä teltta vastapäätä rantalavan vertec-kasaa ja laitteistoksi oli laitettu yksi (1) MTL-2 höystettynä yhdellä (1) suppasella, per puoli. Etupäässä oli Soundcraftin (vai onko se spirit?) LX-7, efektejä ja kahdeksan kanavaa kompuraa, joista tosin vain viiteen oli johdot, nekin oli kuulemma lainattu Paviljonkilavalta. Vaihtoaikaa puoli tuntia, bassarista kuului päks ja pruts, monitorit kiersi, toinen lead-laulajista ei kuullut itseään koko keikan aikana muualta kuin ”PA:sta”. Kaiken huipuksi monitorihahmo katosi ekan biisin aikana joten ei ihmekään ettei ne kierrot hävinneet. Hävetti, oikeasti. Jengiä oli aika paljon, siis ainakin silloin kun kehtasin ympärilleni vilkaista, muuten oli lujasti naama kohti ”mikseriä”. No ihan okeihan siitä loppujen lopuksi tuli, botnea ei vaan ollut mutta turha kait siinä oli edes yrittää rutista, niillä vedetään mitä on. Tosin reklamointiin jälkikäteen oli aika tukevasti syytä, minkä ihmeen takia ton kokoisella festivaalilla pitää alkaa säästää perusasioista, sitä en vaan ymmärrä, tossa teltassa esiintyi kuitenkin aika laadukkaita orkestereita, ikävää kaikille tämänkaltainen toiminta.

Ruissalosta sitten käymään Simerockissa missä oli asiat hyvällä mallilla, backstage alue oikeinkin viihtyisäksi rakennettu saunabusseineen kaikkineen, ainoa miinus oli sää, sitä kun etelän poika lähtee kesäfestarille varusteina shortsit, t-paita ja huppari saa äkkiä aavistuksen mitä sanonta ”kylmä kuin ryssän helvetissä” tarkoittaa. No, oma moka, mitäs siitä. Lähtöönhän en ollut etukäteen osannut varautua, tuli ns. äkkiä.

Torstai-aamuna olikin sitten tämänkesäinen lento Prahaan jossa oli paikallinen kuljettaja vastassa ja matka jatkui kohti etelää Masters of Rock –festivaaleille. Heavy-orkkamme lensi jo edellisenä päivänä, itse menin perässä puhtaasti aikataulullisista syistä. Kuljettaja ei yllättäen puhunut muuta kuin paikallista joten koska puhumiseen ei ollut tarvetta yritin nukkua siinä Skodan etupenkillä. Yritykseksi jäi, peräänajo oli lähempänä kuin koskaan, sen jälkeen päätin pysyä valveilla että edes näkisin viimeiset hetkeni. Tsekit on oikeasti aivan raivo-idiootteja auton ratissa. Kaikilla on joku käsittämätön tarve roikkua edellä ajavan puskurissa kiinni, vaikka aivan varmasti tiedostavat että huonosti siinä jossain vaiheessa käy. Se on vaan sellaista se liikennekulttuuri, minkäs teet. Jatkossa täytynee vaan yrittää toimia siten että sais sen pelkän auton ja ajais itse, ei tossa jatkuvassa pelkotilassa ole mitään järkeä.

Festari itsessään oli mainio, alue kapeassa laaksossa, leirintähommelit ylempänä rinteillä. Ruisrockissa menee laivat rantalavan vierestä, täällä meni junat reilun kymmenen metrin päästä lavan reunasta, meidänkin setin aikana pariin kertaan. Järkkäreitä oli radalla viiden metrin välein estämässä ihmisiä pomppimasta eteen.

Vaihtoaikaa oli annettu kaikki 15 minuuttia, edellinen erikoisorkka veti pitkäksi joten aikaa jäi se 10. Omat in-earit mukana mutta kun ei ole monitorijamppaa niin siinä talon ukko sitten parhaansa teki. Eikä siinä mitään suurempaa katastrofia tapahtunut, kelpo suoritus, kuulemma. Etupäässä oli Heritagea ja kaikkea muuta oikeinkin käyttökelpoista, PA oli L’aqousticcia, laitteet ja crew olivat saksasta eli ei jäänyt taaskaan mitään kysyttävää. Täällä on pikku pätkä aiheesta, lavalta kuvattuna. Se oli kanssa hauskaa et festareilla ei ollut kuin yksi lava, eli kaikki jengi oli sillä samalla alueella koko ajan, toisin sanoen kaikki näkivät kaikki bändit.

Keikan jälkeen olikin hengailua ja chillailua, aika aikasin tuli tarve päästä vaateriin eli kyyti haltuun ja 20 min ajo hotelliin, nukkumisaikaa jäikin sitten kaikki vajaat neljä tuntia.

Aamulla kuudelta lähtö kohti Prahaa, automatka ja lähtöselvitykset meni torkkuessa, samoin kuin koko lento, lukuun ottamatta laskua. Mulla on nimittäin vakavia ongelmia noiden Airbus merkkisten lentovehkeiden kanssa. Laskuissa korvat lukkoon, sattuu ihan tosi paljon ja korvien aukeamiseen menee sitten tollaset 4-6 tuntia. Tosi näppärää kun täytyy lähteä about suoraan sound-checkiin, niin kuin tälläkin kertaa. Tosin tutun lentoemon kanssa aiheesta haasteltuani kuulin etten ole ongelmani kanssa yksin, kohtalotovereita on kuulemma ihan riittämiin. Niiden vekottimien paineentasauksessa on jotain tosi omaperäistä ja joillekin se ei vaan sovi. Oon testaillu selvin päin, jurrissa, istunut edessä, keskellä ja takana, oikealla ja vasemmalla, tulpat päässä ja ilman, purukumiakin on jauhettu mutta eipä oo vaikutusta havaittu. Ranskalaiset osaa tehdä hyviä äänenpoistovehkeitä mut noiden liikkumavälineiden kanssa tuntuu olevan vähän niin ja näin. Minkään muun merkkisen koneen kanssa en vastaavaan ole törmännyt.

Kentältä sitten suoraan Presidentti-clubille missä oli vuorossa Soul Train nimisen poppoon äänentarkistusta. Kamat kytkyyn ja parilla puhelinsoitolla saatiin se talon läjäkin käyntiin. Se on muuten harvinaisen huonon kuuloinen laitteisto, ihan korvat lukossakin. Tehtiin siis tsekki, syötiin, vähän kerkesi pötköttämäänkin. Keikka alkoi puoli kaksitoista, pituutta oli laskettu olevan aika tarkkaan puolitoista tuntia. Viides biisi oli loppuvaiheillaan (n.23.55) kun perjantai kolmastoista päivä tuli ja otti omansa. Eli koko mökin ääni- ja valosähköt sanoivat näkemiin ja pärjäilkää. Siellä tuli joku jännitepiikki (tai notkahdus), kassat putosivat myös mutta niihin jäi sentään virta. DJ juoksi ravintolapäällikön kanssa kilpaa sähkökaapilta toiselle, Samin kanssa oltiin tsekattu itsemme ulos moisen aiheuttajan roolista. Reilun puolen tunnin päästä tuli huoltomies kenestä oli yhtä paljon hyötyä kuin lyhtypylväästä, kymmentä yli yksi pidin vastaavan kanssa palaverin jossa sovittiin että keikka on ohi. Panivat baarin kiinni puoli kaksi ja vapaus oli koittanut molemmin puolin.

Aamulla kun mentiin hakemaan vehkeitä ulos oli paikalla kaksi sähkäriä. Olivat löytäneet (ei piirustuksia missään) siitä lavan takana olevasta sähkökaapista peitelevyn alta 63A kahvan mikä on äänen- ja valon ohjausjärjestelmän sulake. Eli pelkkään ohjaukseen moinen, eikä kukaan ole vaivautunut kertomaan sen olemassaolosta. Käytiin sitten seuraavana arkipäivänä kiivasta keskustelua ao. tahojen kanssa aiheesta ja uskoakseni siellä on nyt sitten asiat hivenen eri mallilla, ainakin niin lupasivat. Tosin ainahan on kaikkea luvattu tehdä…

Nyt on ollut vähän hektisempää aikaa kun olen osallistunut ensimmäistä kertaa suomessa järjestetylle D1-kurssille. Kyseessä siis reipas kaksiviikkoinen missä ajetaan kortti, saadaan ajotapa-, inva-, sammutus- ja ensiapukoulutus. Lisäksi tulee eco-driving systeemejä sekä koulutus bussien ja taksien maksu- sekä ajoneuvodataan. Lisäks on alkolukkoja, digipiirtureita, liukkaita ratoja ja kaikkea mahdollista. Kaikki tää siis 12 päivän kurssilla, viranomaismaksuilla. Eli säästö on raju mutta hyödyllinen. Huomenna kirjalliset ja ensi viikon loppuun mennessä pitäis olla kortti plakkarissa, ei paljon harmita, paitsi se et siellä pitää olla joka aamu klo 8, siis Espoossa. Aika freesi olo kun on päässyt kolmelta nukkumaan ja nousee kuudelta ylös. Mut eihän toi tosiaan kestä enää kun viikon, kyllä sen jaksaa, vielä tässäkin iässä, ehkä.

Kunhan saan ton korttihomman kuleksimasta niin sitten pitäis alkaa vääntää freelancer keikkatyöläisille työsopimusmallia, on ollut ongelmia siellä sun täällä joten josko moisesta jollekin jotain apua sitten olisi, eipähän ainakaan tarvitse jäädä pelkästään sen suullisen varaan. Mutta nyt kaikkea muuta ja täältä tähän.

Kaikenlaista

2007-06-27T13:12:00.000+03:00

Näyttäis olevan tällainen vajaa kuukausi näin kesäaikaan luonnollinen väli päivitellä tätäkin osiota, tylsää kun on niin ei suurelta osin kauheasti tapahdu.

Edellisessä päivityksessä kauhistelemani tupakointikielto oli onneksi väliaikaista vain, jatkoajan myöntävä lupalappu oli juuttunut byrokratian rattaisiin joten nyt tuolla kellarissa saa taasen tupakoida, näillä näkymin siis kesään 2009 saakka. Se on hyvä asia se, vaikkakin baarin ns. keskiosa on savutonta aluetta joten miksuuttamossa eikä lavallakaan saa pössytellä. Eipähän kuitenkaan tarvitse mennä ulos asti, jalat säästyy eikä pääse kunto vahingossakaan kohoamaan.

Tässä eräänäkin sunnuntaina törmäsin erikoiseen ilmiöön. Lämmittelyakti oli purkanut vähäiset vehkeensä lavalta ja kevyessä mielenhäiriössä tarjouduin kitarapelimannille avuksi että kaveri saisi laitteensa helpommin ulos. Ja mitä tapahtuikaan, jannu aivan suvereenisti kieltäytyi, sanoi saavansa vehkeet kyllä itsekin ulos, että kiitosta vaan. Piti sitten tämäkin nähdä, poppari kieltäytyy kantoavusta, mihin on maailma menossa?

Juhannusviikolla oli vierailemassa rockabilly-orkesteri oikein saapasjalkamaasta asti. Olin vasta menossa töihin kun alkoi puhelin soida, kaikki oli hänellään, sähköjohto piti saada lauteille heti eikä takahuoneessa ollut olutta kylmässä. Voi voi, olipas nyt oikein piru irti. Paikalle päästyäni kiukuttelu jostain syystä laantui, olisiko johtunut "ei vois vähempää kiinnostaa" -ilmeestäni vai mistä mutta kaikki oli kuitenkin suht okei. Ja olihan ne saaneet sitä bisseäkin, paitamyyjänsä näytti olevan suurimman nestehukan uhri.

Bändi oli perinteinen trio vahvistettuna kielitaidottomalla "miksaajalla". En nyt tahdo mitenkään alkaa korostamaan omaa erinomaisuuttani mutta tää italiaano oli erikoismies, isolla eellä. Ekana jamppa kaivoi oman dB-mittarin esiin, yritin kertoa et ei meillä mitään varsinaisia rajoja ole, järkeä ollaan käytetty. Seuraavaksi tyyppi alkoi vaatia tietyntyyppisiä mikkejä tiettyihin paikkoihin eikä meinannut ymmärtää kun sanoin et ei ole kun nää tietyt signaalinpoimijat et näillä pitäis nyt pärjätä. No, kitaristi vähän tulkkaamaan ja homma eteenpäin. Efektitoiveet oli seuraavat, ekasta SPX:stä vocal-platea ja toisesta tap-delay. Sanoin et ihan jees, mut minkä takia et käyttäisi tota D2:sta delayna, se kun on vähän niinkuin tehty sitä varten? Jamppa sitten paineli sitä tappia aikansa ja totesi sen tarpeisiinsa sopivaksi. Millähän vehkeillä ne siellä etelässä on oikein keikkailleet?

Bassosoundi sitten oli oma lukunsa, läskibasso kahteen styrkkariin, toisesta piti kuuluman se basso ja toisesta släppi. Ei sitten kuulunut. Äänitaiteilija leikkasi molemmista kanavista kaikki alapäät pois, laittoi yläpäätä niin että Allen & Haagertista loppu nappulat kesken ja lopputulos olikin sitten sen mukainen, eli däg. Myös kompressoinnin kanssa oli ongelmia, kompurat eivät kuulemma toimineet. Totesin että jos ei kanavaan tule mitään sisään niin ei kai sitä voi kompuraankaan mennä. Nostelin siinä sitten input-gainit asiallisemmalle tasolle ja lähdin kahville, peli oli menetetty, mitään ei ollut tehtävissä. Keikan aikana orkesterista kuului rummut, däg ja vähän laulua, ihan jees. Rumpali tosin, niinkuin koko bändikin oli itseasiassa aika hyvä, sääli että se kuulosti miltä kuulosti. Muutamalla viisseiskalla saa kuin saakin tuhottua melko yksinkertaisia asioita, jos osaa eli ei.

Lämppärinä oli J. Hearthillin Hel-gators pumppu, sama backline, tosin splittasin kaikki rännit omiin kanaviin ja tein koko homman alusta saakka uusiksi. Kuulosti kuulemma paikalla olleiden alaan vihkityneiden kuulijoiden mielestä ihan oikealta bändiltä verrattuna pääorkkaan, ja niinhän se olikin.

Juhannuksena oli pari päivää vapaata, niinkuin on ollut tapana jo aika monena jussina peräjälkeen. Rauhaisaa eloa ja oloa, sunnuntaina oli töitä, kerkesin paeta jopa alta pois ennenkuin Topi-festeiltä alkoi valua ryhmää paikalle, yhden huoltoteknikko-monitorikollegan kerkesin tapaamaan, näytti olleen ihan onnistuneet festit. Ai niin, oli meillä oikein juhannuskokko, sen rakentamiseen meni kokonainen tikkuaski.

Viikonloppuna blueseihin laulukamojen kanssa päiväksi päivystämään ja tuskassa pitäis yks orkka käydä miksuuttamassa, siinähän sitä taas on harrasteltavaa, kellarin lisäksi.

Isku vasten kasvoja!

2007-06-04T19:45:00.000+03:00

Olin eilen pienehkön tauon jälkeen rokkikiviluolaravintolassa töissä. Edellisellä kerralla jäin siihen uskoon (kuten kaikki muutkin) että jatkoaikaluvat tupakoinnin suhteen ovat kunnossa ja homma jatkuu entisellään, tosin tiukemmassa valvonnassa. Ja paskat, koko baari on savuton. Alakerrassa ei saa polttaa vaikka se on suljettu, johan on meininki. Eihän siinä sitten mitään, vehkeet vireeseen, ulos tupakalle, mikit kohilleen, ulos tupakalle, soundcheck, ulos tupakalle... Taidan ostaa askelmittarin ja ruveta veloittamaan kuljetusta matkasta, kyllä nyt kunto kohoaa.

Varsinainen show alkoi kuitenkin kun turakaiset päästettiin sisään. Trafiikki kapeissa portaissa on uskomaton, samoin kuin ruuhka terassillakin. Eilen oli kuppilan rokkitähti-laulukilpailun finaali ja väkeä jostain syystä liikaa. Kupletin juonenkin piti olla simppeli, jokainen finalisti esittää musiikkikappaleen, tuomaristo antaa kommentit ja seuraava potilas kehiin. Mutta kun ei niin ei. Kaksi biisiä on menty kun tuomariston suunnalta alkaa kuulua tarvetta savutteluun, ziisus. Viisi kuitenkin mennään ja sitten pidetään väliaika että yleisö pääsee juontaja Jussi Lammen sanoin "Tuusulaan tupakalle". Oikeasti, väliaika, niitä oli sitten myöhemmin muutama lisää. Koko homman läpivientiin (1+10+4+6 biisiä) arviointeineen, taukoineen ja palkintojenjakoineen kesti 4 tuntia 20 minuuttia. Siistiä.

Ei tästä tupakkaspedeilystä tule oikeasti yhtään mitään. Jengi vaeltaa edestakaisin, keikoilla aletaan pitämään taukoja ja kenelläkään ei ole kivaa. Paras pykälä ko. laissa on se että jos baarissa on tupakkakoppi niin henkilökunta ei saa mennä sinne röökille. Lakihan on tehty nimenomaan heidän suojakseen. Meidän baarissa taitaa vakkarihenkilökunnassa olla yksi (1) ihminen joka ei polta. Mikä laki suojelee kun meinaa hermot mennä, kaikilta? Toisaalta onhan se kiva kun "ei vaatteet haise baari-illan jälkeen". Sit jengi pitää kannabismielenosoituksia, hei haloo, kohta ei saa polttaa edes röökiä missään, miten sitten mitään muutakaan.

Tän päivän ilta-sanomissa oli mainio yleisönosastokirjoitus missä kirjoittaja ehdotti ravintoloihin alkoholikoppeja, viinan haitallisten vaikutusten vähentämiseksi. Siihenkin varmaan mennään, nimittäin siihen alkoholin säännöstelyyn. Ei muuta kun salakapakat takaisin kehiin ja piiri pieni pyörimään, sitähän toi solisaaliministerin perse varmaan haluaa. Ja Jyrki Kataisen voisi myydä, ihan sama mihin hintaan kunhan eroon pääsisi, ärsyttävä hiiri, etten sanoisi kloppi.

Taidan lähteä partsille röökille, se on vielä sallittua. Ja sen laulukilpailun voitti muuten väärä mimmi, kakkosex tullut oli parempi, vaikken mä mistään mitään tiedä.

Vettä virrannut on...

2007-06-02T22:19:00.000+03:00

...sitten viime raapustusten. Kaksi kertaa on serbeille hävitty, ei niistä sen enempää, maksun aika koittaa vielä.

Olen tänään viettänyt katkonaisen televisiopäivän. Katkonaisen sen vuoksi että koska keli suosii on myös sitä suosittava. Mutta siis, YLE-radion nuorisokanavan ehkäisyvälinekonserttia tuli tuossa päivällä tiirailtua. Aika aikuiseen makuun oli ohjelma rakennettu, onkohan kohderyhmän muutos hakusessa vai mikä, mutta ei tuo meikäläistä haitannut. Parasta antia ohjelmassa joka tapauksessa oli Ter2:n haastattelu Tervomaan keikan jälkeen, ja varsinkin kysymys "kuinka miksaisit Tervomaata ja Hertzenin veljeksiä yhteen?". Vastaajan ilme oli aivan loistava, kiitos siitä.:)

Päivän toinen ohjelma oli luontoon liittyvä, kertoi kaverista kuka oli ottanut elämäntehtäväkseen suojella Intiassa kuningaskobria. Just niitä ihtiään ...piilossa viidakon kavereita. Taas oppi uutta, ne otukset syövät nimittäin pääasiassa käärmeitä. Mietiskelin asiaa hetken ja totesin sen olevan loogista, sama muoto, helppo niellä. Kyllä luonto on ihmeellinen.

Kolmas ja ehdottomasti viimeinen tv-kokemus tälle päivälle oli ylen uusi kesäviihdesarja Manne-TV. Uskomatonta paskaa, en ole oikeasti huonompaa nähnyt varmaan koskaan. Katsoin puolen tunnin pläjäyksestä ehkä puolet, väkisin, sit ei enää voinut. Hyrylän keisari Santeri on käsikirjoittaja ja pääosan esittäjä, irtonaisia "sketsejä" mitkä perustuivat mustalaisvitseihin jotka ainakin itse olen kuullut 70-luvulla, tarhassa tai ala-asteella, ihan sama. Eeki Mantere tekee sarjassa uransa viimeisen roolin, edes hänen muistoa kunnioittaakseen voisivat lopettaa moisen sonnan esittämisen. Tabun hömppäherrat-sketsin pitäisi saada vähintään Oscar tähän verrattuna. Mutta katsokaa itse jos uskallatte, sittenhän tiedätte.

Ai niin, käytiin Hollannissakin tuossa taannoin, mahtavaa oli mutta kustantajapoliittisista syistä siitä ei nyt tässä sen enempää. Laitan kuitenkin yhden kuvan, paikka oli Dordrechtissa, Bibelot niminen klubi joka oli 1700-luvulla rakennetussa kirkossa. Stage alttarin kohdalla jne. Kuva on basistin ottama, soittamassa Entwine, itse olin roudaamassa romuja autoon. Tai siis että olin siirtämässä soittolaitteita poiskuljetusta varten, tai jotain sinnepäin.

Akvaariossa

2007-05-09T12:55:00.000+03:00

Kävin eilen tupakkakopissa, sellaisessa asetusten mukaan valmistetussa. Enimmillään seitsemän henkilöä kerralla, kameravalvonta ja kaikki. Mahtava luomus, ei juomia mukaan, savuttomat voivat sitten halveksuen katsoa kun toiset myrkyttää itseään, valvotusti.

Tuli mieleen muutama asia, jos olet yksin baarissa ja päätät pistäytyä röyhyllä, mihin keskeneräinen juoma? Jätät sen esim. baaritiskille niin varmaa on että se ei enää ole siinä kun tulet takaisin. Tupakointitilan viereen voisi laittaa juomaparkin, valvotusti tupakoidessa voisi valvoa omaa juomaansa. Toinen on sitten toi rajoitettu savuttajien määrä, jonotuskulttuuri tulee takaisin niin että heilahtaa. Jatkossa ihmiset jonottaa ensin ravintolaan, sitten baaritiskillä, röökille, vessaan, snagarille ja lopuksi jonotetaan taksia.

Mun mielestä savuttomille asiakkaille olisi pitänyt tehdä omat akvaariot mihin voivat mennä tuota kauheaa, tappavaa käryä karkuun. Olen aika varma siitä että sinne ei olisi jonoa. Parasta tässä savuttomuus-byrokratiassa on kuitenkin se, että kaupungilla liikkuu huhuja joiden mukaan myös terassit olisivat tulossa kiellon piiriin, ovathan ne kuitenkin anniskelualueita. Melkein voisi muuttaa Moskovaan, siellä rupeaa olemaan hintataso täkäläistä luokkaa, jonotus on maksuton mutta röökiä saa vielä polttaa. Meillähän kielletään varmaan kohta omakotitalojenkin pihalla polttaminen, savuhan voi kulkeutua naapurissa asuvan astmaatikon nenään ja automaattisesti aiheuttaa syöpäläisen keuhkoihin.

Tänään olisi taas ilta pidemmän kaavan mukaan, ensin komediaa ja sitten musisointia. Taidan kuitenkin käyttää auringonpaisteen suoman edun hyväkseni ja käydä räpsimässä vähän kuvia euroviisu-huumasta, sellainen on kuulemma parhaillaan Helsingissä.

Ohi on

2007-05-03T13:34:00.000+03:00

Jep jep, taas se on nähty, vappu nimittäin. Jotenkin sen jo käsittää, vuosien kokemuksella, että ns. tavikset muuttuu vappu-urpoiksi nimenomaan vappuna, mutta että roudareiden vaimot ja ohjelmatoimiston tyypitkin. Viinaa vedetään apinan raivolla, sit yritetään tunkea ahtaaseen miksauskoppiin kesken linjatsekin sössöttämään et "kun on nyt asiaa mun miehelle" ja suuttuahan siinä sitten pikkuneidin täytyy kun ei saakaan tahtoaan läpi. Ziisus että mä vihaan noita "juhlapyhiä". Mitähän juhlaa tossa vapussakaan ylipäätään on, tavikselle ylimääräinen vapaapäivä toimistosta ja sieluttoman "hyvä" syy vetää perseet? Ja töissä olevat ei pääse himaan kun taksit ei riitä ja pennut valtaa dösät. Ja hauskaa oli, en muista mitään, karmee olo, ens vuonna uudestaan. Tiedoksi vaan, perseet voi vetää vaikkei olisi vappu eikä juhannus, perseet voi vetää ihan minä päivänä vaan, tai yönä, jos haluaa.

Nyt muutama päivä vapaata äänihommista, pitänee saada yhdet nettisivut valmiiksi, tai tulee sanomista.

Rokkihommaa

2007-04-30T12:55:00.000+03:00

Keskiviikosta saakka on taas lusittu vuolukiviluolassa. Eka duunipäivä parin viikon tauon jälkeen olikin sitten sellainen luulot pois -tyyppinen, seisovaa komediaa sekä bluesia länsirannikon suunnasta, eipä tuossa mitään. Hauskaa oli stand-upissa se kun kaveri ihmetteli WWF:n logoa, ei ole kuulemma tajunnut miksi siinä on öljyllä tahrittu jääkarhu.

Torstaista jäi mieleen jurrissa olleen, bändeihin hyvinkin läheisesti liittyneen henkilön kommentti keikan aikana; "täsh miksherillähän tää kuuloshtaa ihan hyvältä". En kysynyt tarkempaa perustelua mut ilmeisesti muualla kuulosti sitten ihan paskalta, varsinkin baaritiskillä.

Perjantaina nykyisin jo perinteeksi muodostunut, tasaisin väliajoin käytävä keskustelu siitä saako taustakankaan ripustaa Helsingissä jos ei ole asiaankuuluvaa palosuojaustodistusta mukana. No ei saa, näin on ilmoittanut kaupungin pelastustoimi. Muusikolle se on vaan vaikeaa ymmärtää. Nääkin jampat oli tehneet sitä rättiä viimeiset kolme vuorokautta, menneet keikkapaikalle ajoissa ripustamaan sen ja sitten tulee ylpeä talonmies joka ilmoittaa että sen voikin ottaa sitten samantien pois. Tyypit soitti mm. päivystävälle palomestarille, jota tosin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, yllättäen. Noilla brankkareilla on vissiin perjantai-iltaisin muutakin tekemistä. Otin niille sitten lohdutukseksi kuvan kännykameralla, saavat lisätä sen nettisivuilleen, he ja rätti.

Sunnuntaina oli Tohtori hyvämieli oikein englannista asti. Tosin bändissä ei ole yhtään alkuperäistä jäsentä jäljellä mutta voi kai sillä nimellä yrittää ratsastaa niin kauan kun se vähänkään vetää. Bändi ilmoitti heti alkuunsa että no gates, no compressors, no delay, no reverbs. Mä olin et aha, viitsiskö sitten laittaa mikkejäkään, olis ainakin nopeampaa tuo kotiinlähtö. Laitoin kuitenkin, myös gatet ja kompurat, ei sellaista rumpuhuminaa jaksa kukaan kuunnella, ja suoraansanottuna laulajan soundi oli sen verran kärkäs, yhdistettynä aivan liian kovalla olleisiin (korvatulppa, tuo äänimiehen ikuinen ystävä) monitoreihin et ei sitä ilman "pientä" dynamiikan tappoa voi tehdä, tai voi mut mä en ainakaan tee niin. Splittasin laulut ilman kompuroita monitoriin niin täydestä meni kuin väärä raha. Jengiäkin oli tupa pullollaan, keski-ikä taisi olla lähempänä viittä- kuin neljääkymmentä, tunsin itseni nuoreksi jälleen.

Tänään pitäisi sitten lähteä katsomaan vappu-urpoja, tavallinen pulliainen muuttuu kyllä harvinaisen tyhmäksi vappuna ja juhannuksena, ei voi minkään. Toisaalta jos tulevasta illasta hakemalla hakee jotain positiivista se on se et tuonne meidän baariin ei käsittääkseni oikein mielellään tota haalarijengiä päästetä, ja se on hyvä asia se.

Täältä tähän.

Loppukiepaus ja kotiin

2007-04-24T12:13:00.000+03:00

Perjantai 20.04.2007 - Praha

Herätys, keikkapaikalle pakkaamaan ja aamiaiselle joka oli siis sovittu puoli yhdeksäksi, valmista oli jo 9.10. Pääteltiin että ajassa paikallisten ilmoittama täytyy aina kertoa viidellä, eli viisi minuuttia on oikeasti 25 jne. Elintarpeet naamariin ja tien päälle, edessä siis vapaapäivä.

Prahassa ympäriinsä kuljeskelua, kidutusmuseota, ankkakin pääsi raittiiseen ilmaan...

Ruokaa, runsaasti ruokaa, kevyttä pintakosketusta perjantaiseen kulttuurielämään, siinähän se meni. Eikä taksikuski löytänyt tälläkään kertaa hotellia, ei sitä tosin enää odotettukaan.

Lauantai 21.04.2004 - Mariánske Lázne

Viimeistä viedään, matka vei lähelle Saksan rajaa, idylliseen kylpyläkaupunkiin. Klubi oli nimeltään Na Rampe, tekniikan piti olla valmis 15.00, tosin niin äänijampat kuin mekin pääsimme sisään vasta kolmen jälkeen, normal. Mikä aikataulu, ei ole. Oli sitten aikaa lepäillä, kelikin suosi.

Tällä kertaa ei sitten oltukaan mitään sen kummempaa musatyyliä tahi sooloprojektia vaan aivan yksinkertaisesti ex-apocalyptica. Että sellaista hommaa.

Tää on ollut kaikin puolin erikoista tää markkinointi ja mainostaminen, rundi on nimetty "Lost Heaven Tour" mutta silti joka paikassa on omat julisteet ja meiningit, koko hässäkältä tavallaan puuttuu ns. katto-organisaatio. Se on tosin huomattukin, tasoero tekniikassa, ruokailuissa, cateringissa ja majoituksessa on ollut aika järkyttävä, luksuksesta ihan totaaliseen kuraan. Näinkin sen voi näköjään tehdä, en voi kyllä suositella. Kaikista helpoin ja järkevin tapa olisi ollut pakata koko lauma yhteen bussiin, ottaa tarvittavat tekniset kilkkeet mukaan ja hoitaa homma kivuttomasti kotiin, eli niinkuin esim. Suomessa tehdään, mutta nää haluaa tehdä kaiken vaikeimman kautta. Mikäs siinä jos ei raha kelpaa.

Mainittakoon että tuossa julisteessa Calathean alla oleva teksti tarkoittaa uutta laulajaa.

Klubi itsessään oli ihan jees, 400 henkeä vetävä, itsetehty PA, suppaset versus yläkaapit aika mielenkiintoisessa vaiheessa keskenään, DBX:n jakari joten ei päässyt viiveitä laittamaan kohdalleen, niillä on mentävä mitä on. Etupäässä A&H 4800, kaikuja taas liian vähän, ei delayta. Gateja kytkiessään kaverit totes että ei riitä enää piuhat, kävelin lavalle heidän piuhalaatikolleen, otin sieltä tavittavan määrän plugijohtoja ja kytkin gatet. Eivät huomanneet siinä kytkiessään että ko. tiskissä on insertin in ja out erikseen. Eihän sitä nyt kaikkea voi...

Välttämättömien tarkistusten jälkeen syömään, ruokapaikka oli Cinema Cafe - niminen anniskelupaikka, reissun paras ruoka, ehdottomasti. Siitä hotelliin, ei kysyttävää.

Keikka oli mainio päätös kiertueelle, jengi oli hyvin mukana, tosin osa taisi lähteä pois huomattuaan että kyseessä ei tosiaan ollutkaan nimeään vaihtanut sellohevi-orkesteri. Basson piuha oli ainoa rikki mennyt asia, ei kestänyt limppuständin tuottamaa giljotiiniefektiä. Vika biisin jälkeen lavalle kannettiin pöytä, Calathean tyypit tulivat myös ja orkat poksauttelivat samppanjat joita sitten nautiskelivat kaikessa rauhassa, samalla kun taustalla soi Berzerker, temmoltaan jotain 200 ja rapiat. Hauska ilmestys, yleisö oli hivenen pihalla että mitähän nyt tapahtuu. Pari encorea, pakkaus, karonkan tynkää ja hotelliin.

Sunnuntai 22.04.2007

Aamiaisen jälkeen kaupungille turistia leikkimään, kuvia kameraan ja pakkaamaan kamat autoon. Ajo Prahaan suoraan kentälle, check-in, 259 euron maksu ylipainosta ja kotiin, kenties tästä joutuu vielä jonkin virallisemman analyysin tekemään, tosin se ei ole sitten mitään julkista luettavaa.

Heveinin seikkailut jatkuvat toukokuussa Hollannissa, ja onhan siellä yksi Tavastian keikkakin. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, olihan reissu mutta ehkä se kannatti tehdä, ainakin noin opetusmielessä.

Seikkailu jatkuu

2007-04-20T14:50:00.000+03:00

Maanantai 16.04.2007 - Praha

Hidas herääminen hotellissa joka tällä kertaa oli vaatimaton, vuonna 1273 rakennettu entinen joku, edellisellä viikolla siellä oli yöpynyt mm. Julian Lennon, paska mesta, suositellaan lämpimästi.

Keikkapaikka oli Futurum Music Bar, promoottori oli käynyt vuokraamassa monitorisplitin loppurundin ajaksi joten tekniset ongelmat olisivat siltä osin ohi. Paikka oli ihan makee, lavalle mahtui vaikka tästä illasta lähtien bändejä tulisi olemaan neljä joka ilta. PA oli joku, viivelinja ja kaikkea mutta etupäässä ei sitten taaskaan osunut. A&H 2200, kaksi kanavaa kompuraa, kahdeksan gatea, halpis Lexicon ja joku Yamahan ikivanha reverb missä oli pieni ja iso tila, välimuotoa ei ollut.

Talon teknikot aloittivat työpäivänsä imaisemalla jointit, sitten alettiin ihmettelemään. Toiset jounit ja sen jälkeen toinen lähti jostain hakemaan neljää kanavaa kompuraa, tämä oli ilmeisesti se kenestä tour-damager totesi että hän on yksi tsekin kovimmista äänimiehistä, jep jep.

Laitteet tulivat, ruoho kärysi ja sound check saatiin tehtyä, valmiita oltiin siten että kolmelle muulle orkalle tuli kiire, sori vaan. Välihotelli ja vähän lepoa.

Takaisin keikkapaikalle, aikataulut olivat kusseet ankarasti, oma keikka alkaisi ehkä 23.30, maanantaina kaupungissa missä jengi on oikeasti tottunut siihen että siihen aikaan ollaan jo melkein himassa.

Keikka oli kuitenkin taas ihan ok, laitteista tuli ääni läpi lukuun ottamatta toisen laulukanavan faderin pätkimistä, onneksi vasta loppupuolella. Sen kanssa pärjäsi kun ei vaan koskenut siihen, onneksi oli ne kompurat. Keikka kuleksimasta, kamat autoon ja vapaalle. Yleistä häröilyä, hotelliin nurin, huomenna olisi taas matkustelupäivä. Hotelliin menon kanssa oli tosin niin ja näin, paikalliset taksit ei nimittäin löydä edes hotelleja, ei kartan, gps:n eikä niiden molempienkaan avulla. Päästiin hotelliin kun soitin respaan ja pyysin opstamaan.

Tiistai 17.04.2007 – Ceske Budejovice

Aamiainen, mikä ei tosin vastannut hotellin muuta tasoa, autoon ja eteenpäin. Matkaa oli vajaa 200 km, oltiin kuitenkin aikataulussa niin kuin ollaan oltu koko rundi, niin kauan kuin se on ollut meistä kiinni.

Oltiin mestoilla tasan 15.00 niin kuin pitikin, paikalla oli B-merkkinen äänentuhoamislaitteisto, ei muuta. Ei etupäätä, kaapeleita, mitään. Kakkosorkka Calathea soitti että olivat juuttuneet Prahassa ruuhkaan, olisivat kaksi tuntia myöhässä, eli rummut tulisivat vasta sitten, great. Äänihahmokin löytyi, puhelimella, tulisi viimeistään tunnin kuluttua, aina vaan paranee.

Mesta oli sellainen ehkä sata henkeä vetävä, aika tarkkaan On the Rocksin yläkerran kokoinen, lava ja kaikki. Lähdettiin syömällä tappamaan aikaa, jotkut kävi musakaupassa, itse kävin auringossa, keli nimittäin helli, reilut 20 astetta, seesteistä.

Äänihahmo ilmestyi paikalle, ihan ok nuori mies, puhui englantia, jeesasin sille setin pystyyn, etupäässä B:n digi, räkissä jotain, oma asenne kuitenkin oli että näillä nyt vedetään, ihan sama, kyse oli kuitenkin aika laulukama-tyyppisestä ratkaisusta.

Tehtiin äänentarkistus ja lähdettiin ”hotelliin”, joka oli ulkoapäin niin karun näköinen neuvostoluomus ettei oo tosikaan. Ikkunoita rikki, pimeää, näytti siltä että se on menossa purkuun ihan just. Mutta eipäs ollutkaan, sisällä oli tehty remont, laitettu oikein kaikkia paikkoja kuntoon, huoneet olivat kakkosia, kaksi huonetta jakoi aina saman solisaalitilan. Huoneessa sängyt, kaksi vaatekaappia ja loisteputkilamppu, ei muuta. Pyyhkeet tulivat kun vaadittiin, yksi jokaiselle, koko oli tuo standardi kylpypyyhe, 50x70 cm. Imukykyä parhaimmillaan, varmaan ainakin sata norsua piileskeli siellä kuiduissa imaisuvalmiina, rajua touhua. Parasta tässä asumuksessa oli kuitenkin se että missään ei ollut mitään mainintaa hotellista, taisi ennemminkin olla joku asuntola.

Tour-damager tilasi maailman parhaat pizzat, omasta mielestään. Omassa asteikossa ko. luomus menee top ykköseen, paskimpien pizzojen listalla.

Keikkapaikalla oli meininkinä että musan pitää loppua 24 reikäleipä että naapurustossa saa ihmiset köllittyä loppuyön rauhassa. Koko illan aikataulu on tehty siten et eka bändi aloittaa 20.00, vetää 40 minsaa ja seuraava sitten taas tasalta jne. Meidän piti siis päästä lauteille 23.00 mut ei sit taas lähtenyt. Alkupäässä oli ryssitty joten Calathea aloitti kymmentä vaille yksitoista. Siitä sitten kyselemään että vedetäänkö me sitten 10 minsan keikka vai mitä hittoa? Valerie eli Malaria, siis tuo Damager, menee sitten lavalle kertomaan kesken keikan bändille et ette te voikaan vetää niin pitkään. Orkka poltti hihansa ja lopetti, olivat soittaneet ehkä 20 min. Eihän siinä sitten mitään, vaihto käyntiin ja Malaria ilmoittaa jo siinä kohtaa et ei se 24 nyt niin tiukka olekaan, vetäkään vaikka puoli yhteen. Mimmi saa oikeasti maailman yksinkertaisimmat asiat niin päälaelleen ettei ole tosikaan. Menis johonkin tehtaaseen töihin ettei olisi täällä tuhoamassa kiertueita. Ei vaan, kyllähän tyttö yrittää, ei vaan osaa.

Takahuonetunnelmat olivat siis kohdallaan, keikka käyntiin, pari biisiä karsittiin setistä että pysyttiin aikataulussa, mitä ei ollut. Jengiä oli tupa pullollaan, lämpöä ehkä 30, lavalla aika paljon enemmän. Huutoa, möykkää, karjuntaa, keikka loppui puoli yksi, ulos happihyppelylle, kamat nippuun ja öinen kävelykierros kaupungin vanhan keskustan kautta majoitukseen. Eihän sinne selvinpäin voinut mennä, ymmärtänette mitä tarkoitan…

Keskiviikko 18.04.2007 – Jihlava

Suihkusta autoon, roudaamaan, aamiaiselle, erikoisjärjestys hommissa taasen. Malaria ilmoitti että perjantaista tulee välipäivä, keikkamestassa on kuulemma ”pieniä” sähköongelmia, siellä oli syttynyt viikonloppuna sähkökeskus palamaan keikan aikana, kuulemma ihan ”normal”, meidän kiertue ei nyt sinne kuitenkaan mene. Sinällään harmi, kyllähän tätä metallin ilosanomaa mielellään levittäisi kun kerran on tänne asti tultu. Hauskaa on myös se että jokaisessa keikkapaikassa on paikkakuntakohtaiset julisteet, välillä me ollaan ”symphonic metal”, ”dark metal”, ”finsko metal” tai sit ihan vaan Maxin, tuon ex Apon sooloprojekti. Merkillistä.

Matkaa Jihlavaan (lausutaan kuulemma jehova) taasen se vajaat 200, matkalla nähtiin Märklin pienoisjuna, tosin tää meni tien poikki ja oli oikean junan kokoinen, mahtavaa, lapsuuden lelut ovat kasvavat mukana.

Yhtä-äkkiä, kesken kaiken, kuskille iski päälle peritsekkiläinen ajotapa, eli tie pieneni ja vauhti koveni. Meillä on tässä toisella viikolla peräkärry kotteron perässä ja tyyppi rupesi ajamaan kuin hullu. Yritti kapealla tiellä rekasta ohi paikassa missä tie kääntyy ensin vasuriin ja heti perään oikealle. Tollasella täysperällä joutuu kuitenkin aika paljon leikkaamaan joten hetkessä oltiin tilanteessa missä kolmen sentin päässä oikealla on 30 tonnia rekkaa ja vasemmalla ehkä saman matkan päässä suht jyrkkä penger. Peiliin osui, onneksi ei muuhun, aika jännittävä tunnelma tuijottaa rekan kylkeä mikä on tossa ihan vieressä, ihan tossa noin. Kaveri sai aika paljon palautetta, saa nähdä kuinka tässä vielä käy. Jokaisella siirtymällä on muuten nähty vähintään yksi kolarin selvittely, ehkä sekin on normal, ollaanks me Venäjällä???

Loppumatka olikin rauhallisempi ja eikun keikkapaikkaan. Vähän isompi kuin edellinen, sillä erotuksella että tässä oli baari ja bändihuone erikseen, jos bändiluolaan laittaa 100 ihmistä niin ahdasta on.

Äänilaitteet olivat Lem, Behrrrrrr ja Mackie-merkkisiä pääosin, mikkeinä taas jotain kummallisuuksia. Vehkeet vireeseen ja mikittämään vaan eipä ollut mikkipiuhoja juu. Kaveri oli puolitoista tuntia etsinyt kädet taskussa jotain pakaasia missä piuhoja säilytellään, ei ollut löytänyt. Täällä muuten klubeissa säilytetään melkoisen yleisesti johtimet matkalaukuissa, jonkinasteista kierrätystä kaiketi. Yritin siinä sitten nätisti selvittää että josko olisi mahdollista saada mikkipiuhoja jostain muualta? Vastaus että ei oo mahdollista koska ne ovat hävinneet. Niinpä. Avautuminen, kiukku, viha, uhkailu ja sadattelu, yhdistettynä suhteellisen kovaan äänenvoimakkuuteen sai aikaan sen että se s..tanan pakaasi löytyi kymmenessä minuutissa, en tiedä enkä haluakaan tietää että mistä mutta pääasia että löytyi. Jäbät piuhotti lavan alle aikakaksikossa ja Hevein teki historiansa nopeimman äänitarkistuksen, kaikki halusivat vaan pois sieltä luolasta, siellä ei ollut edes takahuonetta, ei minkäänlaista.

Hotelliin, neuvostoajan luomus jälleen kerran, ulkoa kamala, sisältä siedettävä, aulassa oli jopa interwep, Internet Explorer on mielestäni hanurista muutenkin mutta Tsekin kielellä se vasta luomus onkin.

Kymmenen minuuttia ennen lähtöä takaisin luolaan tulee manaajageri ja kertoo että klubille ei ole tullut yhtään ihmistä. Hyperium ja Interitus olivat soittaneet lyhyet setit miksaajalle, Calathea ei ollut soittanut ollenkaan. Meidänkään ei kuulemma välttämättä tarvitse. Ryhmä oli kuitenkin riehakkaalla moodilla ja koska vehkeet pitäisi kuitenkin käydä pakkaamassa, päätettiin että jos paikalla on yksikin kalustoon kuulumaton ihminen niin vedetään.

Ja olihan siellä, kolme. Meininki oli kaiketi se että paikassa käy vaan joku tietty kantajengi jotka eivät suostu vakkaribaariinsa tulemaan sisäänpääsymaksun kera, ja ulkopuoliset eivät sinne eksy, tai eivät uskalla tulla. Keikkavalmistelut kuitenkin käyntiin, Alpo vaihtoi shortsit jalkaan lavalla täydessä valaistuksessa, muutenkin oli aika hilpeää.

Jostain syystä mulla jäi MD kytkemättä etupäähän joten ilman introa mentiin, kolme hahmoa seisoi ja tuijotti, Valerie joras lavan edessä, itse kävin kameran kanssa pyörähtämässä eturivissä. Jossain kohtaa koko yleisö lähti baarin puolelle, bändi palaveerasi jatkon mahdollisuuksista. Lefa huuteli suomeksi baariin että vieläkö jatketaan ja kun vastaus oli myöntävän tyyppinen eikun lisää biisejä vaan. Omistaja toi valkkaripullon lavalle, taisi olla hienovarainen vihjaus että enää ei välttämättä tarvitsisi. No kuitenkin, reilusti yli puolikas keikka Heveiniä oli saatettu kuuluviin eli se tehtiin mitä pystyttiin. Sitä saa mitä tilaa, tai sattuu tulemaan.

Nopea pakkaus, drinksuliput (siellähän ei mitään cateringiä ollut) tuhoten ja pois, erikoishommaa.

Torstai 19.04.2007 – Trutnov

Peruskuviot, aamiainen, roudaamaan ja tien päälle. Päivän ensimmäinen kolari oli heti Jihlavan ulosmenotiellä, täysperä oli halunnut laittaa pienemmän kuorma-auton kyljelleen, tää liikennekulttuuri on tosi sitä, koskaan ei saa. Seuraavan kolarin vuoksi jouduttiin jo kiertotielle koska rekka oli kokonaan nurin, pahan näköistä hommaa.

Matkaksi oli ilmoitettu 180 km, kuskimme suunnistus- ja kartanlukutaidoilla se otti vaatimattomat kolme ja puoli tuntia, yhdellä rööki- ja yhdellä suht nopealla kahvitauolla. Perille kuitenkin päästiin, keikkapaikka oli vähän niin kuin olisi Tattarisuolle mennyt, pihan perälle ja baarihan sieltä löytyi. Toisaalta paraatipuoli oli aika jees, kävelytie joka kulki joen vartta, alle kilsa vanhasta keskustasta. Jälleen kaksiosainen paikka, soittosali ja kuppilan puoli erikseen. PA-firma toi vehkeitä meidän kanssa samaan aikaan, nää ei vaan tajua aikatauluista yhtään mitään, uskottava se pikkuhiljaa on. Kailottimina Bell-merkkiset vehkeet, monitoreina näytti olevan L’Aqoustikkeja. Etupää sekalaista seurakuntaa, geitteihin ei ollut piuhoja, ei se mitään, ei jaksa vääntää koska en mä tule varmaan koskaan ymmärtämään täkäläisten ajatusmaailmaa. Tiskejä, samoin kuin kaukokaapeleita oli kaksi, molemmat tulisivat käyttämään samaa paavoräkkiä. Itselleni oli arvonnassa osunut Spirit live 4, ihan mahtavuutta, talon jäbä veteli sitten B:n eurodeskillä noi kolme muuta bändiä.

Tällä kohtaa reissua löytyi sitten se vääristymä rundin nimestä, oltiin sitä jo odotettukin.

Äänitarkistuksen jälkeen piti ohjelmassa olla vapaata ruokailua samaisessa kuppilassa mutta ilmeisesti hieho oli vielä teurastamatta joten päätimme yhteistuumin lähteä tarkistamaan tämänkertaisen majoituksen, virhe. Kummallinen kommuuni, suuria huoneita, paljon sänkyjä, suurikokoisia lakanoita joita paikalliset kutsuvat tyynyiksi. Yhteiset saniteettitilat koko kerrokselle, alakerran baarissa, joka myös respana toimi, oli niin karsea öljyn / kaalin / etikan lemu ettei sisään voinut mennä.

Tässä kohtaa iski kuningasidea. Koska huomenna menisimme kuitenkin Prahaan niin miksi emme siirtyisi sinne jo yöllä. Hotelliksi oli varattu samainen linna kuin alkuviikostakin joten kysäisimme promoottoriosastolta että voisiko siellä olla kaksi vuorokautta, ja jos ja kun heidän sopimushintansa on huokea voisimme itse maksaa extrayön. Ei, kielimuuri, paniikki, säätö, veroja, ”tässä on jo tehty niin paljon” jne. Kaikkein paras oli se kun tässä keikkapaikassamme on kuulemma aina ollut se tapa että bändit jäävät sinne keikan jälkeen juhlimaan. Mitä sitten? Juhlikoot ihan rauhassa, me halutaan Prahaan, ja nopeasti. Säätö ja vääntö kävi sitten loppupelissä niin hankalaksi että luovutettiin suosiolla, aamiainen tosin tilattiin puoli yhdeksäksi että oltaisiin liikenteessä mahd. aikaisin, tarve kunnolliselle ruualle ja eropäivälle tourdamagerista rupesi olemaan huutava, allekirjoittaneella suorastaan hälyttävä.

Mentiin sitten takaisin keikkamestaan, hieho oli vielä hivenen kesken joten jalkapallopeliä ja istuskelua. TD mainitsi että Feiled-orkka oli ollut samassa paikassa muutamaa viikkoa aikaisemmin ja lippuja oli mennyt yli 200, kaikki olivat olleet fanaattisia ”finsko-metal” faneja. Just joo, naapuribändi Calathea oli ollut samaisella keikalla ja niitä lippuja oli kuulemma mennyt jotain 70, että sellaista tunnelman nostatusta. No mitäpä tuosta, hotelliin lepuuttamaan.

Takaisin keikalle, takahuoneessa oli kylmä kuin siperian talvessa, vetästiin keikka, liian hiljaa kuulemma vetelin, myönnetään, mutta vain eka biisin osalta. Talon hahmot olivat nimittäin ruuvanneet master-eq:n asentoon -12, toka biisistä eteenpäin mentiin sit sen verran kuin vehkeet anto myöten ilman soundista tulee aivan hirveä. Keikan jälkeen vehkeet nippuun, ei jääty dokaamaan, ylpeät rokkerit. Manaajageri tosin jäi, kuinkas muuten. Aamulla lähtö 8.30, kotilinnaan Prahaan, vapaata viettämään.

Hevein Tsekeissä

2007-04-16T14:37:00.000+03:00

Heveinin ( http://hevein.com ) Tsekin rundin enempi teknistä avautumista.

Keskiviikko 11.04.07 - Frenstadt

Aamulla lentokentälle klo 8, edessä puolentoista viikon kiepaus paikallisilla äänenpoisto- ja soittokamoilla, eli odotettavissa mitä vaan.

Check-inissä virkailijaneidolta meni enterit ja shiftit sekaisin jonka seurauksena henk. koht. laukut lähtivät hihnalle väärin tägättyinä, näemmeköhän niitä enää koskaan? Sekoilut selvisivät kuitenkin jotenkin ja eikun matkaan. Lento ok ja kaikki kamat löytyivät, jopa Juhan julisteputkeen pakkaama ikioma mikkiständi.

Paikallinen host Valere oli vastassa, samoin kuin jo edellisellä kerralla ollut kuski. Auton piti olla Sprinter-tyyppinen ratkaisu joka oli kuitenkin hovissa muuttunut Transporterin pikkubussiksi, eli laitteistomme ei mahtunut kyytiin. Aikataulu rupesi siis kusahtamaan jo lähdössä, edessä oli 400 km ajo, aikaa load-iniin 4 tuntia. Valere tilasi samalla rundilla alkumatkan mukana olevan brittibändi Zuprovski Connectionin näppärästi pyörähtämään Prahan lentokentän kautta, samanlaisella autolla. Kamat jakoon ja matkaan. Puolessavälissä matkaa moottoritie poikki onnettomuuden vuoksi, kierto sivuteiden kautta. Tien leveys oli suomalaisen mittapuun mukaan sama kuin nelinumeroisilla kantateillä ja vauhtia olikin parhaimmissa paikoissa ~140. Mitään ei jostain syystä kuitenkaan sattunut ja perille Fernstadtiin saavuimme puoli kuusi, kaksi ja puoli tuntia myöhässä.

Paikallinen orkka Galathea oli joutunut jäämään pois laulajansa terveysongelmien vuoksi, onneksi rumpali oli kuitenkin tuonut backlinen joten odotukset olivat suht positiiviset kolmen bändin iltaa varten työväentalo-tyyppisessä salissa, jonka kapasiteetiksi ilmoitettiin 600 henkeä. PA oli tyyppiä itse tein, etupäässä Yamahan M3000 oikeinkin asiallisella moulinex-osastolla varustettuna, tosin kukaan paikallisista teknikoista ei puhunut englantia edes auttavasti ja muutenkin työmetodit olivat sanoisinko erikoiset. Piuhat suoraan lavan poikki, efektit kytketty mielivaltaiseen järjestykseen, mikkiständit löysiä kuin sanonko mikä, mikit suunnattu ”sinnepäin” jne… Kielitaidottomuudesta johtuen paikallinen hahmo ei pystynyt toimimaan monitorimiksaajana joten kiirehän siinä sitten tuli, varsinkin kun soundchekit oli vaihdettu vastaamaan soittojärjestystä. Meillähän on siis oma monitorimiksutin ja korvamonitorit mukana, ja raiderissa maininta että tarvitaan englantia puhuva paikallinen teknikko vähän jeesailemaan. Ekaa biisiä kun aloitettiin tapailemaan niin paikalliset päästivät jengin sisään ja tsekki oli siinä, mahtavaa hommaa.

Siitä sitten syömään, aloittavaa Apocalyptica kopiota emme nähneet, Liverpoolin pojat vetäisivät kelpo setin, vaihto sujui mallikkaasti joten keikka alkoi meilläkin ajallaan. Perussettiä vajaalle sadalle hengelle, ainoa tekninen ongelma Juhan rakkaan mikkiständin täydellinen romahdus, eli se kesti tällä reissulla tasan vajaan keikan. Ja mainita pitää myös basisti Jannen juomatauko, kaveri häipyi lavalta sanaakaan sanomatta ja kävi vähän tankkaamassa muiden ihmetellessä että mitähän nyt tapahtuu.

Encoret tuli ja meni, paitoja ja levyjä meni kaupaksi kumpiakin kolme. Kamoja purkaessa rumpali Alpo mainitsi rumpujen omistajalle että kalvot voisi vaihtaa mielellään vaikka jo huomenna. Kielimuuri tuli vastaan, kaveri luuli että Al haluaa joka keikalle uudet kalvot ja selitettyään pelonsekainen katse kasvoillaan että onnistuu vasta maanantaiksi tilanne siitä pikkuhiljaa selkiytyi. Ei saatu ylpeän ja mahdottomia vaativan bändin leimaa, vielä. Venäjällä oltiin tässä asiassa huomattavasti ansiokkaampia. Ehkä sitten maanantaiksi kalvot vaihtuvat, pienemmästä lattiatomista kun tuli eilen lähinnä präks-tyyppinen ääni.

Jo yhden jälkeen yöllä näimme hotellin, respa oli non-stop tyyppisessä ravintolassa ja huoneeseen pääsyyn tarvittiin kolme eri avainta. Huomiseksi täytyy ”muutaman” asian mennä hivenen eri tavalla, eli aloitamme salamyhkäisen mutta tehokkaan kiertuemanageri-koulutuksen, toi mimmi on nimittäin suht pihalla näistä asioista.

Torstai 12.04.07 - Prerov

Aamiainen, pari kuvaa torilla, roudaus ja siirtyminen eteenpäin. Matkaa reilut 100 km joten ehdimme syödä jopa asiallisen lounaankin. Keikkapaikalle saavuttuamme totesin todellisuuden palanneen elämäämme. Portaat alas ja naamaa vasten iski senkaltainen homeenhaju ettei vertailukohtaa oikein löydy. Kotimaisissa olosuhteissa vastaavankaltainen mesta luultavasti eristettäisiin terveyshaittojen välttämiseksi.

Paikalla oli talon hieman englantia puhuva nuori äänihahmo sekä toinen, hevimaailman Ron Jeremyn kaltainen olio. Pieni paikka, PA:ssa yksi suppanen sekä 80-luvun EV yläkaapi per puoli. Motörhead huppariin pukeutunut Jeremy (myöh. Motari, Mötsky, Möts) soitti lempikipaleitaan PA:sta aivan käsittämättömän lujaa, siis samalla kun roudattiin. Nuorempi äänihemmo oli avulias mutta auttamattoman ammattitaidoton. Monitorisplittiä ei ollut, kukaan ei ollut koskaan kuullutkaan moisesta, kuten ei myöskään DI-bokseista. Lavarasian inputit olivat plugityyppisiä, kaukokaapelin mikserin päässä oli 10 xlr- ja 4 plugi-inputtia. Mikkejä oli muutama, piuhoja vielä vähemmän. Etupäässä Allen&Heath 2000 sarjaa oleva lauta, kaksi Behringerin 4-kanavaista kompuraa sekä B-merkkinen ”kaikiulaite”. Ei gateja, delayta, master-eq:ta... Day-off oli lähempänä kuin koskaan.

Pakko kuitenkin vetää, vaikka päällään seisoen. Tehtiin splitti meidän monitorilaudasta, inputit suoraan siihen ja direct-outeista talon järjestelmään, erillisillä plugipiuhoilla. DI-boxeja ei tosiaan ollut joten basson pedalboardista kytky Torgue-merkkiseen vahvistimeen ja sieltä DI-outista eteenpäin, viulu laitettiin suoraan monitoritiskiin. Asiallinen hässäkkä, plugipiuhoja meni enemmän kuin mikään liitto sallii ja äänihahmo tilaili puhelimella lisää sitä mukaa kun loppuivat. PA:sta oli vasemman puolen pilli mykkä, tyypit kävi tuijottamassa sitä, ei korjaantunut. Tässä vaiheessa Motorhead-mies laittoi levyn soimaan ja diggaili musaa aivan täysillä. Ei ymmärtänyt että muiden täytyisi ehkä pystyä kommunikoimaan samaan aikaan, joten täytyi sitten hivenen avautua. Mötsis paljastui myöhemmin paikan omistajaksi, tosin se ei mielestäni oikeuta ihan mihin vaan. Tehtiin tsekki, merkkasin plugihässäkän ja eikun syömään, yksinkertaiseen asiaan oli saatu menemään reilu neljä tuntia.

Apo-kopion lopetettua menin kytkemään lavapäätä, talon hahmot olivat joutuneet vähän lainaamaan johtoja joten koko kytky meni uusiksi, kaikki saatiin kuitenkin oikeisiin ränneihin ja keikka käyntiin. Karmeimman kuuloinen Hevein-keikka ikinä, puolikkaalla PA:lla eikä asiaa edistänyt sekään että Torgue-tyyppinen bassoäänten vahvistuslaite päätti olla antamatta läpi, mitäpä muutakaan kuin niitä matalia taajuuksia. Jengi kuitenkin diggaili joten voiton puolelle ajäätiin. Keikn jälkeen otettiin yhteiskuvia, mm. yksi sellainen missä Mötis oli eturivissä. Se varmaan saa paukutella sillä virtuaalihenkseleitään muutaman kuukauden, tosin en tiedä onko sillä sitä kuvaa mutta samapa tuo. Hotelliin, ”vähän” non-stop baariin ja nukkumaan.

Perjantai 13.07.2007 – Ostrava

Aamu normikuviolla, aamiainen, siirtyminen takaisin homehelvettiin, roudaus ja matkaan. Siirtymä oli reilun 100 km joten kauaa ei autossa tarvinnut lusia. Ostravassa lounas ”aasialaisessa”, missä ei tosin ollut edes puikkoja tarjota.

Keikkapaikka oli ulkoapäin tyyppiä wanna be – VR:n makasiinit, sisätila ei siitä paljoa eronnut. Kapasiteetti 500, aika kamala mesta kaikkinensa. Äänicrew tuli paikalle vähän meidän jälkeen, souncheckin olisi pitänyt alkaa 16.00, surullisen kuuluisaksi kompastukseksi muodostunut monitoriviuhka saatiin paikalle jo klo 17.00. Pro meininkiä. Lavapään kaverit eivät yllättäen puhuneet taas sanaakaan enkkua joten viittomakielellä ja Calathean rumpalin avustuksella mentiin. Tsekki meni kivuttomasti, vehkeet olivat hyvät, etupäässä MH3, Lexiconia, Klarkkia, DBX:ää, PA oli joku paikallinen kopio jostain, ihan ok kun viritteli.

Ruokailu oli järjestetty keikkapaikalla, omistaja oli aivan itse valmistunut jotain käsittämättömän hajuista ja makuista oksennukselta näyttävää mössöä. Kaksi lusikallista pystyi vetämään, sen jälkeen olisi tullut yrjö. Analysoitiin sisältöä ja päädyttiin siihen että siinä oli jotain etikkakaalia, inhottavaa kitkerän makuista juustoa, maustetta (?) sekä lihanpaloja joista tosin puolet oli silkkaa laardia.

”Ruokailun” jälkeen hotelliin, venäläistyyppinen, 60-lukulainen eli vanha ja kuppainen, ei aamiaista.

Keikka itsessään oli hyvä, kamat toimi, siitäkin huolimatta että känniurpo kävi kaatamassa tuoppinsa mikserin päälle.

Jengiä tosin ei ollut kuin se vajaa sata mutta heille kelpasi oikeinkin mainiosti. Keikan jälkeen jalkapallopelejä, olutta ja nukkumaan, aamun lähtö tulisi olemaan 7.30.

Lauantai 14.04.2007 – Chomutov

Herätys 7.15, autolle, ajo keikkamestaan missä oli luvattu aamiainen. Yrjömössön tekijä tuli puoli tuntia myöhässä ja tarjoili paskimman aamiaisen koskaan. Kamat autoon ja eteenpäin, matkaa vaatimattomat 530 km, alla neljän tunnin unet ja välineenä Transporter. Matka sujui torkkuessa ja ydinvoimaloiden sijainteja ihmetellessä, osa niistä on käytännössä taajamien keskellä.

Perillä keikkamesta osoittautuu paikalliseksi kulttuuritaloksi, Sali vetää varmaan jonkin 300 läskiä, pa oli paikalla eli kaikki näytti hyvältä. Kunnes taas yllättäen paljastuikin että tyypit ei puhu englantia, tyypeillä on ollut raideri kaksi viikkoa mutta ne eivät ole ymmärtäneet / lukeneet sitä, eivätkä täten myöskään toimineet sen mukaan. Etupäässä oli neljä kanavaa Rane-merkkisiä kompuroita (raiderissa 8), ei yhtään gatea (7), 1 efekti (3 + delay). Koko 70 000 asukkaan kaupungissa ei kuulemma ole moisia ihmevehkeitä. Jotenkin ei enää tullut yllätyksenä ettei monitorisplittiä ollut, ei nää hahmot olleet kuulletkaan moisesta. Vaihteeksi oma tiski splitteriksi, talon hahmo kolvaili piuhoja ja jupisi. Saatiin koesoitto soitettua, ei ollut kauheasti fiiliksiä, mukana kulkeva rumpusetti on oikeasti aika kamalan kuuloinen, tosin maanantaina vaihtuu sitten kalvot.

Ruoka oli järjestävän tahon rokkiklubilla, siisti paikka ja ruoka hyvää. Myös kaikki asianosaiset olivat mukavia tyyppejä. Hotelli kartanotyyppinen vähän syrjässä mutta väliäkö tuolla, me matkustamme ja kuljettajat kuljettavat.

Takaisin keikkapaikalle, koko homman pääpromoottorikin oli vaivautunut paikalle, jengiä joku parisataa, ihan jees meininki. Zubrovskit (Tsaikovskit) vetäisivät omalta osaltaan tämän rundin viimeisen keikan, samalla matkasta jäi pois myös heidän kuskinsa joka koirineen oli viihdyttänyt meitä koko alkumatkan. Koira täytti 6 kk mutta ei pojat vetäneet onnittelulaulua. Itsekkäät muusikot.

Keikka olikin ihan hyvä, suht ”pyöreä” soundi kun kaikki vuoti kaikkeen mutta loppuarvosanaksi antaisin kelpo suorituksen. Melkein kaikki paidat myytiin, levyt loppuivat joten eipähän tarvi loppukiepauksella enää kenenkään huolehtia niistä asioista.

Keikan jälkeen ruokamestaan eli musaklubiin sekoilemaan, edessä oli vapaapäivä ja siirtyminen Prahaan.

Sunnuntai 15.04.2007 – Praha

Vapaapäivä, roudauksen jälkeen Prahaan, formulaa, häröilyä, käytiin Maxin kanssa Thaimaalaisessa ruokaravintolassa, soitettiin pari arveluttavaa puhelua kotimaahan…